auttakaa...!!!
me olimme yhdessä yli puoli vuotta
sitten..kumpikaan ei ollut tosissaan,,no eilen
minä vasta tajusin että se jätkä jota olin
vihannut puoli vuotta seurustelelumme jälkeen on
yksi maailman herttaisimmista ja ihanimminsta
ihmisistä, älysin sen vasta eilen!se ei ole
varattu mutta se on toisessa koulussa ja sitä
rakastavat monet muutkin.
en voi puhua tästä kenellekkään koska minulla ei
ole ystäviä,sellaisia joille uskoutua.se jätkä on
ihanin näky mulle: siniset silmät ja tummat
hiukset jos luet tämän soita minulle...
me olimme yhdessä yli puoli vuotta
sitten..kumpikaan ei ollut tosissaan,,no eilen
minä vasta tajusin että se jätkä jota olin
vihannut puoli vuotta seurustelelumme jälkeen on
yksi maailman herttaisimmista ja ihanimminsta
ihmisistä, älysin sen vasta eilen!se ei ole
varattu mutta se on toisessa koulussa ja sitä
rakastavat monet muutkin.
en voi puhua tästä kenellekkään koska minulla ei
ole ystäviä,sellaisia joille uskoutua.se jätkä on
ihanin näky mulle: siniset silmät ja tummat
hiukset jos luet tämän soita minulle...
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä oli vuos sitte aivan lätkässä yhteen tyyppiin
ja melko varmasti sekin oli muhun.Mut mä olin
sillo niin ujo etten uskaltanu sanoo sille mitään
siitä eikä sekään mulle.Sit päästiin yläasteelle
ja tuli uusia ihastuksia...Ollaan eri luokilla
eikä meillä ollu seiskalla yhteisii tunteja.Nyt
ooon sen kans samassa matiaknryhmässä(se istuu
mun takana),ja oon huomannu monta kertaa,kuinka
se kattoo mua välkillä...Mäkin oon miettiny sitä
mut en taida olla enää ihastunu siihen...Mut kun
luen kuudennen luokan päiväkirjaa niin tulee
haikee olo ja mieleen kaikki,mitä oon sen kanssa
tehny...
Mulla on sama juttu ku teil.. seurustelin vuos
sitte aivan ihanan jätkän kanssa.. me
rakastettiin toisiamme ja annettiin toisillemme
se rakkauden lahja.. mut sit yhtenä päivänä sain
kuulla et se oli pettäny mua! olin aivan romuna
sisältä, enkä tajunnut tästä maailmasta mitään..
annoin kuitenkin anteeksi, koska en voinut
kuvitellakkaan elämää ilman sitä.. mut kaikki oli
kuitenkin muuttunut liikaa.. se sanoi ettei voi
antaa itelleen anteeks mitä oli mennyt tekemään,
ja että mä ansaitsen paremman.. niin me sit
erottiin sen toivomuksesta, mut se oli mulle tosi
kova pala.. itkin sen perään ja pyysin että
yritettäis vielä.. vedin lääkkeitä ja viiltelin
ranteitani.. no nyt on vuos siitä kun erottiin ja
voin sanoa että rakastan tätä jätkää vieläkin
täydestä sydämestäni! oon vaan oppinut
hyväksymään sen ettei elämässä saa kaikkea mitä
haluaa.. pitää jaksaa uskoa huomiseen ja uuteen
rakkauteen.. mä en ole löytänyt ketään joka
korjaisi sen jättämän aukon tai parantaisi mun
sydämen kolhut, mutta ilman uskoa että aurinko
vielä nousee ei kukaan selviä elämästä!
Haalennutta kahvia ei kannata alkaa lämmittämään.
Ja minä tiedän tuon ihan kantapään kautta...
ja vanha suola janottaa..." laulaa laulussaan
Tehosekoitinkin... :)