Mun tilanne

"Isäni kuoli aivo syöpään kun erosta oli kulunut vuosi. En hyväksynyt ajatusta isäni kuolemasta ja olen tähänpäivään asti ollut tietyllä lailla sulkeutunut. "

Menetin itse äitini 15-vuotiaana, siis sinun ikäisenäsi. Meni reilusti yli 10 vuotta ennenkuin pääsin asian yli niin hyvin, etten kokenut itseäni rikkonaiseksi.
Yksi syy siihen, että pääsin jaloilleni tuon asian suhteen, on ollut se, että ihan muiden syiden takia hakeuduin terapiaan. Perheneuvolaan (kunnan, ilmainen minulle siis )keskustelemaan senhetkisestä elämäntilanteestani ja siinä samalla ruodittiin lapsuuttakin... ja äidin kuolema.
Tiedätkös, on hassua, miten ääneen sanottuna jokun asia saa aivan erilaisen merkityksen.
Kun äidin kuolemasta oli kulunut vaatimattomat 20 vuotta, eräs dementoitunut vanhus kysyi äidistäni äitienpäivän aikana. Vastasin, että äitini on kuollut. Hän kysyi, kuinka vanha olin silloin ollut ja vastasin että 15 v. Vanhus sanoi: "sen on täytynyt olla sinulle todella kamalaa!" aivan aidon empaattisesti.. ensimmäinen ihminen, joka minulle noin sanoi!

Toinen, joka näki asian minun kannaltani, oli terapeutti.
Suosittelen sinullekin keskustelua asiantuntijan kanssa.
Poikani menitti isänsä (olimme eronneet) kun hän oli 13 v. Pari vuotta myöhemmin sain hänet suostumaan keskustelujuttuun.. on siitä apua ollut.
Se ei ole merkki siitä, että olet jotenkin heikko tai hullu. Äidillesi sinun ei tarvitse sanoa mitään. Heillä on vaitolovelvollisuus. Kaupungeissa on yleensä paremmat mahdollisuudet tämmöiseen.
Se auttaa sinua itseäsi hyväsymään koko asian, isän kuoleman. Sillä isääsi et takaisin saa, ja sinun itsesi kannalta, oman jaksamisesi, tulevaisuutesi, olisi hyvä, että pääset puhumaan asioista. Surusta, ikävästä, nykytilanteesta.

Maalle voit päästä ja palata sitten kun olet vanhempi. Hae vaikka opiskelupaikkaa jostain pikkupitäjästä.. Mutta sinun on helpompi ja kivempi olla itsesi kanssa, kun olet sinut itsesi kanssa. Pidät itsestäsi enemmän, ja silloin on helpompi pitää muistakin ihmisistä. Ja kestää elämän vastoinkäymiset.

sait Äet nimimerkiltä. Ota ohjeista vaari ja käy keskusteluun.
Tuosta sinun halusta mennä mökille kaverisi kanssa, mielestäni vaikutat hyvin reippaalta norelta miehen alulta joten suosittelisin että keskustelisit äitisi ja kavirisi vanhempien kanssa siitä ja valmistelette sen reissun hyvin. Myös niin että on vara suunnittelu jos jokin menee huonosti että saatte avun välittömästi tai muuta tukea. Olisin mielelläni kuulemassa että se järjestyy kohdallasi. LYKKYÄ TYKÖP "poika"

että mutsisi on jostain saanut päähänsä sellasen epäilyksenpoikasen että "normaalia" nuorten mökkeilyä on vain tyttö-poikaporukassa
Siis mutsillasi on tavallaan alkava homofobia.
ps.Vaikka ajatus kuulostaa naurettavaa naurettavammalta sinusta itsestäsi (koska tiedät asian oikean laidan)niin mutsisi voi silti epäillä tosissaan.

Pahinta on,että ehkä juuri se että olet harkitseva ja raitis eli eroat keskivertoteinistä,tekee toiset epäluuloisiksi (esim.isäpuolesi).
Laskevat sinulla olevan "salaisen paheen".

Kiitoksia kaikille vastauksista!:)
Joo Elikkä oon käyny psykoterapiassa jo pari kuukautta, masennuksen vuoksi. Ei se vielä ole kovinkaan auttanut, mutta kyllä se kohta lähtee kunnolla käyntiin. Joo, toi mökki homma kuulostaa pieneltä murheelta, mut se demostroi sitä tilannetta minkä laista meillä on. Nyt ei todellakaan taida olla mahdollisuuksia päästä sinne, mutta niinku isä tos sano nii pitää suunnitella matka hyvin, ja olla parikuukautta hiljaa koko jutusta.

On se toi isän menettäminen ollu aika raskas juttu, tos iäs ku on tottunu jo isän olemassa oloon, mut ei kumminkaan kerkiä saada tukea muurosiän myrskyissä ja tulee sitte se kova kaipuu ja ikävä.

Oon joskus miettiny että entä jos äiti oikeesti luulee mua homoksi, ku oon toisaalta niin erilainen, yksinäinen ja lapsellinen. Mutta tuskinpa vaan on toi sen verran hyvä äiti ollu..
Isä puoli on sitte asia erikseen mut se ei tunnu muutenkaan pitävän musta.

..sitten mitä tohon äitisi kommenttiin tosta mökkireissusta että "ei ole normaalia että nuoret viettävät keskenään aikaa mökillä" niin ehkä äitisi on ylihuolehtivainen isäsi kuoleman jälkeen,pelkää että sinulle tapahtuu jotain.
Tsemppiä sinulle =)

Me äidit huolehdimme monesti turhaan, varmaan pärjäisitte mökillä. Kunhan tulee lämpimämmät ilmat niin ehkä pääsette mökille. Pidä kuitenkin hyvät välit äitiisi, kyllä se isäpuolikin varmaan sinut hyväksyy, mutta onhan silläkin totuttelua uuteen perheeseensä.
Hyvää kevättä sinulle, aika kuluu melkoista vauhtia ja kokoajan päätät omia asioitasi enemmän ja enemmän.

Oletko homo tai muuten vaan tyhmä? se on viina, spaddu, seksi ja hasis ku viistoista vuotiaan tiellä pitää, ei siis mikään vitun partiopelleily ja luonnon rauha ynnä muu paskanjauhanta! kokemuksella kerron. kolmatta vuotta täs eletään "täysillä" eikä oo loppua näkyvissä! Kaupunkiin kasvamaan ja äkkiä! Ja mitä "ongelmaasi" tulee: Millanen vajis oikeesti välittää siitä mitä mutsi jauhaa?