Mulla menee muuten ihan hyvin, mutta ongelmani on
se että on kokoajan tietty kaipuu ja haku löytää
se ihminen, jonka kanssa todella loksahtaa! Mulla
ei oo ongelmia saada seuraa, mutta ongelma on
siinä että seurustellessa ei mene kuin pari kolme
kuukautta, kun huomaan ettei minua enään
kiinnosta...jutusta häviää kaikki ja toinen
rupee "inhottamaan"! Mikä on vialla? Pidemmissä
suhteissani se olen ollut aina minä, joka on
jättänyt ja siten satuttanut toista..En haluaisi
satuttaa, mutta suhdetta on turha jatkaa kun se
menee tohon!
Sit on taas nää lyhyemmät jutut, mistä minä oon
aina halunnut enemmän ja ajatellut että siinä on
ihminen jonka kanssa haluaisin rakentaa jotain
todella kestävää, mutta silloin taas minä olen
ollut se joka "saa jäädä"!
Jotenkin aina optimistina ajattelen että en vain
ole löytänyt itselleni oikeata ihmistä ja että
onhan minulla aikaa, mikä kyllä onkin varmaan
totta, mutta haluaisin vain kommentteja ja
samankaltaisia kokemuksia
omaavien "kohtaltovereideni" mielipiteitä!
Kiitos, että vaivauduit lukemaan!
se että on kokoajan tietty kaipuu ja haku löytää
se ihminen, jonka kanssa todella loksahtaa! Mulla
ei oo ongelmia saada seuraa, mutta ongelma on
siinä että seurustellessa ei mene kuin pari kolme
kuukautta, kun huomaan ettei minua enään
kiinnosta...jutusta häviää kaikki ja toinen
rupee "inhottamaan"! Mikä on vialla? Pidemmissä
suhteissani se olen ollut aina minä, joka on
jättänyt ja siten satuttanut toista..En haluaisi
satuttaa, mutta suhdetta on turha jatkaa kun se
menee tohon!
Sit on taas nää lyhyemmät jutut, mistä minä oon
aina halunnut enemmän ja ajatellut että siinä on
ihminen jonka kanssa haluaisin rakentaa jotain
todella kestävää, mutta silloin taas minä olen
ollut se joka "saa jäädä"!
Jotenkin aina optimistina ajattelen että en vain
ole löytänyt itselleni oikeata ihmistä ja että
onhan minulla aikaa, mikä kyllä onkin varmaan
totta, mutta haluaisin vain kommentteja ja
samankaltaisia kokemuksia
omaavien "kohtaltovereideni" mielipiteitä!
Kiitos, että vaivauduit lukemaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tere! luin ton tänään ja ihan kun ne sanat ois
tullu omast suusta nii minkäs teet,oon ite sua
nuorempi mut oon ollu monen tytön kaa, ja yks
ainoa on tullu mun
kohalle, se jätti mut omien ongelmiensa takia ja
sillee... tälläst ....
mut toivoa sulle ja onnea, ennen kaikkea yksin on
vaikea olla onnellinen.... t:petsa
Pistää vaan miettimään, et onx must ees koskaan
mihkään pidempään suhteeseen ku aina käy toi
sama...Vaikka monesti oon yrittäny päästä siit
yli, yrittäny oikeesti, et jos ne "fiilarit"
menis vaik ohi tai jotain, mutku ne vaan pahenee
mitä kauemmin jatkaa siin suhteessa...
En niinku todella tiedä mitä pitäs tehä...mut
vika on kyl jotenki mussa, mut vähä vaikee sitä
on yrittää korjata ku ei tiedä sen todellista
alkuperää...
Mäki oon seurustellu tosi paljon, en oo kauaa
sinkkuna pysyny, mut ei oo kuitenka ollu mitää
sellast kunnollist tosi pitkää juttuu...sellasen
kyl haluaisin...
Aina ku ite välittää, ni sit sattuu...Vai oonko
mä ees ikinä välittäny OIKEESTI kenestäkään??
Pistää vähän miettimään....mut kyl mä osaan
rakastaa ja mul on ollukki myös todella mahtavaa
näis joissain suhteis(tuntuu et enemmän ei ois
voinu välittää), mut sit sitä ei kuitenka kestä
kauaa.....Huipulla käydään, mutta yhtä nopeesti
sielt tullaan alas....
Minkä ikänen sit oot, jos saan kysyä? Toiv.
kirjotat viel...ois kiva jakaa ajatuksia...iästä
riippumatta...;)...
Mä olen pienen elämäni aikana pettynyt miehiin
monta kertaa. Mä yritin yhdessä vaiheessa etsiä
itselleni pitkä aikaisempaa seuraa, mutta
turhaan. Yleensä miehet viihty mun seurassa pari
päivää ja tietysti ne yhden illan jutut. Sitten
mä tein jotain mitä kadun nyt. Otin itselleni
miehen joka oli kiinnostunut musta, mutta mä en
olis halunnu olla sen kanssa. Mulla ei siis ollu
mitään tunteita sitä kohtaa. meni kuukaus ja mä
pistin poikki. Ja sitten yks mies leikki mun
tunteilla vuoden verran... Sitten mä päätin
jättää kaikki miehet omaan arvoonsa.
Mä katselen kauhulla ympärilläni eläviä ihmisiä
ja itseänikin joskus, sillä kun uutuuden hohde
häviiää niin sitten laitetaan poikki. Mä olen nyt
ollut yhdessä 5vk ihanan miehen kanssa. Olen
huomannut että suhteestamme on tullut
jotenkin "arkinen". Mieleen nousee välillä että
onko tämä nyt se paras väärä, sillä mä en usko
siihen oikean löytämiseen.
Älä siis anna periksi, kun uutuuden hohde häviää.
Mä olen nimittäin löytänyt miehestäni sellaisia
puolia jotka mua ärsyttää, mutta kun asiaa
tarkemmin ajattelee, ei hän olisi hän ilman
ikäviäkin luonteen piirteitä. Mä oikeastaan
rakastan sitä juuri siksi että me ollaan
joissakin asioissa kuin yö ja päivä.
Mä toivon että sullekin löytyy vielä se "oikea".
Ja mä haluisin sanoa yhden asian älä ala
seurustelle ennenkuin olet varma mitä haluut.
Mulla on enemmän ollu tälläsii seurusteluita
(vaikkakin suhteellisen lyhyitä) kun yhdenillan
juttuja, miehet haluu mult yleensä aina enemmän!
Ketään ei oo ikinä käyttäny mua mitenkä
hyväkseen, ja siitä syystä en ookka pettyny
miehiin vaan jollain tavalla vaan haen kai jotain
mitä ei ees oo! Mä haluun aina sen mitä en voi
saada...mutta miten siitäki sit pääsis eroon??
Jaa-a......Se onki hankala kysymys.......
Ja tosta ku neuvoit, et kannattaa yrittää päästä
sen tympäännyksen yli: oon monesti sitä yrittäny,
mut se vaan pahenee, oikeesti, ja sit on pakko
lähtee...sitä sit haluu olla vapaana hetken
aikaa, mut kuitenki haluu jotain koko ajan...
Mä oo ottanu koskaan miestä ketä ei kiinnosta
mua, kyllä alussa kiinnostaakin ja paljon
kiinnostaakin, mutta se loppuu.....Tiedän, että
sitä en kuitenkaan mene tekemään, koska siit ei
oo ku haittaa ittelle ja sille toiselle, kuten
säki siitä kerroit... Kiitos kun vaivauduit
luovuttamaan ajatuksiasi!