Teen pienimuotoista tutkimusta koulukiusaamisesta. Olisin kiinnostunut kuulemaan niin kiusatuksi joutuneiden kuin kiusaajienkin tarinoita. En tule käyttämään nimiä raportissani. Kiitos jo etukäteen!!!
Koulukiusatuille
suomenpolle81
91004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
pieni paikkakunta, opettajan poika, kieltäytyminen kiroilusta, kapinoimisesta opettajia vastaan, juopottelusta, pihalla oleminen populaarimusiikin tuntemisesta. kun toiset oli lapsia, minä olin isän ja äidin henkivartija mustikkametsässä jousen kanssa, kun toiset oli nuoria, minä olin lapsi, kun toiset on aikuisia, minä olen nuori, minä päädyin yökerhojen parketille jämähdin siihen 13-vuotiaan ekaan limu-diskoaikaan, jossa piti tavata eka tyttö-ihastus ja joka päättyi onnettomasti. ikää yli 30, tuntu kuin se isku päin kasvoja 14-vuotiaana olisi tapahtunu eilen. nyt vain neljää ruusua lainatakseni "yön yksinäinen tahtoo karkuun, kaipuuta kauaksi pakenee..." ja itse ei voi päättää mitä hautakivessä joskus lukee mutta rukoilen että minusta tulisi sellainen joskus että Jeesus tahtois siinä lukevan: "sokeana hän syntyi tänne pohjolan kolkkaan, varttui lämpimässä perheessä , uskoi että hyvä voittaa..." /4r/ kuka näkee)
Kiitos sinulle R,salogel vastauksesta! Suoritan erityispedagogiikan opintoja ja opintoihini liittyen teen tutkimusta koulukiusaamisesta. Toivon kaikkien halukkaiden kirjoittavan minulle kokemuksiaan ja vaikka valitettavasti en pysty koulukiusaamista poistamaan maailmasta, pyrin tämänkin tutkimuksen avulla ennalta ehkäisemään kiusaamista, hankkien kaiken mahdollisen tiedon siitä, pystyen näin puuttumaan kiusaamiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Minulle voi laittaa sähköpostia tai kirjoittaa suoraan tänne keskusteluun. Haluaisin kommentteja myös kiusaajilta.
Ala-asteella kiusaajat huomasivat, että olin hyvin erilainen, hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt ihminen, joka eli mieluiten omassa maailmassaan kuin todellisuudessa. Niinpä kiusaaminen siis alkoi; haukuttiin, heiteltiin tavaroilla, piilotettiin tavaroitani minne keksittiin, syrjittiin yms.
Yläasteella meno jatkui, olin edelleen melko hiljainen, kiltti, omassa maailmassaan viihtyvä, muista erottuva ulkonäöltään... haukuttiin, leviteltiin juoruja, haukkuivat ja levittelivät valheita osaamisestani niissä aineissa, joissa olin erittäin hyvä, yritettiin talloa 'tuo idiootti' littanaksi maan rakoon...kaikenlaista.
On tullut niin monesti mieleen, miksi he jatkavat?
Mutta ihmisiä on niin monenlaisia, ehkä heillä itsellään oli huono lapsuus perheessä tai jotain muuta. Mutta sellaista elämä on...
Okei.Kaikki alko siit et mä olin ekalla luokalla hieman pyöreähkö,toisin kuin muut.Ja mua kiusattiin siitä kauan aikaa.Sitten kun olin jo huokaisemassa helpotuksesta että mua ei enää niin paljon kiusattukkaan siitä,niin mua alettiin kiusaamaan myös siitä et mun toinen silmä on kiero..Eli siin on karsastusta."Kierosilmä",se oli mun lempinimi.
Sitten sain hammasraudat..."Hammasrautalehmä".
Ja kolmannella luokalla mä sain rillit."rillirousku".Mutta onneksi nämä lempinimet kuitenkin harventuivat,kunnes mua alettiin kiusaamaan siitä,että harrastin ratsastusta ja tykkäsin piirtää hevosten kuvia.
Oon aina ollu jotenkin erilainen kuin muut,eikä koskaan mua ei oo hyväksytty sellasena kun mä oon.Yläasteella omaksuin hiphopkulttuurin..Ja aloin käyttämään lökähousuja,kai te nyt olette tyttöhoppareita nähneet ennenkin? Transuksi ja lesboksi haukuttiin,ja juoruillaan varmaan nytkin.Mut haluttiin myös hakata,ja miksi? Siksi että olen vain oma itseni,eikä se kelpaa muille..
Eikä perään nauraminen/huuteleminen,haukkuminen ja arvosteleminen ole loppunut nytkään.
Mutta en oo silti muuttanut itseäni,mielyttääkseni muita.Enkä tule muuttamaan.Ihmettelen vaan,mikä heitä vaivaa,eikö se ole minun oma asiani minkälainen minä olen ja miltä näytän?
En erityisemmin isosti jaksa kertoo.
Mua ei oo sillain kiusattu mitenkään (esim.
tönitty,jne.)
Mut ei sekään mukavalta tunnu kun 3 luokalta
asti mua on alettu syrjiin. ja puhuttu pahaa
selän takana. Kuudes luokka oli tosi rankkaa
käydä.
Sit ku pääsin yläasteelle, tietty mun "kiusaus" juttu oli kantautunu varmaan koko koululle..
Koska ei joku lukiolainen sanois mulle "get a life" tai jotkut "mörkö"...
ja nyt oon siinä koulus ihan yksin ku kamu joutu sijaisperheesee..sit halusin siirtyy
pienluokalle ett menis ees vähän paremmin, ja niin on mennykkin.
nyt oon kasilla ja pitäis kestää ysin loppuun asti tätä.
Tääkin johtuu varmaan mun todella, todella
kamalasta ulkonäöstä.
Onneks netis tapasin nykyisen bestikseni,
Se autto mua jaksamaan.. Etten tekis
mtn itsaria. Oon tosi kiitollinen sille.
Samoin oon kiitollinen mun (myös koulukiusatulle)
kullalleni josta tuli mulle mun elämäni..
Koulukiusaamisesta on paljon tutkimustietoa. Jotta voisit jotain erilaista tai uutta asiaan tuoda, vaihda vähän näkökulmaa ja tutki mielummin sitä tai nitä esteitä, jotka vaikuttavat kiusaamiseen puuttumiseen. Opettajien asenteita, toimintapaoja, menetelmiä - menetelmien toimivuutta ja sitä sovelletaanko kouluissa OIKEASTI sanoja, tekoja ja tietoa kiusaamisen ehkäisemiseen ja kiusaamisen lopettamiseen vai elääkö koulumaailma kuitenkin vähän jälkijunassa ja sanojen voimalla, kuten minusta oman kokemukseni kautta tuntuu.
En nyt hirveästi mitään sano mutta sitä kun on varakkaammasta perheestä, niin joitain se voi päähän ottaa...no se on heidän ongelmansa!
Pari vuotta sitte, ala-asteella, viidennellä, mäkin olin kiusattu. Silloin mä en sitä vielä ees tajunnu, halusin jotenkin uskotella itelleni, ettei se, että kohtelee kuin ilmaa oo kiusaamista. En uskaltanu puhuu kellekkään, kukaan ei siis oikeen voinu auttaa mua. Olin onneton. Muut joko kohtelivat kuin ilmaa tai haukkuivat epäsuorasti tai molempia. En tiiä ees, että tajusko kukaan miltä musta tuntu, kun en oikeen itekkään tajunnu. Kuvittelin ettei se oo mitään vakavaa, siis olin hiljaa. Annoin muitten alentaa itseluottamukseni nollaan, tekemättä mitään. Ja nyt vasta, pikkuhiljaa oon tajunnu, että samanlaista kiusaamista sekin oli, kuin kaikki muukin. Monta kertaa katoin itkien peiliin ja katoin sitä hirveetä naamaa ja kysyin iteltäni, että miks just minä, mitä mä oon tehny, mikä mus on vikana, miksi..?
Menin yläasteelle, ja nyt voin paremmin kuin koskaan. Mietityttää se, että joillakin oli näin ihanaa koko ala-aste. Muutuin, ihan eri ihmiseksi ala-asteen aikana, mutta luokkatovereiden mielestä mä olin se sama vanha tyttö, joka haisi pahalle, teki aina läksyt, se tyttö jolla ei ollut elämää. Kukaan ei tajunnu, että mä oon muuttunu. En saanu kavereita. Nyt yläasteella, uudessa koulussa, uudella luokalla mulla on kavereita, sellasia jotka oikeesti välittää musta. Niillä ei ollu mitään ennakkokäsitystä musta, joten ne tutustu muhun sellasena kun mä oon. Osa niistä ala-asteella samalla luokalla olevista, pitää mua vieläkin sellasena kun mä olin pari, kolme vuotta sitte. Ja kun ne huomas, että mullakin on kavereita, ne rupes puhumaan musta pahaa mohollisimman monelle. Mutta sehän ei mua haitannu, koska loppujen lopuksi, näin vanhoja ja viisaita kun ollaan, ihminen muodostaa itse oman käsityksensä toisesta ihmisestä.
Muutimme muutamia vuosia sitten uudelle asuinalueelle ja lapseni kiusaaminen alkoi välittömästi. Lapsellani on lievä aivovamma, mutta se ei ole este normaalille koulun käynnille. Hänellä on jonkin verran oppimisvaikeutta ja hän on ikäisiään lapsellisempi käytökseltään. Ja siinäpä syy kiusaamiselle.
Koulussa häntä nimitellään, polkupyörää rikotaan, ulkovaatteita heitellään narikasta pitkin lattioita. Vaatteet löytyvät millon roskiksista , millon jostain muualta. Tekijät on tiedossa, muttei heille mahdeta mitään... Opettaja ja rehtori eivät saa mitään aikaiseksi. Näitä kiusaajia on sellainen muutaman pojan jengi.
Lapseni kaverit jäi sinne entiseen asuinpaikkaamme, ja niitä hän tapailee mahdollisuuksien mukaan.
Jos joku tietää mitä tehdä, niin kertokaa ihmeessä.... olen todella huolissani asiasta.