mut raiskattiin 4 vuotta sitten. raiskaaja on yhä vapaana. en aikoinani pystynyt meneen poliisille, eikä kukaan välittänyt musta. tais siis siltä silloin tuntui.
mutta olen hyväksynyt asian ja vaikka mua aikoinaan pelotti rakastella, niin se ei nyt niin eplota mua enää. jonkin verran mut ei niin et se kovin häiritsisi. mutta häpeän omaa kroppaani edelleen. onko se normaalia? en pysty olemaan saunassa, jos sillä on muita, jos olen hyin humalassa olen uskaliaampi, mutta heti selvinpäin olen kaikkea muuta. nykyinen poikakaverini on ymmärtäväinen ja ottaa minut ja kokemukseni aina huomioon. mutta silti häpeän itseäni, onko se normaalia? eikö se häpeän tunne häivy koskaan??
pyytäisin teiltä joilla on vastavai koe´kemuksia tai tuntemuksia tai jotka muuten osaisivat neuvoa minua.??
mutta olen hyväksynyt asian ja vaikka mua aikoinaan pelotti rakastella, niin se ei nyt niin eplota mua enää. jonkin verran mut ei niin et se kovin häiritsisi. mutta häpeän omaa kroppaani edelleen. onko se normaalia? en pysty olemaan saunassa, jos sillä on muita, jos olen hyin humalassa olen uskaliaampi, mutta heti selvinpäin olen kaikkea muuta. nykyinen poikakaverini on ymmärtäväinen ja ottaa minut ja kokemukseni aina huomioon. mutta silti häpeän itseäni, onko se normaalia? eikö se häpeän tunne häivy koskaan??
pyytäisin teiltä joilla on vastavai koe´kemuksia tai tuntemuksia tai jotka muuten osaisivat neuvoa minua.??
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo on ihan normaalia, tuollaiset tunteet ovat hyvin tyypillisiä, ja ne voi kestää vuosia aika voimakkainakin. Mutta ammattiapu, juttelu asiaan perehtyneen terapeutin kanssa nopeuttaa parantumisprosessia, jos tuntuu, ettei yksin jaksa. Pääasia on teroittaa itselleen, että itsessä ei ole mitään vikaa, olet ihan yhtä hyvä kuin ennen raiskausta, ja antaa aikaa parantumiseen, juttelu asiasta on hyväksi aina, se pienentää taakkaa eikä asia pääse paisumaan yli äyräitten. On todella tärkeää ja hienoa, että poikaystäväsi osaa ottaa asian huomioon. Siedätys hoito on hyväksi häpeästä pääsemiseen, mene rohkeasti saunaan, muistuta itseäsi, että muut näkevät sinut sinuna, eikä ole mitään leimaa otsassa, että juhuu, minut on raiskattu, olen häpäisty. Se on vain omassa päässäsi, tunne tilat ovat vain normaalia kemiaa aivoissa, se helpottaa ajan myötä, ihan varmasti.
Jos mielestäsi teit väärin, kun jätit asian ilmoittamatta, niin tiedäthän että asia ei ole vielä missään määrin myöhäistä. Jos tiedät raiskaajasi, niin ilmoituksen voi edelleen tehdä. Harkitse vakavasti.
Tarvitset kehuja itsetuntosi palauttamiseksi.
Tämä on poikakaverisi tehtävä. Tee se hänelle selväksi.
Nudistirannallta (esim Helsinki, Pihlajasaari) voit totutella vartalosi
hyväksyntään julkisesti.
Huomaat että sinut hyväksytään, olet sitten vartaloltasi millainen vain välillä 4-150kg.
Nudistiranta on hyvin tervehdyttävä kokemus kropan häpeilyyn, kun huomaat miten muut hyväksyvät sinut paremmin kuin sinä itse.
Kokeilkaa!
Mies 46v
sulla on vielä vuosi aikaa haastaa se paska oikeuteen ... älä unohda äläkä yritäkän koska kun olet kerran sen käsitellyt kunnolla loppuun iin sinun ei tarvitse hävetä enään koska raiskaus on aina rikos.. eikä raiskaus ole koskaan uhrin vika
Mulla auttoi terapia, häpeä ja ahdistus on poissa. Ja tosiaan, vielä voit nostaa syytteen. Jo pelkkä poliisille asian vieminen voi keventää oloa kummasti :)
Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta.