Samanlaista epäonnea?seurustelin puolen vuotta
ihanan jätkän kanssa me rakastettiin toisiimme
yli kaiken...mutta jouduin muuttamaan yli 3oo
kilometrin päähän ja se jotenkin loppui siihen
kun molemmat itki puhelimessa kun juteltii ja
lopulta oli järkevintä vaan unohtaa ja olla vaan
hyviä ystäviä...mutta silti aina kun näen
kyseisen jätkän silti välille syttyy se sama
rakkaus eli todellisuudessa kumpikaan ei
unohtanut..siitä on jo melkein vuosi aikaa mutta
tunnen silti piston sydämessä kun tää jätkä
soittaa...kiitti jos jaksoit lukea loppuun..:)
ihanan jätkän kanssa me rakastettiin toisiimme
yli kaiken...mutta jouduin muuttamaan yli 3oo
kilometrin päähän ja se jotenkin loppui siihen
kun molemmat itki puhelimessa kun juteltii ja
lopulta oli järkevintä vaan unohtaa ja olla vaan
hyviä ystäviä...mutta silti aina kun näen
kyseisen jätkän silti välille syttyy se sama
rakkaus eli todellisuudessa kumpikaan ei
unohtanut..siitä on jo melkein vuosi aikaa mutta
tunnen silti piston sydämessä kun tää jätkä
soittaa...kiitti jos jaksoit lukea loppuun..:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei oo samanlaista kokemusta, mutta juttus on
surullinen. Koita pärjäillä, kyllä elämä hymyilee
takas, jos ensin hymyilet sille! =)
Mul oli kans sama ongelma..(tosin en ihan
rakastanu kyseistä jätkää..mut välitin TODELLA
paljon..)..mut kyl se sit meni ku löysin uusii
kavereit ja tutustuin maailmaan ihananpaan
jätkään..ja ollaa nyt sen jälkee oltu 2 vuotta
yhessä..Mä toivon et sä pääset täst
yli..=)..onnee sulle ja hyvät kesän loput!!
mun poikakamu muutti pari viikkoa sitten n. 130km
päähän... ja meil on sama juttu... joten et ole
ainut..