Haluaisin kysyä teiltä ihmiset jotka ovat
kokeneet tämän tuskallisen mutta niin ihanan
tunteen...KAUKORAKKAUDEN...! Voiko rakkauteensa
luottaa...?!Vai eikö pitäisi olla muuta kuin vain
ystävä?! Mitä jos rakastaa tätä aivan kauhesti,
eikä pysty katkaisemaan välejä?!Miltä teistä
tuntuu jos puhutte rakkautenne kanssa puhelimessa
500km päästä toisistanne,ja hän sanoo
rakastavansa sinua?! Uskooko vai jättääkö
uskomatta.?rakastan tätä "rakkauttani"
mielettömästi,enkä haluaisi katkaista välejämme.
Kaikki kokeneet,haluaisin kuulla teidän tarinan,
ja muutkin ottakaa kantaa...Tämä on todella
tuskallista...!
kokeneet tämän tuskallisen mutta niin ihanan
tunteen...KAUKORAKKAUDEN...! Voiko rakkauteensa
luottaa...?!Vai eikö pitäisi olla muuta kuin vain
ystävä?! Mitä jos rakastaa tätä aivan kauhesti,
eikä pysty katkaisemaan välejä?!Miltä teistä
tuntuu jos puhutte rakkautenne kanssa puhelimessa
500km päästä toisistanne,ja hän sanoo
rakastavansa sinua?! Uskooko vai jättääkö
uskomatta.?rakastan tätä "rakkauttani"
mielettömästi,enkä haluaisi katkaista välejämme.
Kaikki kokeneet,haluaisin kuulla teidän tarinan,
ja muutkin ottakaa kantaa...Tämä on todella
tuskallista...!
Vastaukset 14
Vanhimmat
hejj!
Kaukorakkaus...se ihana, mutta toisaalta niin
tuskallinen sana.
Olen itse kokenut samanlaisia tuntemuksia kuin
sinäkin...joten voin puhua kokemuksen syvällä
rintaäänellä.
Voi se oli niin ihanaa aikaa...puhelimessa
puheltiin ,viestejä läheteltiin,kirjeitä ja
kaikenlaista!
Kyllä, jonkunlaista rakkautta se oli. Kyllä mekin
sanoimme rakastavamme, mutta nyt jälkikäteen
luulen että se oli enemmän ystäväpohjaista
rakkautta kuin rakkausrakkautta. Vaikea tätä on
selittää ,mutta yritän kuitenkin.
Paljon ikävän tunnetta tunsin ja välillä se sai
minut kyyneliin..En kuitenkaan halunnut luovuttaa
ja pinnistelin.
Lopulta en enää jaksanut vaan sanoin että ei
tästä taida tulla mitään ja niin sovimme olevamme
ystäviä.
Kyllä kaukorakkaus voi mielestäni onnistua,
vaikka minulle ei niin tapahtunutkaan!(Kuitenkin
vielä tänäkin päivänä välitän todella todella
paljon tästä omasta kaukorakkaudestani!) Joten
älä luovuta jos siltä tuntuu! toivotan sinulle
onnea ja kestämistä =)
mun kulta asuu 334km päässä musta,ja tavattiin
netissä,ja mä voin sanoa,että mä ihan oikeesti
rakastastan tätä miestä..ja parin kuukauden
päästä nähään ensimmäisen kerran..
onnex on kännykät,netit,kirjeet keksitty..
mutta en tätä en suosittele ihmisille,joilla on
tapana pettää..
minä en vois koskaan pettää omaa kultaani,ku
maailmasta ei löydy toista niin ihanaa ja
rehellistä ku mun kulta
tiän miltä susta tuntuu. vai 500km. mun rakkaani
luo on monta tuhatta km et sillai. koita pärjätä.
tosi rakkaus kestää kaiken.
Kyllä se onnistuu,jos vaan rakastatte toisianne
tosissanne ja luotatte toiseen.Mä seurustele
jätkän kanssa jo neljättä viikkoo ja meillä on
matkaa melki saman verran.Tee niin miten
sydämmesi sanoo ja kuuntele sitä=)
toivottavasti musta oli jotakin apuu=)
Älä suotta itseäsi kiusaa, ei siitä mitään
tulisi. Kaukorakkaudet eivät yleensäkään toimi ja
sitäpaitsi teidän teinareiden seurustelut
päättyvät muutenkin 95%:sti eroon.
Kaukorakkaus on lähinnä viikonloppupano muutaman
kerran vuodesta. Tavallaan ihan hyvä vaihtoehto,
kun ei ole sitä arkea ollenkaan ja voi kuitenkin
olla varma, että saa.
No joo..
Mä oon seurustellu tänään tasan 7kk mun
jätkäkaverin kanssa, ja meillä on välimatkaa n.
mitä täs nyt ois, 40-50km... Junalla kestää tunti
yhteen suuntaan, että me nyt ei hirveen kaukana
asuta, mut ei me kuitenkaan nähä ku noin 4 pnä
viikossa... että sellasta. Ja ihan hyvin on
menny, tosin mä vaan oon niin saamarin
äkkipikanen luonne, että viimeaikoina on
riitojakin ollu... mut jos todella rakastaa, niin
kestää melkeinpä mitä vaan. :)
jätkä rakasti mua kun asuttiin samalla
paikkakunnalla,mä en vastannut hänen tunteisiinsa
aivan samalla tavalla..joten kun hänelle
tarjottiin töitä monen sadan kilometrin
päästä,hän päätti lähteä koska ajatteli ettei
meistä tule mitään.mutta koko kesän ajan me
pidettiin yhteyttä,vain yhden kerran
nähtiin..aina se sanoi Rakastavansa mua ja
minäkin aloin jo todella kaipaamaan häntä..juuri
kun olisin soittanut & kertonut tunteistani vähän
enemmän,hän sanookin että on seurustellut monta
viikkoa.tottakai ensin suutuin,mutta muutaman
päivän kuluttua puhuttiin asiat selviksi.ollaan
kavereita.en tiedä mitä hän ajattelee
minusta,mutta minä edelleen kaipaan häntä ja
tuntuu pirun vaikeelta unohtaa.että toista kertaa
en halua kokea samaa .."kaukorakkautta"..
eli jos jätkä on sellanen et pettää niin sit se
ei tuu onnistuu sama on jos muija pettäää ni ei
se kyll sittenkään tuu onnistuu... ittelläni on
kaukorakkaus suhde ja ainakin 3kk se on toiminu
ja silleen ..... rakastan sitä jätkää yli kaiken
meill on 400km välissä... välillä on sellanen
tunne et rakastaakohan se jätkä viell mut kyll se
aina varmistuu ku puhuu puhelimessa kaikki asiat
selviksi... toivotan onnea et teijän suhde kestää
ja silleeen... hyvät jatkot...
Mä en pelkäis niinkään tuota "kestääkö kestääkö"
vaan sitä ikävää... Joka ilta menet yksin
nukkumaan ja mietit... Murtuuhan siinä.
Kokemus puhuu.
Mulla on melkein samanlainen
tilanne.Poikakaverini lähti juuri toiseen maahan
melkein puoleksi vuodeksi.mutta tuleehan se tänne
Suomeen takaisin jouluksi..ja asuu ihan lähellä.
Mutta luottamusta se kysyy kummaltakin..ja lujaa
rakkautta.
Kaukorakkaus toimii jos se rakkaus on
todellista..silloin ei tule mieleenkään pettää ja
uhrautuu tekemään mitä vain suhteen vuoksi.Ikävä
kyllä mä en voi käydä katsomassa poikaystävääni,
kun se tulisi liian kalliiksi, mutta ikävä
paikataan kun kulta saapuu kotiin! =)
Kyllähän se niin on että rakkaus on
kaunista..vaikkakin monensadan PITKÄN kilometrin
välillä!
Minun tarinani on loppujenlopuksi aika
surullinen, että en tiedä onko tämä sinulle
kuitenkaan parasta luettavaa!!
Mekin asuttiin(ja asutaan edelleen) rakkaani
kanssa kilometrien päässä toisista... ja sehän
oli yhtä tuskaa.. näkemiset tapahtui harvoin-
vaikkakin ne oli sitten niin kauniita, että
muistot on tuskaisa säilyttää! ...niin
juuri..puhun menneessä muodossa, koska meidän
liitto ei kestänyt!!! minä olisin varmasti
kestänyt sen välimatkan, mutta rakkaani ei
jaksanut, vaan luovutti!!! sen jälkeen kun olemme
olosuhteiden pakosta nähneet olemme olleet
jokakerta yön yhdessä!! itketty ja naurettu..ja
muisteltu, mutta se on aina yhtä tuskaa laittaa
taas rakas menemään...suoraan jonkun toisen
syliin...enkä edes tiedä minne...
IKÄVÄ ON TÄLLÄKIN HETKELLÄ KOVA, ja minä ainakin
rakastan vieläkin tätä poikaa kovasti, mutta hän
on varattu... ja entäpä nyt ne näkemiset- tuskaa
molemmille!
Miettikää yhdessä mikä on teille parasta! meille
kai näin-kai-
ONNellista jatkoa!!!
Kyllähän se niin on että rakkaus on
kaunista..vaikkakin monensadan PITKÄN kilometrin
välillä!
Minun tarinani on loppujenlopuksi aika
surullinen, että en tiedä onko tämä sinulle
kuitenkaan parasta luettavaa!!
Mekin asuttiin(ja asutaan edelleen) rakkaani
kanssa kilometrien päässä toisista... ja sehän
oli yhtä tuskaa.. näkemiset tapahtui harvoin-
vaikkakin ne oli sitten niin kauniita, että
muistot on tuskaisa säilyttää! ...niin
juuri..puhun menneessä muodossa, koska meidän
liitto ei kestänyt!!! minä olisin varmasti
kestänyt sen välimatkan, mutta rakkaani ei
jaksanut, vaan luovutti!!! sen jälkeen kun olemme
olosuhteiden pakosta nähneet olemme olleet
jokakerta yön yhdessä!! itketty ja naurettu..ja
muisteltu, mutta se on aina yhtä tuskaa laittaa
taas rakas menemään...suoraan jonkun toisen
syliin...enkä edes tiedä minne...
IKÄVÄ ON TÄLLÄKIN HETKELLÄ KOVA, ja minä ainakin
rakastan vieläkin tätä poikaa kovasti, mutta hän
on varattu... ja entäpä nyt ne näkemiset- tuskaa
molemmille!
Miettikää yhdessä mikä on teille parasta! meille
kai näin-kai-
ONNellista jatkoa!!!
noni, eli: mun rakkaani asuu 220 kilsan päässä.
me tavataan noin joka viikonloppu (tai sitten
joka toinen). oon ollu jätkän kans kohta 2 kk,
tunnettu ollaan puolisen vuotta.
mulla itellä oli henk.koht. tosi vaikee alkaa
luottamaan toiseen, koska olin kokenu edellisessä
suhteessa tosi pahan kolhun, vaikka siitä oliki
jo vuosi.
nykyään sitten olen todella rakastunut.
soitellaan joka päivä, muutaman kerran päivässä.
helpottaa huomattavasti ikävää, että kuulee
toisen äänen. noh, kuitenkin. sanotaan näin: jos
tiedät varmasti sen, että voit luottaa jätkääsi,
älä missään nimessä pistä välejä poikki! seuraa
tilannetta, mene virran mukana ja rakastu
ihmeessä! ei nuo matkat loppujen lopuks mitään
tuhoo tee!! ite aloin tänää just miettimään
junassa (tulin siis jätkältäni kotio) että
hittolainen, nää matkat on vaan 2 tuntia meijän
elämästä. loppujen lopuks aina voi lähtee toista
kattomaan!!
anna siis mennä vaan!!! :) onnea sulle ja
toivottavasti jaksat odottaa kultaas!!
Rakkaani asuu lähes 3000km päässä,jos rakkaus on
todellista vain aika erottaa.Meidän keskenäinen
luottamus ja lupaus toisillemme uskollisuudesta
ja jokapäiväiset sanat MINÄ RAKASTAN SINUA
RAKKAANI antavat voimaa seuraavaan
tapaamiseen.Jonain päivänä saamme toisemme
ikuisiksi ajoiksi,RAKASTAMME toisiamme ylikaiken.