vaadinko liikaa?

Tutustuin pari kuukautta sitten yhteen jätkään,
josta tuli mulle tosi hyvä ystävä. Hän on ehkä
paras ystäväni tällä hetkellä. Meillä on
kuitenkin pieni ongelma, hänen tunteensa minua
kohtaan ovat syvemmät eli hänen on vaikea pysyä
pelkkänä ystävänä minulle. Olemme puhuneet
asiasta ja tiedämme oelvamma toisillemme todella
tärkeitä. Vaadinko liikaa, kun hänen
on "tukahdutettava" ne syvemmät tunteensa ja
hyväksyttävä se, ettemmme luultavasti koskaan voi
olla ystäviä enempää (en ainakaan halua antaa
turhaa toivoa)? Olenko vain itsekäs, kun en halua
luopua niin hyvästä ystävästä? "Ero" olisi joka
tapauksessa meille tosi vaikea paikka. Entä
sitten, kun alan seurustella? Miten meille sitten
käy... voiko kumppani hyväksyä,että toisella on
niinkin hyvä ystävä vastakkaisesta sukupuolesta?
Antakaa neuvoja......!!!
3375
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

murehi...kyllä se jätkä tajuaa aikkaa myöden
kuinka tärkeää on että te ootte ystäviä!!!ja
lakkaa elättelemästä turhia toiveita...ja voihan
olla et sä huomaat joskus kuinka ihana se jättkä
on....

Äänestä
  • Ja hyvää on ollut jo 46 vuotta
    Harkitse asiaa sinäkin..

    Äänestä

Sinulla ei siis ole syvempiä tunteita häntä
kohtaan eikä kenties tule koskaan olemaankaan?
Hän luultavasti elättelee pientä toivoa niin
kauan kuin olette kavereita.

Jos alat seurustelemaan toisen kundin kanssa, on
se kaverillesi kova pala ja todennäköisesti
ystävyytenne lopahtaa siihen tai ainakin
aiheuttaa kovasti hankausta ja vaikeuksia. Ehkä
kundikaverisikaan ei hyväksy ystävää, jolla on
taka-ajatuksia...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


~Shiri~ kirjoitti:

Tutustuin pari kuukautta sitten yhteen jätkään,
josta tuli mulle tosi hyvä ystävä. Hän on ehkä
paras ystäväni tällä hetkellä. Meillä on
kuitenkin pieni ongelma, hänen tunteensa minua
kohtaan ovat syvemmät eli hänen on vaikea pysyä
pelkkänä ystävänä minulle. Olemme puhuneet
asiasta ja tiedämme oelvamma toisillemme todella
tärkeitä. Vaadinko liikaa, kun hänen
on "tukahdutettava" ne syvemmät tunteensa ja
hyväksyttävä se, ettemmme luultavasti koskaan voi
olla ystäviä enempää (en ainakaan halua antaa
turhaa toivoa)? Olenko vain itsekäs, kun en halua
luopua niin hyvästä ystävästä? "Ero" olisi joka
tapauksessa meille tosi vaikea paikka. Entä
sitten, kun alan seurustella? Miten meille sitten
käy... voiko kumppani hyväksyä,että toisella on
niinkin hyvä ystävä vastakkaisesta sukupuolesta?
Antakaa neuvoja......!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu