En pysty edes vilkaisemaan lopputyöhön liittyviin papereihin saatika lukemaan läpi kirjoituksiani. Miten te olette saaneet itsenne suhtautumaan gradun tekoon positiivisesti?
Motivaatio hukassa
saamaton
82382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
juopottelemalla aluksi rajusti. Sitten kun havahtuu, ei perkele, en ole mitään, enkä saanut edes tutkintoani valmiiksi, havahtuu kuinka huonosti asiat voi olla, sitten kirjoitusurakka valmiiksi ja uraputkeen.
On se kyllä kumma ei tahdo tulla mitään tästä opinnäytetyön alottamisesta. Palkanedestä saisi tehdä työn ja oikeita töitäkin on luvattu kunhan valmistun samasta firmasta jossa olen ollut 3,5 vuotta harjoittelijana opiskelujen ohessa. 2 erikoistyötä pitäisi myös vielä palauttaa ja nekin on jossakin vaiheessa, mutta kun ei oo enää yhtään rahkeita jäljellä työn teon ja lasten hoidon jälkeen. Kivempi on istua ja surffata koneella tyhjänpäiväsillä sivuilla. Kertokaa mistä lisää tsemppiä??! 3,5 vuotta olen jaksanut hyvillä arvosanoilla kahlata läpi insinööriopintoja päivisin ja tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin, hoitaa yksinhuoltajana kodin ja lapset. Mutta joulun aikaan oli liikaa vapaata ja tsemppi katos. Auttakaa, opintojani on enää niin vähän jäljellä!
Hyvä keino on itsensä pienimuotoinen pakottaminen. Jos tuntuu ettei jaksa ja tekee mieli surffata netissä niin silloin jatkaa vain väkisin. Keskittää ajatuksensa siihen että nyt jos jaksan vielä tämän yhden kokonaisuuden niin sitten vasta surffaan. Huomaat kyllä, että itsensä voi pakottaa tekemään yhden homman. Niin minäkin tein. Tuskallista kuin mikä, mutta sillälailla homma ainakin nykii eteenpäin.
Itse olen omaltakohdaltani huomannut kuinka se aloittaminen on aina todella hankalaa. Mutta sitten kun pääsee vauhtiin, niin kyllä se yleensä lähtee meneen omalla painollaan.
Kuitenkin parhain motivaation lähde minulla taitaa olla vain sellainen tunne, että aina pitäisi jotain saada aikaiseksi. Ettei elämä vain tunnu valuvan käsistä kuin ajohiekka. Suorastaan ahdistun, jos päivät alkavat menemään vain norkoillen tai alkaa meneen liikaa samaa arkista rataa. Toisaalta sitten kun saa jotain aikaiseksi niin sitä on sitten todella tyytyväinen itseensä ja motivoituu taasen enemmän.
Ja pakottaminen on hyvä keino, mutta yleensä se vaatii toisen ihmisen joka siinä takana "piiskaa" kokoajan. Esim. aikoinaan kun mä inssityötä tein, niin sen työpaikan aikataulu saneli suoraan sen milloin työ pitää olla valmis. Ja esimies oli siinä se pakottava auktoriteetti.
Mulla on kans päättötyön teko vaiheessa, olisi torstaina 15.1. pitänyt palauttaa jo mutta mulla se on vasta puolessa välissä.
Eilen sit alkoi masentaan koko homma ja tuntuu etten mä jaksa enää vääntää sitä loppuun. Eniten mua pelottaa siinä se käytännön näyttö noin 3 kk:n päästä. Musta pitäisi tulla suurtalouskokki.
Näyttöä varten joudun suunnittelemaan 2 salaattia, kasvisruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Itse joudun valmistamaan sen pääruoan. Oon aina jännittänyt hirveästi esillä oloa niin etenkin tuo tilanne kauhistuttaa mua hirveästi, kun itse on vastuussa kaikesta. En käsitä, miten selviän tosta?!?
Varmaan kuulostaa naurettavalta, mut mä oon ihan paniikissa!!! Ja kiinnostus päättötyöhön on mennyt, niinkuin elämään yleensä. Saan vanhempieni vihat niskaani jos nyt jätän koulun kesken. (Monta koulua on jo jäänyt kesken, eri syistä kuitenkin!)
Haluaisin itsekin kyllä saada paperit, mut miten pääsen irti peloistani?!? Ne rajoittavat jo normaalia elämääni liikaa. Mulle on tullut se vanha "aivan sama-asenne" taas kehiin....
Älä luovuta nyt, kun olet noin pitkälle päässyt. Älä ota paineita lopputyön aikatauluista, joku on vaan keksinyt palautusajan jotta se motivoisi tekemään, no nyt et ehtinyt siihen, olihan joululoma, joten koeta saada nyt vain uusi puhti siihen. Ajattele positiivisesti, puolet on jo kasassa! Nyt kun etenet niin olet aina vaan lähempänä loppua. En usko että kovin moni on nauttinut lopputyön tekemisestä, mutta pakolla sen on moni saanut kasattua. Ei kannata ajatella arvosanaa: tärkeintähän on että se menee läpi, ja varmasti menee kun saat vaan kasaan sen!
Keskity siihen käytännön näyttöön vasta ton jälkeen. Kun ajattelet sitä jo nyt, se vie tilaa lopputyöltä. Mutta sitten kun näytön aika on, ajattele vaikka että teet vaan ruokaa normaalisti kotona tai tulevassa työpaikassasi. Ihmisiä ne opettajatkin vaan on, ei niitä kannata pelätä! Itse valmistun pian opettajaksi ja en minä ainakaan suhtaudu opiskelijoihin tuomitsevasti vaan toivon heille parasta!
Tsemppiä!
Parempi luovuttaa jos jokin ei suju. Kun en keksinyt hyvää aihetta niin vaihdoin alaa ja aloitin alusta. Saas nähdä miten nyt käy, mutta turha stressiä ottaa jos ei suju. Ei se sitten kuitenkaan suju tai sujuu huonosti.
Tuttua on vastenmielisyys ja mielenkiinnon loppuminen kokonaan omaa lopputyötä kohtaan.
Alussa kaikki sujuu, mutta loppua kohti kyllästyin totaalisesti koko aiheeseen ja tekstin viimeistelemiseen.
Menin kyllästyttyäni tilanteeseeni ja tylsään olooni juttelemaan lääkärin kanssa, ja hän sattuikin tietämään stressi- ja muista vastaavista asioista paljon...
lopputulos oli että neuvot joita sain auttoivat ja työ valmistui suureksi yllätyksekseni noin viikossa!
(Itse, hammasta kiristäen, olisin ehkä saanut saman aikaseksi puolessa vuodessa, jos ajattelen optimistisesti.)
Neuvo oli että katkaise ajatuskehä, joka vaikuttikin pyörivän kaiken sen ympärillä miten tylsä työ on.
Myönteisiä ja eteenpäinvieviä ajatuksia voi itse (sanomalla niitä itselleen ääneen
/kirjoittamalla) laittaa ajatustensa sekaan.
"Työssäni on mielenkiintoisia osia" ja muuta vastaavaa joka saa sinut heräämään, alat pikkuhiljaa tuntea aitoa mielenkiintoa loputyötäsi kohtaan, ja voit tarttua siihen, jatkaa sitä kuin loman tai muun miellyttävän tauon jälkeen.
Keksi sopiva lause tai pari, joita käytät muutaman päivän ajan, useita kertoja päivässä. Sitten voit lisätä lauseiden määrää.
Taistelemalla pääset takaisin positiiviseen suhtautumiseen.
- Enkä ole muuten kuullut että usein lopputyön arvosana olisi merkinnyt työn valmistumisen jälkeen...