Niinpä niin, olen tämmöinen jo 20-vuotta
täyttänyt miehen puolikas ja oikeestaan vasta nyt
oon heränny ajattelemaan että missäköhän se mun
elämäni nainen viipyy sun muuta. Kaverit selvästi
kuvittelee että elämäni ihmissuhteiden saralla on
varsin vilkasta mutta toisin on. "Myönnän" että
en edes koskaan ole ollu naisen kanssa yhdynnässä
vaikka tilaisuuksia toisaalta olisi ollut. Onko
nykyaikana normaalia "säästellä" neitsyyttään
vielä näin "vanhuusiällä" sitä oikeaa varten?
Eipä taida, mutta siitä en ota mitään stressiä.
Toinen kysymys, miten voi tukahduttaa tunteensa
tai jotain kun ihastuin ja melkeinpä rakastuin
erääseen ikäiseeni naiseen joka kuitenkin olikin
varattu ja joka nyt on mun ystävä ja joka tuntuu
olevan niitä ainoita ihmisiä jotka todella
ymmärtää minua? Siis en ole mitenkään vänkäämässä
itseäni näiden kahden ihmisen väliin vaan kun en
saa hetkeksikään mielestäni tätä tyttöä.
Toisaalta, en tullut kysyneeksi mitään järkevää
mutta oli mukava kirjoitella.
täyttänyt miehen puolikas ja oikeestaan vasta nyt
oon heränny ajattelemaan että missäköhän se mun
elämäni nainen viipyy sun muuta. Kaverit selvästi
kuvittelee että elämäni ihmissuhteiden saralla on
varsin vilkasta mutta toisin on. "Myönnän" että
en edes koskaan ole ollu naisen kanssa yhdynnässä
vaikka tilaisuuksia toisaalta olisi ollut. Onko
nykyaikana normaalia "säästellä" neitsyyttään
vielä näin "vanhuusiällä" sitä oikeaa varten?
Eipä taida, mutta siitä en ota mitään stressiä.
Toinen kysymys, miten voi tukahduttaa tunteensa
tai jotain kun ihastuin ja melkeinpä rakastuin
erääseen ikäiseeni naiseen joka kuitenkin olikin
varattu ja joka nyt on mun ystävä ja joka tuntuu
olevan niitä ainoita ihmisiä jotka todella
ymmärtää minua? Siis en ole mitenkään vänkäämässä
itseäni näiden kahden ihmisen väliin vaan kun en
saa hetkeksikään mielestäni tätä tyttöä.
Toisaalta, en tullut kysyneeksi mitään järkevää
mutta oli mukava kirjoitella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jep, täss ois toinen samanlainen miehenalku, jolla
ei oo naista on vielä neitsyt. Mitä sen on väliä
menettääkö sen neitsyytensä 15 vai 20 vuotiaana?
Ehkäpä on parempi että sen menettää rakastamalleen
naiselle eikä mille tahansa hoidolle tyyliin romut
ränniin ja menoks. Oma asiahan se on enkä minäkään
siitä ole stressannut, vaikka olisihan se mukava
kuitenkin elää vakituisessa parisuhteessa jossa
seksiäkin olisi kuvioissa. Itse tosin olen
ihastunut itseäni vanhempaan naiseen, mutta
luulenpa ettei siitä mitään tule, on sellaiselle
naiselle varmasti parempiakin sulhaskanditaatteja
kuin finninaamainen parikymppinen jätkä. Ei
kannata yrittääkään mennä parin väliin ellei tule
välirikkoa, menetät siinä vain sen tytön
ystävyyden mikäli yrität lähennellä eikä hän sitä
halua, mikäli hänelle tulee muusta syystä kuin
sinusta välirikko sitten olet vapaa yrittämään
häntä. Mutta voi olla että hän esittelee sinut
jollekin ystävälleen, johon rakastut. Muista että
oikeita naisia on, mutta sellaisen löytäminen on
vaikeata. Pidä ittes miehenä, kuten minäkin yritän
pitää;)
Onko normaalia säästellä neitsyyttään? No siis,
miksi se olisi epänormaalia?? Joo, lapsilla on
nykyaikana kiire, mutta miksi sinulla pitäisi
olla myös? Onneksi kirjoititkin, että et ota
siitä stressiä.. =)
usein törmää juuri tuollaiseen tapaukseen jossa
on ihastunut ystäväänsä (ja tässä tapauksessa
vielä varattuun sellaiseen..). Ei siinä muu auta
kuin pitää näpit irti.. Anna tunteidesi roihuta
niin kauan kuin ne roihuavat (et mahda niille
kuitenkaan yhtään mitään..), ehkäpä jossain
vaiheessa Hän ei enää seurustelekaan ja olisi
valmis aloittamaan suhteensa juuri sinun
kanssasi. Mutta jos hän on niitä ainoita jotka
sinua ymmärtävät niin miksi "pilata" hyvä
ystävyys ja sotkea siihen rakkautta, joka saattaa
jossain vaiheessa sammua ja pilata kaiken sillä
tavalla?
Itseasiassa nyt meikäläiseltä katosi ajatus niin
totaalisesti etten enää muista mitä pitikään
kirjoittaa, joten jätänkin tämän sepostukseni
tähän..heh.. sitä sattuu.. Toivottavasti
kirjoitin kuitenkin jotain niin, että ymmärrät
mitä tarkoitan.. ;) hyvät jatkot.. heh..
Miksi sitä nyt oikeastaan pitäisi olla
normalli... ihan vain ajatuksena? Mielestäni
moinen on pikemminkin ihailtavan epänormaalia :)
Itse toivon että olisin ootellut. Toisaalta.
Oon 21 nyt, ja tehnyt paljolti kaiken minkä voi,
ja hyötynä mitä? Ei mitään... paljon pahaa mieltä
kun jokainen pidempikin suhde on kariutunut eikä
hyötyole ollut kuin rumasti sanottuna
hetkellistä. Toivon että löydät jonkun joka osaa
arvostaa tekemääsi ratkaisua, koska silloin toivo
tulevaisuudesta on korkeimmillaan.
Niin, itse asiaan ;)
Syy miksi kirjoitin on se että olen tuossa
mainitsemassasi asiassa täsmälleen aidan toisella
puolella...heh...
Olen kuukauden seurustellut ihanan tytön kanssa
johon tutustuin kaverini kautta, pääsin heidän
suureen kaveriporukkaansa ´"uutena". Jep, siis.
Tyttikseni paras kaveri on toinen poika siitä
porukasta, ja tiedän hänen olevan tytöstä myös
hyyyvin kiinnostunut ja on heillä pientä
sekoilu/suhde-historiaakin (se miten sen tiedän,
on oma asiansa... sanotaan vaikka että olen niin
kiero että pidän korvani auki väärässä paikassa).
Tyttö sanoo että se on aivan päivvän selvä
kaverisuhde, mutta baarikeikoillakin he viihtyvät
jotenkin paremmin kahden... ja aina kun meille
tulee sana harkkaa vaikka suhteemmer vakavuudesta
tms, on kaveri se kuka lohduttaa.
Eli siis, ei nyt ihan sama juttu mutta aidan
toiselta puolen nähtynä anyway ;)
Sanopa... mikä ihme näissä tilanteissa olisi se
tervein päätelmä, ratkaisu tai ohjesääntö?
Meitsi on jokseenkin ymmällään...
Mun mielestä on tosiaan oikein oottaa sitä
oikeeta... ei oo ihmeellistä, että ton ikäne on
viel neitsyt... Paitsi useimmat ihmiset ajattelee
niin, mulla on oma ajatusmaailma, ja niin pitää
olla sullakin! Joten, ole se mikä haluat ja
ajattele niinkuin parhaaksi näet... Sitten, anna
ajan parantaa... Siihen ei löydy kuin kaks
vaihtoehtoo... Joko se rakastaa sua ja Eroaa, tai
sitten sä yksinkertaisesti annat ajan
parantaa "haavat",,, Zemii! :)