Ikäerorakkaus - pelkkää hyväksikäyttöä?

olen sitä mieltä ettei rakkaus katso ikää!!! itse
olen 17-vuotias likka ja rakstan 22-vuotiasta
jätkää! minäkin pidän enemmän vanhemmista kuin
oman ikäisistäni jätkistä! vanhemmat ovat
mielestäni järkevämpiä ja mukavampiakin kuin
ikäiseni tai nuoremmat! olen myös ihastunut
erääseen yli 30-vuotiaseen mieheen joka on
mielestäni todella söpö...ei tunteillensa voi
mitään!! mutta kaikkihan sitä eivät tajua!!!

Itse olen sitä mieltä, että suuri ikäero tuo
tullessaan ainakin erilaisen maailman kuvan josta
voi olla paljonkin haittaa. Mutta olen myös sitä
mieltä, että joskus suhde jossa on suuri ikäero
voi kuitenkin toimia, eli poikkeuksiakin löytyy.
Sitä vastustan kuitenkin suuresti, että esim. 13
vuotias ja 25 vuotias seurustelevat. 13 vuotias
on kuitenkin vielä aika lapsi. Tämän tapaiset
suhteet ovat aika usein esillä ja niissä täytyy
kyllä olla jotain muuta takana kuin suurta
rakkautta..Tässä nyt tämä minun mielipiteeni. =)

Sama täällä. Ikäiseni pojat/nykyään miehet (olen
27v) eivät ole herättäneet vähäisintäkään
kiinnostustani. Aina olen seurustellut itseäni
muutaman vuoden vanhempien kanssa.

Seurustelin yli 10 vuotta itseäni 2 vuotta
vanhemman miehen kanssa ja täytyy sanoa, että
koko homma kaatui kertakaikkisesti siihen, että
minusta hän ei ollut riittävän kypsä. Hän ei
ollut kaikesta huolimatta avioliittoon valmis, ja
vaikka yhteinen lapsemme oli toivottu molempien
puolelta, hänestä ei kuitenkaan ollut sellaiseen
elämään, jollaisen olisin lapsellemme halunnut
antaa. Hän halusi viikonloput mennä ja bailata
"poikien" kanssa, kun taas minä olin valmis
asettumaan aloilleni, tekemään jotakin kivaa
yhdessä koko perheen voimalla. Tottakai minäkin
haluan joskus päästä ulos tuulettumaan ja
pitämään hauskaa, mutta hän eli yhä sitä hullua
opiskeluaikaa, kun viikonloput oli vain pelkkää
bailausta ja huoletonta eloa huomisesta
piittaamatta.

Eron jälkeen tapasin itseäni 16 v vanhemman
miehen, johon ensin ihastuin toden teolla, mutta
sitten huomasin, että kyllä meidän välillämme
kuitenkin oli liian suuri kuilu, hänellä oli jo
omat lapsensa, pitkä avioliitto takana, elettyä
ja koettua elämää niin paljon, että vaikka aluksi
meillä tuntui olevan kaikki yhteistä, tajusin,
että esim. hän tuskin olisi enää halunnut lisää
lapsia (minulla on yksi ja haluan lapsia lisää)
ja jotenkin kaikesta huolimatta en tuntenut
oloani sittenkään "kotoisaksi" hänen kanssaan.
Homma siis kaatui ennenkuin ehti kunnolla
alkaakaan.

Huomasin kuitenkin jo lyhyessä ajassa, että
ihmiset ympärilläni järkyttyivät tuollaisesta
ikäerosta, jopa sellaiset ystäväni, joiden olin
luullut olevan ns. "avarakatseisimpia".
Vanhemmistani nyt puhumattakaan.

Tiedän kuitenkin avioliittoja, joissa ikäero on
yhtä suuri tai suurempikin, ja ne kyllä toimivat
hyvinkin. Homma ei siis kaatunut siksi, että hän
oli minua 16 v vanhempi, vaan siksi, että hän oli
kuitenkin ajatusmaailmaltaan minua vanhempi liian
paljon. Ikäeroa en katso sinänsä, vaan ihmiset
ovat erilaisia ja jokainen nelikymppinen ei ole
ajatusmaailmaltaan samalla tasolla.

Nyt olen seurustellut vakavasti (ja asunut
avoliitossa) itseäni 8 vuotta vanhemman miehen
kanssa ja meidän ikäeroahan ei nyt tässä iässä
edes kukaan huomaa. Mieheni on juuri oikeissa
asioissa riittävän kypsä minulle, eli haluamme
elämältä samoja asioita (avioliittoa, lapsia,
omaa kotia, tasapainoista elämää...) ja kuitenkin
ihanan "lapsellisen hassu"... Hänen kanssaan on
hauskaa, ihanaa, aitoa, kotoista... Rakastan
häntä yli kaiken ja hän minua. Hän osaa kertoa
tunteistaan ja uskaltaa näyttää tunteensa minulle
joka ikinen hetki.

Kaikki me emme siis suinkaan katso pariskuntia,
joilla ikäeroa on, kuin halpaa makkaraa. Mutta
niitäkin ihmisiä on todella paljon. Sehän on
sitten heidän oma häpeensä, jos eivät rakkautta
voi ymmärtää. Ei rakkaus katso aikaa, paikkaa
eikä ikää. Se vaan tulee kuin salama kirkkaalta
taivaalta.

Niin se vaan on...

Oon vasta 16wee ja mulla oli suhde 15 vuotiaana
23 mieheen... vaikka tuskin se nyt mikään kauheen
suuri ikäero oo, mutta lopetin sen suhteen omasta
tahdostani, mutta mitään negatiivisia muistoja ei
jäänyt käteen.

Tohon että ajatteleeko immeiset pahaa ikäeroista!
KYLLÄ! Mä henk.kohtasesti sain mielettömästi
pahaa palautetta silloisesta poikakaveristani.
varsinkin nuoremmat kundit haukku kyseisen miehen
pedofiilix ja hyväksikäyttäjäks! ja vaan mä
tiedän ettei sitä TODELLAKAAN ollu!

Naiset harvemmin pitää sitä pahana. Ainakin sun
ikäsesten luulis sen jotenkin tajuuvan.

Mutta pakkohan se on myöntää että teidän 15
vuoden ikäero näyttää oudolta. Koska se on
harvinasita sun ikästen naisten keskuudessa.
Ei jengi tajuu sitä et sä; kaunis nuori nainen
rakastut 15 vuotta vanhempaan mieheen. ne ei
tajua koska ne ei ole yhtä kypsiä kun sä!

Mutta eihän kaikkia voi miellyttää!

KAIKKEA HYVÄÄ TEILLE!

Jeps!
Susta voi ehkä tällä hetkellä tuntua siltä, ett
te ootte samalla aaltopituudella, mut niin ei
ehkä oo 10 tai 30 vuoden jälkeen...
Ihmisen elämässä on "muutoskohtia" esim.
murkkuikä, n. 25-30v lopullinen aikuistuminen,
keski-ikä, vaihdevuodet jne, entä sitten kun te
kaksi elätte muutoskohtien eripuolilla? Kun sinä
olet 35-vuotias ja haluaisit esim. lisää lapsia,
miehesi on jo viisikymppinen... Hän voi haluta
elämältään jo jotain muuta kuin vaippoja,
huvipuistoja ja ala-asteen vanhempainiltoja...
Vaikka tunnet itsesi tällähetkellä kypsäksi, ei
kehitys etene aina samaan tahtia! Ei ole taattu,
että sinulla vaihdevuodet alkavat jo
nelikymppisenä ja olet "mummoontunut" 60
tienoilla...

Asiaa kannattaa harkita myös lasten kannalta. On
todistettu, että lapsilla, joiden isät ovat
olleet yli 45-vuotiaita heidän syntyessään, on
enemmän mielenterveydellisiä ongelmia kuin
tavallisesti.

Ihmiset ehkäpä tuijottavat teitä näiden syiden
takia, elämää nähneinä he ehkä tietävät suuren
ikäeron aiheuttamat haitat. en kuitenkaan väitä,
etteikö liitto, jossa puolisoden ikäero on suuri
toimisi. Siinä vai vaaditaan joustavuutta ja
paljon harkintakykyä!

ja mitähän sekin meille kuuluu eikä varmasti edes
kiinnosta pätkääkään ketään teidän suhde...olkaa
ja pitäkää hauskaa ihan sama mulle

Minäkin olen jo hyvän aikaa seurustellut itseäni
10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Kyllä,
jatkuvasti saan kuulla olevani hyväksikäytetty ja
kaikkea vastaavaa. Olen itse 16 vuotias ja tunnen
olevani tarpeeksi kypsä päättääkseni itse
suhteistani. Varsinkin nuoret miehet ajattelevat
ikäero-asioista pahaa, mutta toisaalta sekin voi
johtua siitä, että pelkäävät vanhempien miesten
vievän nuoret viehättävät naiset ja nuorukaisille
jäisi vain mummoja ;).

okei...toi oli just ku mun kynäst...
oon 15-vee...samanlain ku sä, ollu aina kypsä!
Mulla on suhde 36-vuotiaaseen mieheen ja se ei
häiritsis muuten mut sillä on 5 lasta ja vaimo!!
ja ne on meidän perhetuttuja...mun kamut hyväksyy
ja ei hyväksy...vaikka mitä se niille
kuuluu...jotkut on tosiaan sitä mieltä et
tottakai sitä kiinnostaa niinkauan ku saa seksiä
(on saanu jo) ja onhan kiva naureskella kamujen
kans et kävinpäs pokaamas tos yhen teinin...ja on
kai kiva pitää välillä kiinteääki ku vaihtoehtona
on se kotona äkisevä riipputissinen
äkäpussi...tiedän et se käyttää mua hyväkseen
vaikka sanoo rakastavansa...ja mikä
kauheinta...mul on torstaina raskaustesti!! en
tiä onko isä tämä 36-vuotias vai eräs 19-vee joka
ei todellakaan haluu muuta ku seksiä...mut koita
pärjäillä..ja kommentoikaa muutki...me ollaan
naisia...me kestetään...vaikka alistetaan!!!!
Rakkain terveisin
lapin tyttö

rakkautenneko aitoa? kyllä se niinkin voi olla!
esim. angelina joliella ja hänen RAKKAALLA
miehellään on ikäeroo jopa 20 vuotta! silti ne
vaikuttaa tosi onnellisilta!älä välitä,jos joku
väittää suhdettanne ei-aidoksi.toisaalta joku voi
myös olla oikeassa,mutta jos oikeesti pidät
vanhemmista miehistä,minkäs ihanteilles voit!=)