kaukorakkaus -toimiiko se?

yx mun tuttu tapas amerikassa ollessaan
kielikurssilla yhen jätkän ja piti siihen
yhteyttä monta vuotta kunnes jätti sit kaiken
muun suomeen ja muutti sen luo..kyl sil ihan
hyvin menee,mut niil on aika paljon ongelmii,en
nyt tarkalleen muista minkälaisii,mut tarkoitin
tällä vain et kaikki on mahdollista,sä sen
päätöxen teet..Tsemppiä..=)

Siis joo.. mulla on kokemusta. Tosin meillä ei ole
Atlanttia välissä.. mutta yli 300km. Nähtiin
kesällä tosi paljon, melkein joka vkonloppu.. ja
puhuttiin jokapäivä puhelimessa.. ja puhutaan yhä.
Kyllä se on aika hirveetä, kun ei saa olla kullan
kaa koko ajan. Ja nyt kun koulut alko.. ei
välttämättä nähä ku kerran kk:ssa. Oon ihan hullun
rakastunu ja puhelinlasku on Suuri:).. Mutta on se
kyllä ihanaakin. Aina kun menen kullan luo tai hän
tulee meille, meillä on aivan taivaallista yhessä.
Mutta meijän puhelinsuhde ei toimi oikeen hyvin..
Siinä tulee hullun vainoharhasex jos toinen on
luvannu soittaa tiettyyn aikaan, eikä soitakaan.
Ja välillä kun ei ole oikeen mitään sanomista ja
haluais silti puhua, alkaa ärsyttää ja sit tulee
helposti riita tosi pikku jutuista. Ja niistä on
inha pyytää anteex puhelimessa:(.. Nyt olin viime
vkon loppuna hänen luonaan, ja nyt me nähään taas
ens vkonloppuna, kun kultsi tulee meille.. että
kyllä tässä sinnittelee. Mutta välillä mietin,
että olisi ehkä ollut helpompaa olla alottamatta
tätä suhdetta, niin säästyis turhalta tuskalta,
olis enemmän massii muihin juttuihin(kaikki menee
junamatkoihin)... mutta sitten taas älyän , että
eihän toista niin ihanaa miestä kun mun on niin
ole olemassakaan muualla, ja on valtavan ihanaa
olla rakastunut.. niin kestän helposti. Mullahan
on asiat ihan loistavasti.

Tiiän tarkalleen, miltä toi tuntuu..Mä tapasin
Italiassa yhden jätkän, me oltiin yhdessä ja mä
rakastuin siihen..No annoin sille numeroni ja se
lupas soittaa, rakastaa, ym..Ja paskat..Se ei
soittanu kertaakaan..Okei, toisaalta mä ymmärrän,
yli 300 km ja me oltais nähty seur. kerran vuoden
päästä [viime kesänä]mut joka tapauksessa se
masens täysin..
Joten mun kohdalla se EI toiminu, mut mä olin 5v
jätkääni nuorempi ja me oltais EHKÄ nähty
seur.vuonna..no, nähtiinhän me, mut joo..
Mut se ei tarkota, etteikö teidän suhde vois
toimii ihan hyvin!!Mä oon edelleen sitä mieltä,
et jos toista rakastaa, siis rakastaa oikeesti,
sitä kestää mitä vaan..Vaikka se ei mua
rakastanutkaan, mä rakastin yli puol vuotta..
Joten jos tiiät sen, et kultas rakastaa sua
oikeesti, ikävä vaan vahvistaa suhdettanne!!
Tsemppiä!=]

Terve!
Itse olin yhdessä erään likan kanssa 2 vuotta...
Se asu kylläkin suomessa mutta toisessa päässä...
Juttu toimi erittäin hyvin (mun mielestä...)
mut se petti mua sit ja useaan otteeseen, ja
pahinta vie se et se petti mua siinä kaupungissa
missä mä asun.....
vaik ois ollu omaki tarjolla ni silti
vieraisiin....varmaa mielenkiintosta mut
kerroinpaha kokemukseni.....

itelläni oli 2vuotta yx jätkä ja 500km välis...ei
kestäny koska mä "repesin"...siis en kestäny
enää "yksin" ja jätin sen sit oli 3vuoden homma
eikä sekään kestäny...pojalla toinen
muija...mulla ei ainakaan kestäny mut oon löytäny
jo ihanan miehen parin kilsan päästä...voihan se
olla et te kuulutte yhteen mutta...=/ jaa-
a...toivottavasti saat vähä parempaa apua ku tää
mut mun oli pakko kirjottaa...=) moips...

Mun kaukosuhde perustuu siihen et mä en kysy mitä
se duunaa ja se ei kysy et mitä mä duunaan...

Oon tässä aikani kuluks lukenu kaikki nää
kaukorakkauteen liittyvät viestit, ja aattelin
kirjottaa oman tarinani..

Tapasin ex-jätkäni pari vuotta sitten, kun olin
sukuloimassa. No kuten arvata saattaa me
ihastuttiin ja rakastuttiin, välimatkaa oli vähän
yli 500 kilsaa. Seuraavan kerran nähtiin heti
seuraavana viikonloppuna, ja taas seuraavana.
Sitten meni aikaa vähän enemmän. Uskoin ja
luotin, että kaikki kestää ja menee hyvin. Joka
päivä puhuttiin puhelimessa, ja nähtiin aina kun
voitiin. Kunnes sitten eräänä iltana jätkä sanoi,
juuri kun edellisenä viikonloppuna olin ollut
hänen luonaan, että se on ohi nyt. En tiedä mikä
oli syynä, kundi vaan sanoi ettei oo "varaa ja
kun ei nähä usein". Meni kauan ennen kuin
toivuin, ja jaksoin taas luottaa jätkiin,
rakastumiseen ja rakkauteen. Olo helpottui hieman
kun aloitin koulun ja sen myötä muutin toiselle
paikkakunnalle ja sain aloittaa "uuden elämäni"
kokonaan tyhjältä pöydältä. Tämä muutto poiki
uuden suhteen ja rakkauden, sekä sen myötä kihlat.

On mulla kaveripiirissä kyllä hyviäkin
kokemuksia. Yksikin likka seurustelee jätkän
kanssa joka asuu myös kokonaan eri maassa. He
näkevät silloin kun voivat, ja ihan hyvin heillä
menee. Toinen kaverini on seurustellut jo parisen
vuotta jätkän kanssa joka myös asuu toisessa
maassa, ja heilläkin menee hyvin ja he näkevät
niin usein kuin se nyt vaan on mahdollista.

Jos jaksat uskoa rakkauteen ja siihen, että se
kestää, ja jätkäsi on samaa mieltä, niin kyllä
sen silloin pitäisi kestää. Toivon teille paljon
onnea ja tsemppiä!!!

No en tiä toimiiko sulla,mut mul ei varmasti
toimis..mul on aina hirvee ikävä toisen luo..
ja ei olis sit varaa lähtä niin pitkälle..mut,jos
sä todella tunnet niin..
ni mikäs siinä sitten,mut paha mennä sanomaa..

kyll ainakin mulla toimii... ollaan oltu
jätkäfrndin kans nyt 2kk yhessä se asuu vetelistä
eli täss on matkaa sinne 400km ja ainakin tähän
asti on tää maitsin suhde toiminu.... kyll must
tuntuu et se toimii jos vaan oot pettämättä
sitä... toivotan onnea ja toivottavasti tää teijän
suhede toimii .. mut muista aina ku tulee haikee
olo niin sull on teijän ihanat muistoto
muistettavana AINA!!!!

Hei vaan Anna,

Kaukosuhde voi toimia jos tunnet olevasi
sellainen ihminen, joka kestää yksinäiset hetket
masentumatta ja hyvin.
Jos suhteesta tulee enemmän rasite ja taakka,
eikä tapaamiset kompensoi yksin vietettyä aikaa,
on ajteletava tarkemmin. Itselläni oli kaukosuhde
ja vuoden jälkeen tajusin että en ole tehnyt
muuta kuin odottanut, puhelua, tapaamista,
tekstiviestiä, kirjettä. Odottanut ja ikävöinyt
ja odottanut. Se ei tuntunut enää mielekkäältä.
Toinen asia joka kaukosuhteessa pitäisi olla
selvä, on että pidetään yhteyttä. Jos ette
kirjoittele ja soittele, mikä on se suhde jota
pidät yllä. Kaikkia suhteita pitää hoitaa kuin
huomekasveja, erityisesti kaukosuhteita.
Välimatka on asia joka ajaa suhteen helposti
karille, täytyy vain olla varma että haluaa juuri
kyseistä henkilöä, oikeista ja arvoikkaista
syistä.
Ja sitten vielä, nähdessänne toisenne, yrittäkää
todella panostaa toisiinne tutustumiseen. Tajusin
itse vuoden päästä kuinka pienen määrän päiviä
olimme viettäneet yhdessä ja vaikka ajattelin
että olimme olleet vuoden yhdessä, en todellakaan
tuntenut kundia hyvin. Tunsin vain kaipuuta
kokoajan ja tapaamisen aikana palavaa intohimoa,
aivan kuin olisimme aina tavanneet ensimmäisen
kerran kun näimme. Se onkin ihaninta
kaukosuhteessa, näin sanoo ainakin äitini joka
oli isän kanssa kirjeenvaihdossa kymmenen vuotta
ennen naimisiinmenoa. Itse en ole näin
kärsivällinen luonne.
Toivon teille menestysä ja onnea,
K

Hei kaikki!
Kiitos positiivisista palautteistanne!
Toivottavasti aloittamani keskustelu herättää
vielä mielenkiintoa.
Halusin lisätä tähän että tähän mennessä kaikki
on hyvällä mallilla suhteeni kanssa. Mun oma
kulta mailasi juuri että ikävöi kovasti ja uni ei
meinaa tulla silmään kun on niin haikea olo. Ei
ole kuulemma elämässään ikävöinyt ketään näin
paljon. Tänä viikonloppuna soittelemme taas.
Toivon todella että tästä suhteesta tulee jotain
sillä kultani on täydellinen! Hän ei ole pettäjä
tyyppiä. Enää 4 kuukautta! Ei tässä muuta kun
kertokaahan lisää kokemuksianne ja jemiä
kaikille. Kiitos myös sille ainoalle pojalle joka
keskusteluun kekoon kortensa kantoi... =)