ehkä tämä on naurettavaa kirjoittaa tänne mutta
kun en osaa puhua kavereille.
mä olin ennen kiinnostunu yhestä hyvästä
kaveristani ja kerroin sille eikä se tuntenu
samoin. meidän ystävyys kärsi ja mä tulin tosi
epävarmaks itsestäni. en oo mikään hemaseva
blondi ja taas sain nähdä sen miten miehet haluaa
vaan hemasevan tytön vaikka muuta väittää.
mä luulin jo että ólin unohtanu tän tyypin mutta
en oo...mä kaipaan sitä välillä ja toivon että
edes meidän ystävyys palais ennalleen.
oon kyllä huomannu että muutama muu mun kaveri on
enemmänkin mukavia kun ennen. mä ajattelen tällä
hetkellä siis noin kolmee tyyppii.
mä todellakin haluisin jätkän vaikka mulla ei
luottamusta itseen tai toisiin löydy koska on
huonoja kokemuksia.
tiedän etten saa sitä kaveriani mutta haluisinki
teiltä neuvoja et miten unohtaa ne kaikki tyypit
ja keskittyy vaan kouluun?
oon taas hukassa.
yritän olla iloinen mutta masennus valtaa mut
koko ajan.
tuntuu ettei elämässä oo muuta kun koulu ja työ
ja kaipaan jotain muuta mutta jätkää en löydä
koska en pärjää hemaseville blondeille ja
bruneteille.
sori tää on pitkä juttu ja varmaan täynnä turhaa
tekstiä mut kiva jos luitte loppuun.
oli pakko kertoo tästä jollekin.
kun en osaa puhua kavereille.
mä olin ennen kiinnostunu yhestä hyvästä
kaveristani ja kerroin sille eikä se tuntenu
samoin. meidän ystävyys kärsi ja mä tulin tosi
epävarmaks itsestäni. en oo mikään hemaseva
blondi ja taas sain nähdä sen miten miehet haluaa
vaan hemasevan tytön vaikka muuta väittää.
mä luulin jo että ólin unohtanu tän tyypin mutta
en oo...mä kaipaan sitä välillä ja toivon että
edes meidän ystävyys palais ennalleen.
oon kyllä huomannu että muutama muu mun kaveri on
enemmänkin mukavia kun ennen. mä ajattelen tällä
hetkellä siis noin kolmee tyyppii.
mä todellakin haluisin jätkän vaikka mulla ei
luottamusta itseen tai toisiin löydy koska on
huonoja kokemuksia.
tiedän etten saa sitä kaveriani mutta haluisinki
teiltä neuvoja et miten unohtaa ne kaikki tyypit
ja keskittyy vaan kouluun?
oon taas hukassa.
yritän olla iloinen mutta masennus valtaa mut
koko ajan.
tuntuu ettei elämässä oo muuta kun koulu ja työ
ja kaipaan jotain muuta mutta jätkää en löydä
koska en pärjää hemaseville blondeille ja
bruneteille.
sori tää on pitkä juttu ja varmaan täynnä turhaa
tekstiä mut kiva jos luitte loppuun.
oli pakko kertoo tästä jollekin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No moikka!
ajattelin vastata sun mailiisi...ensin sun
pitäissi saada itse oma itsetuntosi koholle,ennen
kuin voit etsiä kundin itelles.Eihän sillä
ulkonäöllä tavallaan ole merkitystä ja ollaanhan
me ihmiset kaikki niin erinlaisia...jotkut
katsovat enemmän ulkonäköä kuin toiset ja toiset
katsoo pintaa syvemmälle(jotka kunnioittavat
enemmän luonnetta ja mitä pään sisällä olevia
asioita)...kannattaa yrittää puhua sille sun
kaverillesi..vastaileppa takaisin
joo mun pitäis nostaa ensi itsetuntoani mutta se
ei oo helppoo.
mä yritän olla sen tyypin kaveri edelleen mutta
kun tunnen enemmän ja tuntuu ettei ystävyys riitä.
olin joskus tosi rakastunu tän tyypin bestikseen
ja se tyyppi vaan leikki mun tunteilla. monta
vuotta mä annoin sen tehdä sitä ja se vei
luottamuksen mennessään.
tää mun kaveri tietää kyllä että oon ollu
kiinnostunu sen kaveristakin mut ei sillä enää
väliä.
kumpa mä voisin uskoa et joskut katsoo muutakin
kun ulkonäköä!
kukaan ei oo sitä todistanu ja siksi en enää
halua kenestäkään kiinnostua koska aina joudun
pettymään ja se sattuu. vanhat haavat muistuttaa
aina ettei kannata luottaa.
koko ajan yritän etten ihastuisi kehenkään mutta
helppommin sanottu kuin tehty.
kesällä tapasin lomalla mukavan tyypin jonka
elämä oli niin ehjä mun omaan elämään verrattuna
että se tuntu kiinnostavalta mutta sekin halus
hemasevan typyn.
en vaan pysty uskomaan että joku katsoo naisia
luonteen mukaan.
elämä on opettanu liikaakin ´ja satuttanu paljon.
ja vielä pilasin ystävyyden kun en itse enää
pysty ystävyyteen vaikka sitä itselle ensin
vakuuttelin.
oon todella heikko ja yksinäinen mutta sitä tää
elämä kai on!
toivottavasti muut saa paremman kohtelun ja
toivottavasti nää asiat sai ees jonkun jätkän
ajattelemaan että miks toisten tunteilla pitää
leikkiä?
oli ihminen kaunis tai ruma niin ihminen se silti
on.
ja ainakin kaverit sanoo et oon kaunis vaikka eri
mieltä oonki ja toivon etten ihan vastenmielinen
oo.
sori taas kaikkee tekstiä tulee joka on turhaa
mut noi kaikki on mun päässä ja pakko päästää ne
ulos!
Kannattaa vaan uskoa!mä oon ollut samassa tilantee
ssa parisen vuotta sitten...mullakin oli
itsetunto nollana,mutta jaksoin yrittää...kaikki
suhteetkin satutti mitä mulla oli ollut ja kaikki
en lisäksi mulla on kuollut pari todella hyvää
ystävää!ja en voi sanoa niille enään koskaan
mitään!!!toiselle heistä sanoin loukkaavasti ja
sain kuulla parin päivän päästä että se oli
kuollu...sen jälkeen en ole voinnut sanoa kenestäk
ään yhtään mitään pahaa....mä oon edelleen sitä
mieltä että jos musta puhutaan paskaa seläntakana
niin puhutaan..mua jaksa kertakaikkiaan
kiinnostaa..olen nyt saannut nostettua 1,5
sisällä itsetuntoni niin korkeelle että sitä ei
saa millään heivattua alas....
kuuleppas niitä on monia ihmisiä jotka ei
pelkästään katso ulkonäköä...et ole osannut vaan
mennä etsimään oikeista paikoista....
oon pahoillakin ystäväs takia joka kuoli.
mulla ei oo kuollu ystäviä vaikka joskus sitä
pelkään mutta uskon tietäväni miltä susta tuntuu.
hyvä että oot saanu nostettua itsetuntos. mä en
tiedä miten siihen pystyisin.
menneiden taakse jättäminen on jo vaikeeta ja
itseen ja muihin uskominen on samoin todella
vaikeeta.
en voi kun toivoa että saan nostettua itsetuntoni
vielä jonain päivänä...
ja että löydän vielä ihmisen joka katsoo sisälle
eikä ulkonäköä!
ehkä kaikki muuttuu parhainpäin!
Voi kuin pystyisin sua jotenkin
auttamaan.Tarttisit jonkun tukea joka tukisi ja
kuuntelisi sua aina kuin tarttisit.Jooh mä kyllä
välillä havahdun siihen,että itken mun kamujen
perään...en pääse koskaan niiden kuolemastaan
eroon...se piinaa aina mua koko elämän
ajan.Tietenkin menneysyydestä ei pääse koskaan
eroon...se piinaa aina mielessä,mutta koitappas
tehdä näin....ajattele kaikki asiat halki,missä
kohtaa sun mietteissäs alat itkeä tiedät mikä sun
mieltäsi painaa tosissaan....onko sulla ketään
ihmistä kenelle voit jutella asiasta....????ni
mittäin se rupee vaivaamaan vielä enemmän mieltä
jos ei voi puhua kasvotusten kenenkään kanssa.
Haluaisin todella auttaa sua,kuin itse olen ollut
samassa tilanteessa joskus....tiedän tosissani
miltä sinusta tuntuu.Sun pitää vain jaksaa eteen
päin..vielä joskus sut palkitaan oikein kunnolla
yritteliäisyydestäsi=)löydät rinnallesi jonkun
ihanan miehen joka välittää susta(kokonaan)välittä
mättä jostain yksittäisistä virheistä..usko vain
mua...
en tiedä kelle puhuisin!
on mulla ystäviä mut en osaa puhua naamat
vastatusten enkä kehtaa itkeä ystävien seurassa.
luulen aina et kaikki sit säälii mua enkä kaipaa
kenenkään sääliä.
oon mä miettiny asioita paljon mutta kun tuntuu
ettei ne selviä edes mun päässä.
en tiedä itsekään mitä kenestäkin ajattelen.
kyllä kai bestis kuuntelis jos puhuisin mut kun
en osaa.
enpä tiedä osaanko mitään.
pakko yrittää eteenpäin.