Pohdiskelua

Ei siihen ole mitään ikärajaa... ei ylä eikä ala.
Rakkautta voi tuntea koska vain. Mutta sun pitää
oppia erottamaan se ihastumisesta. Ja sitä paitsi
rakkautta on monenlaista. Joka päivä sä voit
tuntea jotain kohtaan rakkautta.
Olitko sä päivääkään sen tyypin kanssa jota ns.
rakastit. Jos et, niin silloin taisit vain olla
korviasi myöten ihastunut. Ne tunteet on
aikalailla samanlaiset ainakin alussa. Mutta
rakkaus muuttuu todella vahvaksi ja se on
loputonta.
Musta ainakin on ihanaa jos joku todella rakastaa
mua, mutta siihen kuuluu myös rakkauden antaminen.
Se tuntuu yhtä hyvältä. On ihan kivaa olla
rakastunut ja on ihanaa olla rakastettu.
Koitahan kasvaa ja miettiä tunteitasi siitä sillä
selviää. mutta älä toki liikaa päätäsi vaivaa
tunne asioilla... sekään ei ole hyväksi.

Mun mielestä ei voi rakastaa, jos ei tiedä
ihmisen kuin ulkonäöltä. Mutta rakastaa voi kyllä
missä iässä tahansa, mutta rakkauden kohde kyllä
täytyy tuntea henkilökohtaisesti.
Ihastua voi tietty ulkonäköönkin.

oo vastausta sulle, mutta halusin vaan sanoo,
että mulle kävi samoin ku sulle. Mä olin TOSI
rakastunu ja sitte kävi ilmi että jätkällä on
toinen. Se musersi mut. Suren sitä vieläki. Mä
oon myös 16.

heh. ei tähän ole kai olemassa mitää ala- ja
yläikärajaa. kyllä sitä tunteen siinä jossakin
iässä jos on tunteakseen. olen ainakin itse
koittanu sitä jakaa, joskus onnistunu, joskus en,
joskus vastaanottanut, joskus pyrkinyt oleen
vastaanottamatta.

veikkaan että oikea rakkaus on siinä iässä kun
täyttää vähintää 20 vuotta. mutta ei se oo kai
niin tarkkaa. mutta kun se ikä tulee täyteen, niin
vähät välittää enää tunteistaan, vaan ottaa järjen
käteen ja tahtoo ainoastaan tyydyttää omat tarpeet
naimalla.