Olen monien muiden tapaan lähtenyt magiaan mukaan alunperin Castanedan innoittamana. Halveksun CC:n fiktiivistä sepostamista, mutta hän mielestäni silti välitti hyvin sen tarvittavan väkevän asenteen jota ilman noituus ei onnistu. Castanedan kirjojen tärkein ilmoitus on paitsi se, että noituus on kovaa työtä, myös se ettei noituudella ole muuta päämäärää kuin vapaus.
Samoin G. I. Gurdjieffin opetuksissa nähdäkseni tärkeintä oli hänen äärettömän rankka tapansa tehdä selväksi että vapauden alkemia on ennenkaikkea kovaa työtä, joka vaatii yli-inhimillisiä ponnistuksia. Gurdjieff vertasi inhimillistä olemista vankilassa olemiseen ja magiaa/alkemiaa hän vertasi vankilasta pakenemiseen. Vankilassa ihminen viettää mukavaa elämää kaikenlaisten viihdykkeitten parissa eikä osaa kaivata vapautta tai tiedä paremmasta. Kukaan ei jaksa paeta, koska vankila tarjoaa kaiken mitä ihminen vain haluaa. Kuka haluaisi tuhlata aikaansa kaivaen jotakin kuraista tunnelia paljain käsin vuosikausia, kun saman ajan voisi viettää kaikenlaisen hauskan tekemisen parissa, jota vankilan johtaja on meille järjestänyt. Erityisen suosittua ajanvietettä on katsoa televisiosta vankilastapakoelokuvia.
Viihde on vapauden vihollinen ja siten magian vihollinen. Magia käy Jumalan lakia vastaan eikä se luonteensa puolesta voi koskaan olla lainmukaista tai sääntöjä noudattavaa. Magiaa on kaikki se joka pelkällä olemassaolollaan tekee pilkkaa meistä ja koko inhimillisestä olemassaolostamme, sellaista joka purkautuessaan tähän maailmaan tuhoaisi sen välittömästi.
Mielikuvitus on jotakin jota meidät koko ikämme ohjataan käyttämään itsemme viihdyttämiseen. Lapsena mielikuvitus kohdistuu satuihin, peleihin ja leikkeihin. Aikuisena meistä tulee moottorikelkkoja suunnittelevia koneinsinöörejä, joiden työn tuloksena jupeilla on hauskaa pöristellä kahdeksaakymppiä järven jäällä. Kenties haluammekin olla taiteilijoita ja tuottaa viihdyttävää musiikkia tai kauniita kuvia katseltavaksi.
Mielikuvituksensa voiman voi suunnata myös vapauden saavuttamisen tavoitteeseen. Tähän ei riitä epämääräinen käsitys siitä, että luovuus on elämässä tärkeintä. Enemmän mielikuvitusta kuin satunnaisten taidekikkareitten luominen, vaatii olemassaolevien rakenteiden purkaminen, siis kyky tuhota ja puhdistaa. Tavallisessa orjan olemassaolossa kenties pätee sääntö, että rakentaminen on vaikeampaa kuin tuhoaminen, mutta magiassa kaikkin onkin nurinkurin. On paljon helpompaa viettää mukavaa elämää luoden loputtomasti kuviteltuja todellisuuksia, kuin löytää ja hajottaa se kirottu siemen josta tämä viheliäinen viihteen paratiisi on kasvanut.
Kaikki energiamme parantaa elämämme laatua vain tekee vankilastamme hieman entistä miellyttävämmän ja houkuttelevamman paikan asustaa, mutta ei rohkaise tavoittelemaan vapautta. Päinvastoin, se tekee orjuudesta entistäkin houkuttelevampaa. Kun tilaisuus paeta tulee, me emme otakaan siitä kiinni. Emme haluakaan mitään syvällistä, vaan ainoastaan pitää hauskaa, näin kumoten suuret lausuntomme joita ennen niin hanakasti lauloimme koko maailmalle.
Sillä ei ole mitään väliä viettääkö teennäistä ja kaupallista kristillistä joulua vai katsooko aattona teennäistä ja kaupallista first series Star Trekkiä protestina juutalaiskristilliselle patriarkaaliselle heteromiesten hegemonialle. Yhtä kaikki vapaus jää saavuttamatta, ja itseasiassa kaikki työmme tehdä olomme mukavammaksi tässä maailmassa antaa nollatuloksen Suuren Työn kannalta.
Inhimillinen elämä sosiaalisine leikkeineen ja yksinkertaisine nautintoineen on yksi asia, ja magia on sitten toinen. Jos nämä sekoittaa keskenään, löytää itsensä pian vankilanjohtajan itsensä suunnittemasta magia-chatista, jossa innokkaasti keskustellaan vapaudesta käyttäen niitä sanoja, joita vankilanjohtajan kouluttamat opettajat ovat meille opettaneet. Vapautta ei vain voi saavuttaa työkaluilla jotka "paholainen" on meille antanut. Ne ovat kaikki kirottuja.
Vapauden ja magian puolesta, viihdettä vastaan,
AGWÈ
Samoin G. I. Gurdjieffin opetuksissa nähdäkseni tärkeintä oli hänen äärettömän rankka tapansa tehdä selväksi että vapauden alkemia on ennenkaikkea kovaa työtä, joka vaatii yli-inhimillisiä ponnistuksia. Gurdjieff vertasi inhimillistä olemista vankilassa olemiseen ja magiaa/alkemiaa hän vertasi vankilasta pakenemiseen. Vankilassa ihminen viettää mukavaa elämää kaikenlaisten viihdykkeitten parissa eikä osaa kaivata vapautta tai tiedä paremmasta. Kukaan ei jaksa paeta, koska vankila tarjoaa kaiken mitä ihminen vain haluaa. Kuka haluaisi tuhlata aikaansa kaivaen jotakin kuraista tunnelia paljain käsin vuosikausia, kun saman ajan voisi viettää kaikenlaisen hauskan tekemisen parissa, jota vankilan johtaja on meille järjestänyt. Erityisen suosittua ajanvietettä on katsoa televisiosta vankilastapakoelokuvia.
Viihde on vapauden vihollinen ja siten magian vihollinen. Magia käy Jumalan lakia vastaan eikä se luonteensa puolesta voi koskaan olla lainmukaista tai sääntöjä noudattavaa. Magiaa on kaikki se joka pelkällä olemassaolollaan tekee pilkkaa meistä ja koko inhimillisestä olemassaolostamme, sellaista joka purkautuessaan tähän maailmaan tuhoaisi sen välittömästi.
Mielikuvitus on jotakin jota meidät koko ikämme ohjataan käyttämään itsemme viihdyttämiseen. Lapsena mielikuvitus kohdistuu satuihin, peleihin ja leikkeihin. Aikuisena meistä tulee moottorikelkkoja suunnittelevia koneinsinöörejä, joiden työn tuloksena jupeilla on hauskaa pöristellä kahdeksaakymppiä järven jäällä. Kenties haluammekin olla taiteilijoita ja tuottaa viihdyttävää musiikkia tai kauniita kuvia katseltavaksi.
Mielikuvituksensa voiman voi suunnata myös vapauden saavuttamisen tavoitteeseen. Tähän ei riitä epämääräinen käsitys siitä, että luovuus on elämässä tärkeintä. Enemmän mielikuvitusta kuin satunnaisten taidekikkareitten luominen, vaatii olemassaolevien rakenteiden purkaminen, siis kyky tuhota ja puhdistaa. Tavallisessa orjan olemassaolossa kenties pätee sääntö, että rakentaminen on vaikeampaa kuin tuhoaminen, mutta magiassa kaikkin onkin nurinkurin. On paljon helpompaa viettää mukavaa elämää luoden loputtomasti kuviteltuja todellisuuksia, kuin löytää ja hajottaa se kirottu siemen josta tämä viheliäinen viihteen paratiisi on kasvanut.
Kaikki energiamme parantaa elämämme laatua vain tekee vankilastamme hieman entistä miellyttävämmän ja houkuttelevamman paikan asustaa, mutta ei rohkaise tavoittelemaan vapautta. Päinvastoin, se tekee orjuudesta entistäkin houkuttelevampaa. Kun tilaisuus paeta tulee, me emme otakaan siitä kiinni. Emme haluakaan mitään syvällistä, vaan ainoastaan pitää hauskaa, näin kumoten suuret lausuntomme joita ennen niin hanakasti lauloimme koko maailmalle.
Sillä ei ole mitään väliä viettääkö teennäistä ja kaupallista kristillistä joulua vai katsooko aattona teennäistä ja kaupallista first series Star Trekkiä protestina juutalaiskristilliselle patriarkaaliselle heteromiesten hegemonialle. Yhtä kaikki vapaus jää saavuttamatta, ja itseasiassa kaikki työmme tehdä olomme mukavammaksi tässä maailmassa antaa nollatuloksen Suuren Työn kannalta.
Inhimillinen elämä sosiaalisine leikkeineen ja yksinkertaisine nautintoineen on yksi asia, ja magia on sitten toinen. Jos nämä sekoittaa keskenään, löytää itsensä pian vankilanjohtajan itsensä suunnittemasta magia-chatista, jossa innokkaasti keskustellaan vapaudesta käyttäen niitä sanoja, joita vankilanjohtajan kouluttamat opettajat ovat meille opettaneet. Vapautta ei vain voi saavuttaa työkaluilla jotka "paholainen" on meille antanut. Ne ovat kaikki kirottuja.
Vapauden ja magian puolesta, viihdettä vastaan,
AGWÈ
Vastaukset 45
Vanhimmat
Vaatii vain perustelut.
Ei ole perusteluja, eikä voi olla perusteluja. Tämä on asia jonka tietää vain jos on käynyt läpi tietyt erittäin harvinaislaatuiset henkeä vapauttavat transmutaatiot. Minä olen tuonut tähän maailmaan tulisen viestin Ulkopuolelta, ja se koskettaa niitä joilla on sydämessään tahto Paeta.
:a:
Asia selvä, mutta älä ryhdy hillittömäksi. Se on pahempaa kuin egon pönkittäminen.
Pönkittäminen on tietoista, hillittömyys on työtapaturma.
Minulla on joitakin hyvä kokemuksia myös hillittömyydestä. Castaneda ei sentään ole kaiken alku ja loppu...
:a:
Kaveri vieressä heitti hyviä kysymyksiä. Kiinnostavat minuakin.
Tosin omalta kohdaltani en ole löytänyt uskontoa / filosofiaa jonka opit kävisivät yksiin omien käsitysteni kanssa.
Jos työskentelet saavuttaaksesi kuolemattomuuden, millaista roolia Oivallus esittää tässä draamassa. Oma käsitykseni pitkälti on se että vapaus on oivaltamista - ei pyrkimystä. Kun lopetat pyrkimyksen, olet oivaltanut vapauden.
No olen hieman eri linjoilla.
Asiaan liittyviä ja liittymättömiä kommentteja:
- Hillittömyys on melkein aina joko viihdettä tai puhdas defenssi, mutta aina näin ei tarvitse olla. Nerouden ja hulluuden raja on niin häilyvä, ettei näitä hommia ole mahdollista tehdä ilman pientä hillittömyyttä. Hillittömyyttä ei saa pelätä, koska muutoin se voittaa joka kerta. Antautuminen liioittelulle, fanaattisuudelle ja hulluudelle voi olla voimavarakin, jos sitä käyttää sellaisena.
- Täysin hillitty poliittisesti korrekti noita joka on aina täydellinen herrasmies, itseasiassa sylkee päin oman sieluntiensä perustuksia. Noita ei voi mitenkään olla mikään kunnon mies tai nainen tekemättä kompromissia magiassa.
- Maagikko usein käsitetään siististi pukeutuvana herrasmiehenä joka manipuloi symboleja, mutta tosiasiassa noita/maagikko/shamaani ovat yksi ja sama asia, kaikki ilmentymiä tietynlaisesta ihmistyypistä, joka manifestoituu aika laajana skaalana erilaisia suuntauksia. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää erilaisuus, ulkopuolisuus, outous, selän kääntäminen normaaliudelle jne. Fanaattinen kovan linjan kristitty ja kauhistuttava Saatanan palvoja ovat tosiasiassa kaikin verroin yhtä kapinallisia sotureita kumpikin omalla tavallaan. Kummankin voima väkevimmillään kumpuaa juuri kaikesta nurinkurisuudesta, selän kääntämisestä, hylkäämisestä, puhdistautumiesta ja irti leikkaamisesta mitä he suorittavat omilla menetelmillään.
- Normaali ihminen välttää kaikenlaista negatiivista aivan luonnostaan ja mielellään esimerkiksi suojautuu pahoilta hengiltä, koettaa saavuttaa mahdollisimman suuren turvallisuudentunteen jne, mutta aidosti edistyneitä maagikoita eivät koske samat "luonnonlait" kuin muita ihmisiä.
- Mielenterveys normaalin ihmisen näkökulmasta on sairautta noidan näkökulmasta ja toisinpäin.
- Uskonto ja filosofia eivät mielestäni ole sama asia.
- Uskonnon ei mielestäni tarvitse olla itselle sopiva. Päinvastoin, liian sopiva uskonto on varmin tie taantumukseen. Liika selkääntaputtelu ja valmiiksi samaa mieltä oleminen tuhoaa kaiken kyvyn kyseenalaistaa, ja johtaa joukkohysteriaan. Täytyy olla valmis ottamaan haasteita ja oppimaan uusia asioita, ottaa selkäänsäkin oikein kunnolla.
- Kuolemattomuuden tavoittelu on mielestäni juuri sopivan korkealla oleva rima. Yhtään alempi rima johtaisi ainakin minun tapauksessani välittömään taantumukseen. Jos rimaa alkaa alentamaan, pian se on niin alhaalla että jopa Fight Clubin tai Matrixin katsominen televisiosta alkaa tuntua laadukkaalta magian harjoittamiselta. Tähän ansaan putoaa 99% kaikista magian polulle lähtevistä. Sitten jäljelle jääneistä jälleen 99% putoaa muista syistä jne... Karsinta on kovaa tällä alalla, eikä kenelläkään ole varaa olla liian itsevarma omasta asemastaan, allekirjoittanut tietysti mukaanlukien.
- Oivallus esittää erittäin merkittävää roolia työssäni ja on tietysti tärkeä tavoite itsessään, mutta pelkkä oivallus ei vielä riitä. Oivallus antaa vasta mahdollisuuden tietää että on mahdollista ottaa jonkinlaisia askelia. Tarvitaan myös tekoja, koska ns. initiaatio ei ole puhtaasti psyykkinen prosessi. Se on myös fyysinen tapahtuma, konkreettinen kemiallinen transformaatio, joka ei käy kulkuaan loppuun saakka puhtaasti älyllisen oivalluksen keinoin. Jossain vaiheessa kädet on kerta kaikkiaan työnnettävä multaan ja tehtävä ne rankat hommat joiden luonteen erilaiset oivallukset pikku hiljaa tekevät vääjäämättömän selviksi.
- Oivallus on jotakin, jonka ehkä koet ohikiitävän hetken ajan, jos olet onnekas, mutta jotta saisit pitää sen ja käyttää sitä, et voi jäädä makaamaan sinne suohon josta koko ongelma alunperinkin oli lähtöisin. Typeryys on sidottu ihmiseen aivan kuin paksulla kuminauhalla. Sen voi hetkellisesti heittää menemään, mutta jos ei ponnistele katkaistakseen nauhaa, läpsähtää se entistä kovemmin takaisin pärställe. Muistoksi siitä ohikiitävästä hetkestä jää vain kenties jokin runo tai kaunis muisto, muttei kestävää vapautta.
- Pyrkimyksistä luopuminen on nopein tie onneen, mutta sillä ei mielestäni ole paljonkaan tekemistä noituuden kanssa. Noituus ei itseasiassa ole niinkään kuin jonkin tien kävelemistä, vaan tarkemmin sanottuna se on kuin taisteluun lähtemistä, sodankäyntiä. Huomautan, etteivät Castanedankaan fiktiiviset kertomuksetkaan suinkaan maalanneet kuvaa leppoisasta ja hillitystä parantajashamaanista, vaan päinvastoin kovaksi keitetystä soturinoidasta, joka ei kaihda mitään keinoja tiellään vapauteen, jonka elämä on pikemminkin tupaten täynnä tavoitteita kuin vapaa niistä. Suhtautuminen Työhön on kuitenkin erilainen, yhtäaikaa taipumattoman fanaattinen ja silti täydellisen huoleton.
:a:
"Kuolemattomuuden tavoittelu on mielestäni juuri sopivan korkealla oleva rima. Yhtään alempi rima johtaisi ainakin minun tapauksessani välittömään taantumukseen. Jos rimaa alkaa alentamaan, pian se on niin alhaalla että jopa Fight Clubin tai Matrixin katsominen televisiosta alkaa tuntua laadukkaalta magian harjoittamiselta. Tähän ansaan putoaa 99% kaikista magian polulle lähtevistä. Sitten jäljelle jääneistä jälleen 99% putoaa muista syistä jne... Karsinta on kovaa tällä alalla, eikä kenelläkään ole varaa olla liian itsevarma omasta asemastaan, allekirjoittanut tietysti mukaanlukien."
Tuosta kuolemattomuudesta toivon saavani vastauksen toisaalla.
Mutta halusin sanoa, että luin juuri, että Tiibebissä viime vuosisadalla korkean valaistumisen tason (boddhisatvaluonteen, jos oikein ymmärsin) saavutti 30 ihmistä. Tämä ottaen huomioon, että maassa oli 600 luostaria ja väestöstä 20% oli munkkeja ja nunnia, ja voidaan sanoa, että tiibetiläinen kulttuuri on kertakaikkiaan buddhalaisuuden läpäisemä kulttuuri, ja valaistumista tavoittelevalle on tarjolla keskimäärin parempia opettajia ja enemmän kaikentasoista tukea kuin missään muualla.
Eli vaikka ysiysi-numerosi ovat selvästi päästä vedettyjä, ovat ne mitä ilmeisimmin täysin oikeansuuntaisia.
Niinpäniin, ja sielläkin laitetaan luostareissa pian lappua luukulle kiinalaisten kommunistien politiikan vuoksi.
Maailma ei oikein ole entisensä. Rautakausi on jo täällä ja painaa päälle yhä kovemmin. Sankarit ovat kuolleet ja kauniit puutarhat poltettu maan tasalle.
Minä ennustan, että maailma tulee vielä näkemään vasemman puoleisen polun uuden nousun, täsmälleen suhteessa siihen kuinka pitkälle kaikki alkaa mennä niin vituksi, ettei edes kunnollisen luostarin pitäminen jossain tiibetin vuoristossa käy päinsä. Jumalasta juopuneet käyvätkin taistoon uusin asein, maailman ajan luonnetta mukaillen...
:a:
Kiinalaiset tuhosivat temppelit ja tappoivat suuren osan väkeä jo vuosikymmeniä sitten, eikä tilanne ole tietääkseni juurikaan helpottunut. Maanpakolaiset rakentavat luostareitaan Intiaan ja vähän kaikkialla. Silti henkisesti vahvaa kansaa ei ole nujerrettu, päinvastoin, ja henkisesti köyhtynyt ja eksynyt länsi on saanut suuren lahjan paratiisistaan karkoitetuissa tiibetiläisissä. Tämä ei ole kääntyneen puhetta (ei ainakaan vielä ;)), vaan objektiivinen havainto, aito vakavahenkinen buddhalaisuus sekä dialogi buddhalaisten vaikutteiden kanssa tieteitä myöten on kasvanut lännessä huimaa vauhtia viime vuosina. Valaistuneita mestareita alkaa läntisiäkin pikkuhiljaa löytyä, opettajia siirtämään katkeamatonta perinnettä myös länsimaisen kulttuurin pinttymät ymmärtäen. Pikkuhiljaa, sukupolvien saatossa. Mistä muuten johtuu perimmältään Agwén kiire, onko kysymys liian henkilökohtainen?
Mitä tulee vasemman tai oikean puoleiseen polkuun, en näe mitään ristiriitaa ja poissulkevuutta, sen enempää kuin vasenkätisten ja oikeakätisten ja siltä väliltä ihmisten välillä. Pientä hankausta vain käytännön tottumuksissa ja tarpeissa. Toki rauhallisten ja vihaisten jumaluuksien välillä tarvitaan luova tasapaino ja dynamiikka, siitä vaatii äksöni, lässyn lässyä ei oo buddhalaisuus ainakaan.
"Hillitty ja poliittisesti korrekti" ei ole mitään kummoisenkaan tavoiteltavaa.
Kiinnittäisin kuitenkin samaan huomiota kuin D. tossa toisessa siimassa: mihin sinulla on niin valtava kiire? Vaarana on nimittäin se että pohjatyö jää tekemättä.
Tästä syystä en aliarvioisi ketään niistä jotka nyt ovat oman polkunsa alussa. Joku näkee väläyksiä, toinen kuulee ääniä. "Mitä sitten?" kysyt. Sitä sitten että sellaisella ihmisellä saattaa olla sen kaltainen lahja hyppysissään, jota sinä, arvoisa Agwé, et ole kykenevä edes kuvittelemaan.
Käyttäydyt hillittömästi kuin pikkulapsi joka on juuri löytänyt uuden teemapuiston, mutta johon on 18-v. ikäraja. Ne limitit on siellä ihan sinun itsesi takia.
Pitkässä juoksussa tahtoo tapahtua niin että ihminen rauhoittuu ja maisema muuttuu selkeämmäksi. Tyyneksi kuin järvenselkä auringon noustessa.
Iällä ei näissä asioissa ole muuta merkitystä kuin se että aikansa ihmeteltyään ihmiskohtaloita ympärillään, huomaa miten onnekas oli että selvisi ylipäänsä hengissä kaikista hillittömyyksistään. Ja silti jaksaa jatkaa.
Kuulostat nimittäin vaarallisesti vuosien saatossa kohtaamiltani maagikoilta, jotka erehtyivät uskottelemaan itselleen saavuttaneensa jotain tärkeää vaikka löysivät pelkästään oman harhansa. Kuolema olisikin ollut näille kavereille kunniakas vapautus. Mutta tuollapa seilaavat edelleen "pyhinä miehinä" - ei niinkään imartelevassa merkityksessä.
Saat mielisairaudenkin kuulostamaan joltain tavoittelemisen arvoiselta. Ole hyvä vaan. Yhtä kuolevainen olet silti.
Harha on kuin Verokarhu. Ilman sitä perusturvallisuudelta katoaa pohja. Sitä on turha yrittää jallittaa, koska se on joka tapauksessa fiksumpi kuin sinä. Voit menestyksellisesti pakoilla ja kieroilla vastuustasi vähän aikaa, mutta lopulta se saalistaa sinut ja olet sen sylissä koko loppuelämäsi.
Harhan kanssa selviää parhaiten kuten verokarhusta: maksat kiltisti verosi mutta sijoita liikenevä omaisuutesi viisaasti... Se on Taitavaa Toimintaa.
Kylläpäs nyt arvostelet, mutta mitään hyödyllisiä vasta-argumentteja viestisi ei sisältänyt. Heittelet vain onttoja varoituksia tyyliin "se joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa", vaikka sanoin itse täsmälleen samat asiat vastatessani Didymoksen kysymyksiin.
:a:
Et sinä mihinkään vastaa. Annat vain julkilausumia ja haluat puhua asioista itse valitsemassasi turvallisessa, ylen turvallisessa, kontekstissa.
Teet fiktiostasi faktaa ja sitten uskot siihen luettuasi mitä kirjoitit. Niin se käy - vaan harha säilyy. En arvostele, vaan tämä on se vasta-argumentti.
Sinähän oletkin arvostelun yläpuolella?
En minä määrää siitä miten sinä saat puhua, tai pyydä sinua keskustelemaan asioista minun tavallani. Arvostan sinun työtäsi ja tapaasi puhua asioista sellaisenaan kuin ne ovat ja olen aina kokenut mielekkääksi lukea kirjoituksiasi. Jokainen kulkee omaa polkuaan. En käsitä miksi haluat väkisin päästä yhteisymmärrykseen minun kanssani tai tehdä järkeä siitä mitä ja minkä vuoksi olen kirjoittanut jotakin.
Minä olen arvostelun yläpuolella, mutta niin olet sinäkin.
:a:
Kiire johtuu siitä, että olen kokenut ennalta mitä tuleman pitää, ja oivaltanut, ettei tässä ole mitään järkeä jäädä odottamaan sitä yhtään sen pitemmäksi aikaa kuin on pakko. Tunne on hieman sama kuin tietäisin että ulkona paistaa aurinko, mutta sen sijaan istun matikanluokassa koepaperi kädessäni, ilman kynää, voimatta poistua ennenkuin koe on tehty. Olen tehnyt läksyni ja tiedän saavani hyvän tuloksen, jos vain minulla olisi jotakin jolla kirjoittaa. Kyniä löytyy lähistöltä, mutta niiden hankkiminen vaatii oveluutta, riskin ottamista ja taipumatonta tahtoa. Katsoessani ympärilleni, huomaan myös ettei suurimmalle osalle oppilaita ole jaettu vielä edes koepaperia. Kaikki vain istuvat tyhjänpanttina siellä koleassa luokkahuoneessa.
:a:
Minulla on tänään punaviinistä johtuva krapula ja tahdon lyödä jotakuta nyrkillä nenään. Päätä ei pakota mutta vituttaa kaikkinainen kirjaviisaus.
Alkaa jo helpottaa. Etsä suutu vittu mistään?
Kuten Asterix sanoisi, "En pelkää mitään muuta kuin että Saatana putoaa päälleni".
:a:
Luen tätä viestiäsi ja myös mitä satanistiosioon kirjoitit. Minua kiinnostavat työskentelysi yhtenevyydet ja eroavuudet buddhalaisuuteen, siihen vähään mitä siitä tiedän. Ehkä nämä kysymykset selkeyttävät omaakin työskentelyäsi, toivon niin! :)
Mikä on tavoitteesi? Ymmärtääkseni et pidä siddhien kehittämistä ainakaan itsetarkoituksena, jos tavoitteena ollenkaan?
Asenteessasi ja tavoitteessasi on paljon samaa buddhalaisuuden kanssa, mutta et taida aivan buddhalainen olla? Mikä on suhteesi buddhalaisuuteen? Karmaan ja jälleentulemiseen buddhalaisen opetuksen mukaisesti, hankkimasi toisenkäden tiedon ja omien kokemustesi valossa?
Haluatko kenties tulla jumalaksi/jumaluudeksi? Jos, niin mikä on käsityksesi jumaluudesta? Oletko vakuuttunut, että jumaluudeksi tuleminen on yhtä kuin vapautuminen? Olet varmaan tietoinen, että buddhalaisen opetuksen mukaan devatkaan (vrt. lat. deus, kr. dios) eivät ole kaikkivoipia, kaikkitietäviä eivätkä kuolemattomia, vaan nekin Karman alaisia, ei-pysyviä. Allekirjoitatko tämän näkemyksen? Ellet, niin mistä väität/toivot (jos väität/toivot) löytäväsi ikuisuuden, kuolemattomuuden, jumaluuden - pysyvyyden?
Haluatko kenties saavuttaa valaistuksen ja vapautua Karman kiertokulusta? Jos vastauksesi on kyllä, niin missä kohden polkusi eroaa buddhalaisuuden kanssa?
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, tavoitteletko vapautta vain omalle jatkumollesi, vai tunnetko rajatonta myötätuntoa myös kaikkea muuta elämää/tietoisuutta kohtaan?
Vihdoinkin järkevää keskustelua! Esität hyviä ja asiallisia kysymyksiä, jotka ansaitsevat vastauksia. Kuitenkin, hyvästä aloitteestasi huolimatta, olen ikävä kyllä päättänyt omasta puolestani kieltäytyä kirjoittamasta mitään niille jotka käyttävät asiattoman tuntuisia nimimerkkejä. Sinun nimimerkkisi "!?!" kuuluu tähän hieman arveluttavan tuntuiseen kategoriaan. Arvostaisin sitä jos ensinnäkin tuntisin puhuvani jollekulle, ja toiseksi sitä että mikäli olet kirjoittanut jotakin muille alueille (buddhalaisuus -keskustelu, kenties?) voin sieltä lukea mitä olet kirjoittanut eri aiheista. Sellainen auttaa lisäämään yhteisymmärrystä ja välttämään tarpeettomia väärinkäsityksiä. Näistä asioista on käytännössä mahdotonta puhua millään tavoin tarkentaen täysin kasvottomille anonyymeille nimimerkeille. Toivottavasti ymmärrät tämän. Ymmärrän että olet tosissasi kysymyksiesi kanssa, ja vastaan niihin kyllä heti jos vain laitat itsesi samassa määrin likoon kuin minä olen tehnyt. Se käy niin helposti, että käytät jotakin vakituista nimimerkkiä.
Huom: En väitä täten, mutta mikäli sattuisi niin, että sinulla on jo näillä palstoilla jokin vakituinen nimimerkki jolla tavallisesti kirjoittelet, mutta jonka virtuaalista mainetta suojelet rajaamalla sen tämän keskustelun ulkopuolelle (kenties johtuen Agwén maineesta vittumaisena nimimerkkinä), et luultavasti hyötyisi mitään vastauksistani.
Ystävällisesti vastaustasi odottaen,
Agwé, fanaatikko
Mutta olen utelias.
Didymos on yksi nimimerkki jolla suhtkoht vakituisesti kirjoittelen, mutta havaintoni on, että toisinaan vakinimimerkki voi olla myös kommunikaation este, koska usein asioiden sijasta alkavatkin keskustella Persoonat. Tämä on hankala kysymys, josta olet varmaan itsekin väitellyt ja johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Tulihan se sieltä! Tervetuloa ulos kaapista, senkin vanha homo. ;-)
On aivan totta, että nettipersoonallisuuksien väliset virtuaaliset konfliktit, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa, voivat olla este keskustelulle, ja että anonyymiys vähentää niiden mahdollisuutta. Toisaalta koska oma tavoitteeni on koko egon vallan murtaminen, en näe hyödylliseksi väistää tai vältellä ongelman kohtaamista. Tällainen internet-magia on jo muutenkin niin kalseaa ja munatonta touhua, ja vieläpä kuolettavan vaarallista, että jos vielä luovumme nimimerkeistäkin, niin sitten voimme yhtä hyvin jättää koko touhun.
Onpas jo myöhä, mutta vastaan kuitenkin nyt aikaisempaan viestiisi. Kyselit mielestäni harvinaisen olennaisia kysymyksiä.
:a:
Vastataan tähän ajankuluksi sillä aikaa, kun väsäät vastausta omalla tahollasi.
En omaa mitään syvää kontemplatiivista kokemusta, mietiskelyn aloittaminen on vielä aikeen tasolla, kiitos muuten hyvistä käytännön neuvoista! :)
Nimimerkki (ts. nettipersoonallisuus) on mielestäni työkalu, jota voi käyttää tietyssä tarkoituksessa, ja joka voi myös menettää teränsä, jolloin se on parasta heittää surutta menemään. Nettipersoonaan nimimerkinkin suojissa syntyy helposti vastaava takertuminen kuin minuuteen ja omaan nimeen, nimimerkki saa kasvot ja syntyy tarve puolustaa niitä, jolloin ryhtyy myös varomaan sanomisiaan ja pönkittämään ja puolustamaan jotain rakennettua, jotain, jolla ei ole todellista olemassaoloa. Nimimerkkien vaihtelu mutta selvästi tietyn nettipersoonan jatkumon säilyttäminen (tyyliin Topu-Rödfinne; Itzli-Agwé) on muuten mielenkiintoinen lähes metaforinen paralleeli jälleentulemiseen!?!
Kenties vakavia tarkoituksiasi palvelisi jopa aivan omalla nimelläsi avoimesti esiintyminen, oletko harkinnut sitä? (kaikkine paskamaisuuksineen mitä siitä taatusti seuraa, ja juuri siksi?)
>>> Mikä on tavoitteesi? Ymmärtääkseni et pidä siddhien kehittämistä ainakaan itsetarkoituksena, jos tavoitteena ollenkaan? >>>
En suoraan sanottuna tiedä mikä minun tavoitteeni *todella* on. Minua ajaa merkillinen syvältä kumpuava ja luullakseni synnynnäinen pakkomielle, joka uusimpien aika outojen kokemuksieni perusteella ei ole lainkaan mitään inhimillistä alkuperää. Ainoa mistä voin puhua selvällä suomenkielellä ovat ne tavoitteet jotka ovat tällä hetkellä konkreettisesti nenäni edessä. Koko jutun tarkoitus on sitä mukaa kun olen antautunut tämän daemonisen impulssin vietäväksi syventynyt jatkuvasti, eikä vaikuta enää olevan määriteltävissä yleisellä tavalla.
Minusta siddhit ovat sinänsä hieno ja juhlimisen arvoinen asia, konkreettinen osoitus maagikon voimasta ja aitoudesta. Niiden käyttäminen itsekkäisiin tarkoituksiinkaan ei ole haitallista, kunhan se itsekäs tarkoitus vain on jumalaksi tuleminen. Muu käyttö johtaa joko niiden menetykseen tai hulluuteen, tai kenties jopa kuolemaan.
>>> Asenteessasi ja tavoitteessasi on paljon samaa buddhalaisuuden kanssa, mutta et taida aivan buddhalainen olla? Mikä on suhteesi buddhalaisuuteen? >>>
Minulla ei ole paljoakaan pahaa sanottavaa buddhalaisista. Useimmat ovat mukavia ja harmittomia ihmisiä, jotka tahtovat ja tarkoittavat hyvää, eivätkä käytä väkivaltaa tai kieroutta kuten niin monet muut tekevät. He myös usein harjoittavat sitä mitä itsekin saarnaavat.
Minun herännäisyyteni Kundalinienergian todellisuuteen on kuitenkin niin epäsovinnaista laatua oleva perusta olemassaololleni, ettei minusta saisi hyvää buddhalaista tekemälläkään. Sen vuoksi vasemman puoleinen polku on minun kutsumukseni.
>> Karmaan ja jälleentulemiseen buddhalaisen opetuksen mukaisesti, hankkimasi toisenkäden tiedon ja omien kokemustesi valossa? >>>
Karman olemus on käsittääkseni niin uskomattoman syvä mysteerien syöveri, etten aivan kevyin sanoin antaisi siitä minkäänlaisia lausuntoja. Samoin jälleensyntymän minä jätän kommentoimatta siitä syystä, ettei minulla ole siitä minkäänlaista henkilökohtaista oivallusta whatsoever. En kuitenkaan kovinkaan hanakasti usko mihinkään tavallisesti levitettäviin helposti nieltäviin tietopaketteihin koskien karmaa ja jälleensyntymää. Tässä asiassa minä olen zeniläinen ja sanon, että liika tieto on oivalluksen vihollinen.
>>> Haluatko kenties tulla jumalaksi/jumaluudeksi? >>>
Kyllä.
>>> Jos, niin mikä on käsityksesi jumaluudesta? >>>
Ei mikään. Mielestäni ihmisellä ei voi olla siitä mitään käsitystä. Sittenkin jos työni olisi valmis ja olisin tässä ja nyt sellainen elävä ja hengittävä tietoisuus josta myyteissa kerrotaan, en sittenkään voisi kertoa sinulle mitä se on. Tässä suhteessa olen gnostilainen: on mahdollista tietää mitä on jumaluus, mutta vain oman kokemuksen kautta.
>>> Oletko vakuuttunut, että jumaluudeksi tuleminen on yhtä kuin vapautuminen? >>>
En. Lopputulos riippuu siitä, minkä jumaluuden kanssa linjaa oman tahtonsa. Tätä ei kuitenkaan välttämättä voi itse päättää, tai ainakaan se ei ole asia jonka oma persoonallisuus voi mielivaltaisesti valita. Mielestäni kutsumus on aivan käypä termi tässä yhteydessä. Koen että oma jumaluuteni ainakin on sellaista lajia, joka ajaa vapauden asiaa, ja tekee sen vieläpä tavattoman aggressiivisella tavalla.
>>> Olet varmaan tietoinen, että buddhalaisen opetuksen mukaan devatkaan (vrt. lat. deus, kr. dios) eivät ole kaikkivoipia, kaikkitietäviä eivätkä kuolemattomia, vaan nekin Karman alaisia, ei-pysyviä. Allekirjoitatko tämän näkemyksen? >>>
Kyllä, olen tästä samaa mieltä. Juuri tästä syystähän kristitytkin kammoksuvat kaikenlaisia "demonivoimia" ja koettavat kaikin voimin suunnata huomionsa suoraan absoluuttiin, jättäen alemmat deityt/daemonit huomiotta. Mielestäni tämä on kuitenkin hieman samanlaista hölmöilyä kuin koettaa hypätä yhdellä loikalla suoraan kuusen latvaan. Kiipeäminenhän on aika hikistä, tuskallista ja jopa vaarallista työtä, joka olisi hauska voida ohittaa noin vain jollakin ihmeellisellä jekkiksellä, kuten nyt vaikkapa Jeesuksen sovitustyöllä. Minä olen kuitenkin tässä suhteessa pessimisti, ja uskon ettei mitään saa ilmaiseksi.
>>> Haluatko kenties saavuttaa valaistuksen ja vapautua Karman kiertokulusta? Jos vastauksesi on kyllä, niin missä kohden polkusi eroaa buddhalaisuuden kanssa? >>>
Minulla ei ole paljoakaan kokemusta mistään mitä voisin kutsua karman kiertokuluksi, joten en voi kommentoida. Vapaus on kuitenkin tavoite jonka voin hyvin käsittää paitsi älyllisesti, myös tuntea luissani. En tiedä onko siinä kyse vapautumisesta uudelleensyntymisestä vai ei. Tämä asia vain ei ole katseeni piirissä.
Polkuni eroaa siinä määrin kaikesta laajamittaisesta uskonnollisesta toiminnasta, että otan enemmän riskejä kuin tavallisesti halutaan ottaa ja käytän mielelläni oikopolkuja. Tavoitteeni on jumalaksi tuleminen tämän elämän aikana, ei jossakin hypoteettisessa myöhemmin tulevassa inkarnaatiossa. Harppomiseni ei kuitenkaan ole mitään ilmaista lounastamista, vaan maksan siitä suuremmalla onnettomuus- ja tapaturmariskillä kuin ne jotka kulkevat oikean puoleista polkua.
>>> Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, tavoitteletko vapautta vain omalle jatkumollesi, vai tunnetko rajatonta myötätuntoa myös kaikkea muuta elämää/tietoisuutta kohtaan? >>>
Tavoitteeni ovat ensisijaisesti itsekkäät, mutta muodostan myös liittoja muiden samansuuntaisten sielujen kanssa ja teen yhteistyötä. Mitä muuhun elämään ja tietoisuuteen yleensä tulee, suhtautumiseni siihen vaihtelee. Ainakaan en katso tehtäväkseni poistaa kärsimystä maailmasta, koska havaintojeni mukaan se on taistelu tuulimyllyä vastaan. Väkivalta on epäilemättä koodattu peruuttamattomasti elämän rakenteeseen.
Tärkeä kysymys väkivallasta ei niinkään ole se kuinka se voitaisiin poistaa, vaan millä tavoin sitä voitaisiin ilmaista kaikkein suorimmin. Mielestäni ainoa ratkaisu väkivaltaan on jo olemassaolevien ja tulevien aggressioiden valjastaminen jumalaksi tulemisen tavoitteelle, sillä aggressio alunalkaenkin on juuri psyykkisen orjuuden tuottamaa energiaa, jonka tarkoitus on pohjimmiltaan jaloin mahdollinen: tuhota kaikki mikä on valhetta.
Vapautta on nähdä jopa hyvän ja pahan tuolle puolen. Totuus itse todellisuuden luonteesta ei kumarra inhimillisyydelle ja sen keksinnöille itseään mahtavampana.
:a:
>>> Kenties vakavia tarkoituksiasi palvelisi jopa aivan omalla nimelläsi avoimesti esiintyminen, oletko harkinnut sitä? (kaikkine paskamaisuuksineen mitä siitä taatusti seuraa, ja juuri siksi?) >>>
Mitä tähän voi muuta sanoa, kuin että olet periaatteessa täysin oikeassa. Olet tehnyt havainnon joka on kenties merkittävimpiä mitä näillä palstoilla on koskaan sanottu.
Kuitenkin, tällaisten asioiden puhuminen omalla nimellä internetissä olisi ainakin tällä hetkellä mielestäni hiukan liioiteltua ongelmien hakemista. Paskaa sataisi niskaan todennäköisesti aivan liikaa suhteessa hyötyyn. Itsensä laittaminen likoon reaalielämän tilanteissa ennemmin kuin virtuaalimaailmassa tuntuu minusta pitkällä tähtäimellä järkevämmältä vaihtoehdolta, ollen sekä fyysisesti raskaampaa että vähemmän globaalia.
Vaikka itseni likoon laittaminen kuuluukin metodiini olennaisesti, en silti ensisijaisesti kaipaa hankaluuksia, vaan mieluummin sitä transformaatiota tietenkin. Jos rapatessa roiskuu niin menköön, mutta en minä lähde silti ryvettämään itseäni internetissä... ;-)
:a:
Vastauksesi olivat syvällisiä ja mielenkiintoisia, eli tietenkin poikivat kommentteja ja lisäkysymyksiä.
>>>uusimpien aika outojen kokemuksieni perusteella ei ole lainkaan mitään inhimillistä alkuperää. Ainoa mistä voin puhua selvällä suomenkielellä ovat ne tavoitteet jotka ovat tällä hetkellä konkreettisesti nenäni edessä. Koko jutun tarkoitus on sitä mukaa kun olen antautunut tämän daemonisen impulssin vietäväksi syventynyt jatkuvasti, eikä vaikuta enää olevan määriteltävissä yleisellä tavalla. >>>
Pystytkö kertomaan näistä kokemuksista ja konkreettisista tavoitteista?
- siddhit ovat kenties (todennäköisesti) myös osoitus minkä tahansa asteen valaistuneen aitoudesta, kaiken tietoni ja kokemukseni perusteella päättelen, että niissä on yksinkertaisesti kysymys mielen keskittymisestä sekä avoimuudesta vapaana hälystä. Tieteen näkökulmasta telepatia on helpompi selittää kuin ennaltatietäminen ja muut aikaan liittyvät mysteerit. Tietoisuuden ydin ja ajallisuus/ajattomuus on todella mielenkiintoinen kysymys, johon en osaa sanoa yhtään mitään.
Ajatuksesi buddhalaisuudesta ja hyvyydestä ja kiltteydestä ja varsinkin harmittomuudesta kuulostaa hieman omituiselta, perustuuko tämä näkemys buddhan opetukseen vaiko länsimaisiin harhaluuloihin? Saatan erehtyä, mutta tietääkseni Buddha opetti myös vasemman käden polkua (niille joille se luontaisesti sopii), ja käsittääkseni tantrismi on yksi keskeinen buddhalainen perinne ja polku valaistumiseen lukuisten muiden joukossa. Jokaiselle kykyjensä ja taipumustensa mukaan on buddhalaisuuden perusperiaate - joka ei inhimillisessä maailmassa tietenkään voi aina toteutua sataprosenttisesti.
>>Lopputulos riippuu siitä, minkä jumaluuden kanssa linjaa oman tahtonsa. Tätä ei kuitenkaan välttämättä voi itse päättää, tai ainakaan se ei ole asia jonka oma persoonallisuus voi mielivaltaisesti valita. Mielestäni kutsumus on aivan käypä termi tässä yhteydessä. Koen että oma jumaluuteni ainakin on sellaista lajia, joka ajaa vapauden asiaa, ja tekee sen vieläpä tavattoman aggressiivisella tavalla.>>
Tämä on mielenkiintoista, kutsumus. Jota et voi päättää tai mielivaltaisesti valita, minusta tämä ei kuulosta vapaudelta, vaan orjaksi suostumiselta jollekin jumaluudelle (miksi luottaisin niihin?) sen sijaan, että itse ryhtyisit sellaiseksi jumaluudeksi kuin itse haluat? (mikä ei tietääkseni ole edes kovin vaikeaa, senkun bardotilassa valitsee jumalten maailman, ylpeän ja itsellisen mielenrauhan - useimmat noidat ja maagit tosin tykästyvät enemmän kateellisten jumalten maailmaan, oveluuteen ja diplomatiaan ;) - no, näitä voi perustellustikin pitää uskonasioina, mutta henkilökohtaisesti pidän buddhalaisuuden kuutta maailmaa tosina myös aivan konkreettisella tasolla).
Niin, miksi et vain ryhdy sellaiseksi jumalaksi kuin haluat? Niin, onko mitään vaikeampaa, kuin tietää, mitä haluaa, ja päättää? Jumalan vastuu on murskaava, lihaksia täytyy harjoittaa se kestämään.
>>> Olet varmaan tietoinen, että buddhalaisen opetuksen mukaan devatkaan (vrt. lat. deus, kr. dios) eivät ole kaikkivoipia, kaikkitietäviä eivätkä kuolemattomia, vaan nekin Karman alaisia, ei-pysyviä. Allekirjoitatko tämän näkemyksen? >>>
>>Kyllä, olen tästä samaa mieltä. Juuri tästä syystähän kristitytkin kammoksuvat kaikenlaisia "demonivoimia" ja koettavat kaikin voimin suunnata huomionsa suoraan absoluuttiin, jättäen alemmat deityt/daemonit huomiotta. Mielestäni tämä on kuitenkin hieman samanlaista hölmöilyä kuin koettaa hypätä yhdellä loikalla suoraan kuusen latvaan. Kiipeäminenhän on aika hikistä, tuskallista ja jopa vaarallista työtä, joka olisi hauska voida ohittaa noin vain jollakin ihmeellisellä jekkiksellä, kuten nyt vaikkapa Jeesuksen sovitustyöllä. Minä olen kuitenkin tässä suhteessa pessimisti, ja uskon ettei mitään saa ilmaiseksi. >>
Kuitenkin toisaalla sanot, että tavoittelet kuolemattomuutta. Mita mahdat oikein tarkoittaa? Hirmu pitkää elämää tässä inkarnaatiossa vai mitä kummaa? Sanot, että haluat suoraan jumalaksi tässä elämässä, en osaa alkuunkaan kuvitella mistä voisi olla kyse, vaikka (zen-)valaistumisesta tässä elämässä on edes joitain suhtkoht luotettavia toisenkäden tietoja. Minusta tavoitteesi ei kuulosta järkevältä eikä mahdolliselta, mahtaako se olla sitä itsellesikään, tässä elämässä? Et kai kuitenkaan meinaa järjellä vesilintua heittää? Mikä on minuuteen takertumisen ja kuolemanpelon yhteys?
Sinänsä absoluutti ja suhteellinen ovat toisiaan täydentävät, ja toinen toistansa edellyttävät. Eikö mietiskelyn kaksi päälajiakin mene tämän jaottelun mukaan?
Jos ajattelet, että väkivallattomuus on buddhalaisuudessa itsetarkoitus, erehdyt. Jos mielipuoli aikoo ryhtyä väkivallantekoon jotain kohtaan, on toki velvollisuutemme taltuttaa mielipuoli käyttämällä tarvittavaa voimaa. Ongelma ei ole väkivalta, vaan itsehallinta ja vapaus, ettei antaudu vihan, negatiivisten ajatusten valtaan ja toimi siksi väkivaltaisesti. Nimenomaan se, ettei antaudu harhojen valtaan vaaan työskentelee tarmokkaasti puhdistaakseen tajunnan, nostaakseen hunnut kirkkauden edestä. Hyvän ja Pahan kanssa tällä on tuskin mitään tekemistä, nehän ovat Absoluutteja vaikka ne määrittyvät ainoastaan suhteessa toisiinsa?
"aggressio alunalkaenkin on juuri psyykkisen orjuuden tuottamaa energiaa"
Erittäin hyvin sanottu. Pätee hyvin tietyissä tilanteissa.
Kyllä, buddhalaisuuteen sisältyy myös vasemman puoleisen polun juttuja, mutta se tunnetaan lännessä niin heikosti ettei siitä yleensä kannata puhua. Kaikki buddhalaiset jotka olen tähän mennessä tavannut ovat olleet perinteisen turvallisen linjan tyyppejä. En viittaa buddhalaisuuteen kertoessani omista jutuistani, koska tunnen itse enimmäkseen vain hindulaista vkp:tä. Jos voisit itse kertoa siitä minkälaista vkp:tä Buddha opetti, kuulisin siitä mielelläni.
>>> Tämä on mielenkiintoista, kutsumus. Jota et voi päättää tai mielivaltaisesti valita, minusta tämä ei kuulosta vapaudelta, vaan orjaksi suostumiselta jollekin jumaluudelle (miksi luottaisin niihin?) sen sijaan, että itse ryhtyisit sellaiseksi jumaluudeksi kuin itse haluat? >>>
Jumaluudeksi ei uskoakseni noin vain ryhdytä. Se olisi suuruudenhulluutta. Satanistit kuvittelevat voivansa olla itse jumalia. Se on typeryyttä, sillä he eivät tiedä mitään jumaluuksista. Ihminen on niin mekaaninen ja typerä eliö, ettei se luontaisilla avuillaan pysty "ylittämään itseään". Siihen tehtävään tarvitaan ulkopuolisten voimien vaikutusta, yhtälailla daemonista rakkautta kuin säälimätöntä kurmootustakin. Jumalissa parasta on se, että me ihmiset emme merkitse niille tuontaivaallista, eikä niitä kiinnosta lainkaan kumarrella meidän mielipiteillemme tai antaa anteeksi virheitämme.
Se oikea fiilis minulle on juuri sillä hetkellä kun Voimat alkavat töihin ja tekisi mieleni huutaa "Hei hei hetkinen! Nyt menee kyllä liian pitkälle, en minä ollutkaan tosissani kun pyysin saada nähdä totuuden itsestäni, aaaargh!" :-)
Tällä tiellä ei tosiasiassa pääse pitemmälle kuin lähimpää hornankattilaan, ellei oikeasti tunne vetoa masokismiin ja ole valmis laittamaan *kaikkea* alttiiksi muutokselle.
Kutsumus johon ei voi itse vaikuttaa, ei tarkoita että sen olisi minun päänmenokseni valinnut jokin mielivaltainen diktaattori jossakin neljännessä ulottuvuudessa, joka haluaa ryöstää sieluni. Kysymys on pikemminkin rehellisyydestä oman olemuksen daemonisen osan tarpeita kohtaan. Ihmisenä minua kenties viehättäisi sellainen asia kuin kauneus tai rauha, tai ehkäpä mieluummin mahti ja voima, riippuen täysin senhetkisestä mielentilastani, mutta minun aidosti oma ja mielentilasta riippumaton tarkoitukseni/kohtaloni ei välttämättä kumartele satunnaisille inhimillisille mielihaluilleni. Omani itseasiassa halveksuu minua suunnattomasti. Vaikken juuri nyt kuulekaan sitä, se tietääkseni pitää minua täydellisenä idioottina ja haluaa tuhota persoonallisuuteni.
>>> Kuitenkin toisaalla sanot, että tavoittelet kuolemattomuutta. Mita mahdat oikein tarkoittaa? Hirmu pitkää elämää tässä inkarnaatiossa vai mitä kummaa? >>>
Siitä ei ole mahdollista puhua, mutta siis en välttämättä tavattoman pitkää elämää tässä inkarnaatiossa. Silloinhan voisin harjoittaa "uskontoani" vain syömällä terveellisesti ja harrastamalla liikuntaa. Minulla on jotakin aivan toista mielessäni. Siitä ei kuitenkaan ole mahdollista puhua. Inhimillinen kieli toimii tämän maailman lakien mukaisesti, eikä pysty välittämään tietoa Ulkopuoleisesta.
>>> Sanot, että haluat suoraan jumalaksi tässä elämässä, en osaa alkuunkaan kuvitella mistä voisi olla kyse, vaikka (zen-)valaistumisesta tässä elämässä on edes joitain suhtkoht luotettavia toisenkäden tietoja. >>>
Siitä ei alkuunkaan voi mitään tietääkään, ellei sitä ole itse kokenut. Minulla on jonkinlaisesta zen-tyyppisestä valaistumisesta ensikäden kokemusta, eikä se ole minulle enää uskonasia tai jokin hämärä tavoite, vaan aivan konkreettista todellisuutta, transformaatio joka on minulle mahdollinen saada valmiiksi tässä elämässä. Jos joku koskaan väittää sinulle että valaistumisesta on mahdollista puhua tai sitä tilaa voi kuvailla, älä usko. Kyseinen ilmiön kuvailu ei yksinkertaisesti ole kielen piirissä.
Konkreettisina asioina jotka on mahdollista havaita ja kirjata ylös tapahtuu tietysti monenlaista. Esimerkiksi kaikenlainen turhanpäiväinen ja sisällöltään ontto viihde lakkaa kiinnostamasta sen vähänkään vertaa kuin se ennen jaksoi innostaa. Kehon fyysinen toiminta saattaa parantua joiltakin osin kuin taikaiskusta. Muut ihmiset saattavat kokea valaistuneen seurassa outoja tuntemuksia jne.
>>> Sinänsä absoluutti ja suhteellinen ovat toisiaan täydentävät, ja toinen toistansa edellyttävät. Eikö mietiskelyn kaksi päälajiakin mene tämän jaottelun mukaan? >>>
Taitavatpa mennä. En missään nimessä halveksu suhteellista maailmaa jonakin joka on likaista, vähäarvoista tai turhuutta, taikka aseta absoluuttia sen yläpuolelle. Pikemminkin ylistän elämää ja sen nautintoja, joita minulla on yllin kyllin.
Uskon että maailmaa täytyy rakastaa, jotta se paljastaa minulle salaisuutensa. Se loukkaantuisi jos sanoisin sille, että "hyi, sinussa on väkivaltaa tuolla ja tuolla, ja pahaa hajua tässä ja tuossa, mutta nuo puut ovat mielestäni kauniita ja nämä pilvenhattaratkin hyväksyn". Miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku sanoisi sinulle, että olet kyllä kohtalaisen älykäs ja kekseliäs, mutta niin kohtuuttoman ruma ettei sitä voi edes ajatella. Tuskinpa luottaisit sellaiseen ihmiseen joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
Siitä totuuden tiessä on kysymys, maailman ja oman itsen hyväksymisenä sellaisena kuin ne todella ovat. Jumalaksi tuleminen ei vaadi ainoastaan röyhkeyttä ja häikäilemättömyyttä. Se vaatii nöyryyttä tämän kylmän ja oudon kosmoksen käsittämättömien virtausten edessä. Jokainen itse itsensä jumalallistanut tuhoutuu kohdatessaan tuntemattoman, koska hän on jumalallistanut vain oman egonsa, mutta se joka on tullut yhdeksi tuntemattoman kanssa, se ei näe kuolemaa.
Kuolemattomuus on toki varsin etäinen päämäärä, eikä minulla ole siitä todisteita edes itselleni. Mitä tien päässä on, siitä voidaan aina neuvotella, mutta rimaa en ala laskemaan. Se liikkuu niin isoin pykälin, että pian löytäisin vain itseni television edestä.
>>> Et kai kuitenkaan meinaa järjellä vesilintua heittää? Mikä on minuuteen takertumisen ja kuolemanpelon yhteys? >>>
Järki sellaisena kuin me sen tunnemme kuuluu ihmisten maailmaan. Sillä on lopulta heitettävä vesilintua. Sitäpaitsi, kun kuolemme, joudumme kaikesta huolimatta luopumaan siitä viimeistään silloin. Järkeä ei saa mukaan hautaan sen enempää kuin rahaakaan tai isoja muskeleita. Järjen tarkoitus pohjimmiltaan on suojella meitä pitämällä tuntematon loitolla.
>>> Jos ajattelet, että väkivallattomuus on buddhalaisuudessa itsetarkoitus, erehdyt. >>>
Kuten sanoin, en ole buddhalaisuuden asiantuntija. En mitenkään kurmoota buddhalaisuutta uskontona sinänsä, mutta kaikki koskaan tapaamani buddhalaiset ovat olleet vain hyväntahtoisia ihmisiä, joille on tärkeintä aiheuttaa mahdollisimman vähän mielipahaa kenellekään ja olla avuksi mahdollisimman monille ihmisille ja eliöille. Valaistuminenhan siinä pohjimmiltaan on tarkoituksena, mutta niin kauan kuin voit aina tehdä kovimmat työt "sitten seuraavassa elämässä", et välttämättä paljoakaan edisty...
:a:
Mitä kuuluu Kyylälle ja Kupeiden Hedelmälle? Joko etsit omalle puljulle toimitiloja...? ;-D
"En viittaa buddhalaisuuteen kertoessani omista jutuistani, koska tunnen itse enimmäkseen vain hindulaista vkp:tä. Jos voisit itse kertoa siitä minkälaista vkp:tä Buddha opetti, kuulisin siitä mielelläni."
Saatan jälleen kerran erehtyä, mutta käsittääkseni hindulaisuuden ja buddhalaisuuden erot ovat metafyysisiä ja filosofisia (esim luojajumaluuden suhteen), eivät metodologisia. Eli veikkaan että buddhalainen vkp on suurinpiirtein sama kuin hindulainen vkp.
"Siitä ei alkuunkaan voi mitään tietääkään, ellei sitä ole itse kokenut. Minulla on jonkinlaisesta zen-tyyppisestä valaistumisesta ensikäden kokemusta, eikä se ole minulle enää uskonasia tai jokin hämärä tavoite, vaan aivan konkreettista todellisuutta, transformaatio joka on minulle mahdollinen saada valmiiksi tässä elämässä."
Hevonpaskat valaistuminen, kensho enintään ;P: http://www.geocities.com/jiji_muge/kensho.html
Hieno juttu kuitenkin! :) Valaistumisen tunnistamisesta tässä turinointia:
http://www.geocities.com/the_wanderling/Recognize.html
Sepustuksesi kokonaisuudessaan antaa viitteitä siihen suuntaan, että olet kuin oletkin zen-buddhalainen (hinku onnistua *jutussa* tässä elämässä ;)), tai olisit jos olisit saanut opettajan sen sijaan että ponnistelet lähinnä yksin. Nuo jumaljuttusi kuulostavat enimmäkseen mystiikkapornolta, etkä osaa niistä mitään järkevää sanoa etkä väitä kyllä mitään tietäväsikään. Varsinkin vapauden tavoittelu ja jumaljutut ovat mielestäni pahasti ristiriidassa. Vaan mistäpä minä tiedän.
>>>Valaistuminenhan siinä pohjimmiltaan on tarkoituksena, mutta niin kauan kuin voit aina tehdä kovimmat työt "sitten seuraavassa elämässä", et välttämättä paljoakaan edisty... >>>
Valaistuminen taitaa useimmiten tapahtua bardossa, kuoleman ja syntymän välisessä tilassa, jos siihen on valmistautunut. Runoilijan sanoin: "Elämä on ihmiselle annettu / jotta hän tarkoin harkitsisi / missä asennossa tahtoo olla kuollut"
Se on hienoa ja kunnioitettavaa, että olet vapautunut laiskuudesta, eli asettanut vakavan tavoitteen suuren palkinnon toiveessa ja lopettanut näpertelyn pikkuasioiden parissa, valmiina työskentelemään tosissasi. Tämä oli se havainto (uskon sanaasi) työskentelystäsi, joka minussa herätti yhtäläisyyksiä buddhalaiseen työskentelyyn.
Niin, ikävä kyllä olen todellakin kokenut vain tilapäisen valaistumisen, en suinkaan saavuttanut pysyvää ja kestävää valaistuneen mielentilaa. Olen näin normaalisti aivan yhtä typerä kuin muutkin, ja kiusallisen tietoinen siitä, että kaikki mitä kirjoitan näyttäytyy täydellisenä hevonpaskana heti kun sitä vain kriittisesti tarkastelee henkilö, joka on aidosti daemonisessa possessiotilassa.
Lähettämistäsi linkeistä eniten pidin tästä kohdasta, jonka voin hyvin allekirjoittaa jokaista yksityiskohtaa myöten: "Typically, a person who experiences the wondrous Enlightenment is a person who's been on a long, intense journey, searching for something. Usually, such person has some pressing questions, something approaching the matters of life and death in its seriousness and importance. In addition, it is very likely that such person has been through some inordinately strong, long phase of suffering. This may not always be the case, but it's more likely than not. What the Enlightenment does to such person is it dissolves all those things. Everything's gone up in a puff of smoke! The search is once and for all over (but don't fool yourself -- the new one begins!)"
Olet oikeassa siinäkin, etten puhu mistään "jumalajutuista" erityisellä tarkkuudella. Theurginen lähestymistapa on minulle vielä toistaiseksi kovin uusi ja hämmentävä laji, josta kokemukseni ovat vielä niin omituisia, etten osaa sanoa niistä mitään ehdotonta. Tiedän varmuudella vain sen, että tämä suuntaus potkii persettä lujaa, ainakin meikäläiselle.
Mystiikkaporno onkin aika hyvä sana... Tehdäänkö vaihtarit? Annan sinulle siitä vastalahjaksi termit "nojatuolimaagikko" ja "sunnuntai-initiaatti"... :-)
:a:
>>>henkilö, joka on aidosti daemonisessa possessiotilassa. >>>
Ketä mahdat tarkoittaa? Moi? Ja mitä tarkoitat daemonisella possessiotilalla? Tiedän kyllä sanojen merkityksen, mutta ei ole aavistustakaan mitä sinä niillä tarkoitat tässä kontekstissa. Tämä kiinnostaa, olethan kuitenkin jonkinasteinen daemonologian asiantuntija, eikö?
Jään uteliaana odottamaan josko joskus löydät jotain järkevää sanottavaa Theurgisesta lähestymistavasta. En epäile että se potkii persettä lujaa (ihanko konkreettisesti muuten? 8P ), mutta onko sillä oikeasti tekemistä minkään jumalien kanssa ja jos niin mitä ja millaisten jumalien, tähän en taida vielä saada vastausta...
>>>Mystiikkaporno onkin aika hyvä sana... Tehdäänkö vaihtarit? Annan sinulle siitä vastalahjaksi termit "nojatuolimaagikko" ja "sunnuntai-initiaatti"... :-) >>>
Sovitaan niin. Aika edulliset vaihtarit, saan kaksi sanaa yhtä vastaan. :)
>>> Ketä mahdat tarkoittaa? Moi? Ja mitä tarkoitat daemonisella possessiotilalla? >>>
Se mitä kutsun daimoninen possessioksi on jotain jonka kyllä tiedät kokeneesi sitten kun se tapahtuu. Sen merkkejä on mm. se, ettet tunne olevasi enää oma itsesi, ja että näet kaikenlaisen kusetuksen läpi aivan kuin sinulla olisi jokin vitun röntgenkatse, mutta vain sen aikaa kuin sitä hupia kestää.
Pahoittelen, en kuitenkaan ole demonologian asiantuntija. Minulla on kokemusta lähinnä vain Kundalinienergian toiminnasta ja joistakin vkp:n menetelmistä.
>>> mutta onko sillä oikeasti tekemistä minkään jumalien kanssa ja jos niin mitä ja millaisten jumalien, tähän en taida vielä saada vastausta... >>>
Hei, en minäkään tosiasiassa tiedä. Älä luota kehenkään. Ei näistä jutuista tule selkoa muuten kuin työn ja kokemuksen kautta. Sinuna en jäisi odottelemaan näkemyksiäni tai kenenkään muunkaan näkemyksiä. Käytä sitä lähdemateriaalia jota sinulla on ja ryhdy hommiin, opettele erottamaan aito asia teeskentelystä. Kenties tulet vielä näyttämään minulle missä kaappi seisoo.
>>> Sovitaan niin. Aika edulliset vaihtarit, saan kaksi sanaa yhtä vastaan. :) >>>
No hei, kerrankos sitä, että mitäs sitä tässä.
:a:
Ai sä muistit vielä tän keskustelun! :-)
No kyylä on ehkä vielä entistäkin pahempi, käyttäytyy kuin pikkulapsi, erityisesti joulunpyhät oli pahat koska työntekijöillä oli palkallista vapaata. Heitteli mm. mappeja huoneessaan ja vittuili mulle muiden tekemättömistä töistä koska olin ainoa työpaikalla oleva kupeiden hedelmän lisäksi!
Kupeiden hedelmä taas on yhtä vetämätön kuin aina ennekin, nyt tosi lähti kahden viikon lomalle työn uuvuttamana!
Olen jonkinverran haeskellut töitä, yksi mielenkiintoinen paikka olis ollut mutta meni sivu suun koska etsivät teknisempää tyyppiä siihen.
Jatkan kuitenkin työnhakua matalalla profiililla hitaasti mutta varmasti!
Niin, ja kiitos kysymästä!
Mitäs sun bisneksille kuuluu?
" Satanistit kuvittelevat voivansa olla itse jumalia."
Ehkä kyse on ennemmin siitä, mitä kukin "jumaluudella" käsittää. Sinä [ilmeisesti] käsität sen ulkopuolisine "mahtavana" voimana, ja minä käsitän sen sisäisenä "mahtavana" voimavarana, kaikista se kuitenkin löytyy...
>>> " Satanistit kuvittelevat voivansa olla itse jumalia."
Ehkä kyse on ennemmin siitä, mitä kukin "jumaluudella" käsittää. Sinä [ilmeisesti] käsität sen ulkopuolisine "mahtavana" voimana, ja minä käsitän sen sisäisenä "mahtavana" voimavarana, kaikista se kuitenkin löytyy... >>>
Sitä voi mielestäni lähestyä aivan hyvin molemmilta suunnilta, sekä oman psyyken ulkopuolelta, että kääntymällä sisäänpäin omaan psyykeensä.
Itseasiassa jyrkkä painotus vain jompaan kumpaan lähestymistapaan on kokemuksieni mukaan työn väkevyyttä heikentävää, ja voi johtaa tuhon syöksykierteeseen. Vain itseensä käpertyvä, joka uskooo löytävänsä totuuden vain omasta sydämestään, saattaa löytää itsensä yhä syvemmältä omasta mielikuvitusmaailmastaan, joka vaikkakin muuttaa muotoaan loputtomasti, ei koskaan tavoita itse todellisuutta. Samoin vain itsensä ulkopuolelta totuutta etsivä myös elää yhtälailla täydellisessä utopiassa.
Olennaista on vain päästä Ulkopuolelle, mitä kautta hyvänsä. Onko se "sisäinen ulkopuolinen" vai "ulkoinen ulkopuolinen", on mielestäni lopulta yhdentekevää. Yhtäkaikki kasvu voi tapahtua ainoastaan matkustamalla paikkoihin joissa ei ole koskaan käynyt ja kohtaamalla asioita joita ei ole koskaan tuntenut. Mistä vain sen "rautaisen häkin" kaltereita saakin taivutettua, siitä on mentävä, välittämättä tyyliseikoista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Ulkoisen maailman tutkiminen sen kaikissa muodoissa ja jopa theurginen työ on kokemuksieni mukaan erittäin hyödyllistä. Kuitenkin myös oman psyyken luotaaminen ja itsen kehittäminen kaikin tavoin on tärkeää. Monipuolinen eli tasapainoinen, mutta kuitenkin mahdollisimman virtaviivainen ja karu työskentelytapa on nähdäkseni ideaali.
:a:
Myös "Itsensä" saattaisi löytää kun ei vain jää paikoilleen, en todellakaan tarkoittanut että pitäisi kaikki muu sulkea "ulkopuolele".
"Olennaista on vain päästä Ulkopuolelle"
En ihan varmaasti tiedä, mitä tarkelleenottaen tarkoitat, jotakin "Drumvalo" tyylistä "henki tilaa"?
Nimenomaan. Kuinka voisi tuntea itsensä tai tietää omaa muotoaan, jos ei koskaan hio itseään ulkopuolisen maailman suurta hiomalaikkaa vasten.
En ole lukenut Drunvalon kirjoituksia, joten en tiedä puhunko samasta asiasta. Käytännössä ideani mahtuu aivan tavallisen psykologian piiriin: on kyse "minän ja sinän" tai "itsen ja toisen" suhteesta, jossa vastakohtien kohdatessa molemmat vasta aidosti todentuvat. Tällaisten kohtaamisten väkevöittäminen elämässä tekee olemassaolosta todellisempaa ja syvempää. Ylipäänsä minkäänlainen kasvu ei voi tapahtua tyhjiössä.
Maaginenkaan kasvu inhimillisten rajojen ulkopuolella ei voi tapahtua mystisessä vakuumissa, kuten oman rituaalikammion turvallisessa mielikuvitusmaailmassa abstrakteja symboleita manipuloiden. On helppoa olla vaikka mikä astraalitason tirehtööri tai korkeimman valon taikka pimeyden voimien lähettiläs jos ei koskaan aseta itseään koetukselle tai vaadi työltään konkreettisia tuloksia.
Noituudessa yhteys henkimaailmaan palvelee ikäänkuin vielä arjen maailmaa kylmempää ja omituisempaa ulkopuoleista maailmaa, jota vasten voi hioa omaa psyykettä tavalla, johon arjen maailma ei riitä. Niinsanotut valkoiset maagikot jotka karkottavat kaikki hiukankaan vaarallisilta vaikuttavat henget tai energiat luotaan, mielestäni koettavat tehdä universumistaa jotain puhtauden norsunluutornia, joka palvelee vain oman egon tarpeita ja mukavuudenhalua. Eihän arkielämässäkään saavuta kunnollista viisautta, jos ei koskaan kohtaa vaikeuksia tai näe kärsimystä.
:a:
http://www.darkzen.com/
Hyvä, täälläkin on taas säpinää, ja vallan iso A itse läsnä. Räpelsin jotain paskaa äsken alempana G:sta, ja kas kummaa, mainitsetkin hänet juuri tässä ylempänä.
Joitakin aikoja harmittelin sitä että itse(kin) olin pilaamassa tätä osastoa egokanavaksi, ja sekin harmitti että magia-chat lässähti lupaavan alun jälkeen. Mutta on ymmärrettävä, että mihinkään EI voi takertua. Ainoa asia mitä minä tässä elämässä (tai missään muussakaan) pidän ehdottoman, vastaanväittämättömän itsestäänselvänä on MUUTOS. Mitään pysyvää järjestelmää, persoonaa... mitään pysyvää kokoonpanoa ei ole mahdollista luoda. Mielestäni ainoa jotenkuten heikosti ihmiselle mahdollinen lupaus "pysyvyydestä" liittyy siihen että tekee itsestään veden kaltaisen. Virtaa, ei takerru mihinkään. Vaihtelee erilaisten olomuotojen välillä (kaasu/neste/kiinteä), mutta ei ikinä vahingossakaan pyri olemaan ikuisesti jotakin. Tai takerru johonkin. Voi olla pysyvästi vettä, sillä vesi ei katoa - tiettyyn hetkeen asti. Sitten senkin on väistämättä hävittävä.
Nämä katoavaisuuden ajatukset tekevät minusta tietysti puolihullun ja järkeä vajaan kun oikein syvälle menen niihin mukaan. Sehän ei tietenkään välttämättä ole VAPAUDEN tarkoitus: tehdä ihmisestä hullua.
- Kenties tämä G kuitenkin antaa nyt jotain sellaista mitä jonkin aikaa aivoillansa puida, että hedelmätön tyhjyys pysyy vähän aikaa loitommalla. Epäilen jopa että ei siellä mitään tyhjyyttä ole, minun sisälläni, vaan jotain mitä vain en ymmärrä, kun niin kauan olen näperrellyt pintaosieni kanssa.
Kuten kaikki ihmiseläimet.
Mutta kunhan vain ei tee magiasta viihdettä... Näpertely aikansa kuluksi ja todellinen Työ ovat kaksi eri asiaa...
Niin. Sinä ymmärrät sen. Jos minä jonkin asian haluan saada ajettua sisään, se on TYÖ. Siinä kaikki. Minulle on täysin yhden tekevää mihin kukin pyrkii ja millä konstein. Ainoa mitä en hyväksy on itsensä ennenaikainen jumalaksi julistaminen, tai edes noidaksi julistaminen, ilman kunnollista ansioituneisuutta. Olen pirullinen tässä asiassa koska välitän laadusta ja tiedän vapauden/valaistumisen yms. ilmiöt todellisiksi. Ne eivät ole mitään roolipeliä. Noituus on olemus ja mielentila, ei vain joukko hieman epätavallisia taitoja.
:a:
Työ, työ...
Tuttu sana, kuulin kerran Kuopion torilla kun poliisi tuli kysymään että "mitäs työ tiällä teettä?".
Vanhat ja kuluneet vitsit rocks.
:?:
Olen, myönnettäköön, nyt vasta tajunnut miten paljon paremmalla tolalla sinä hra A taidatkin olla omalla vakavalla eli asiallis-painotteisella linjallasi. Itse olen välillä yrittänyt vääntää tsoukkiakin, tuntien kuitenkin jatkuvasti itseni kömpelöksi ääliöksi. Vitsailumoodi jäi päälle muutama vuosi sitten, kun elämä mätti päähän... Kuitenkin se mitä jossain mainitsen G:n kommentista koskien naurua on jotenkin nyt kolahtanut minulle tosissaan.
Ei ole mitään pelättävää tai pelottavaa siinä ettei naura tyhjäpäisesti rastaana räkättäen kaikkea mahdollista, ja yritä jatkuvasti vääntää vitsiä...
Tätä seikkaa minä nyt pohdin tällä hetkellä. En halua kuolemanvakavaksi (siinä vaanii taas itsetärkeys, etten sanoisi p-skantärkeys...), MUTTA. Ei se jatkuva pilkallisuus, hekottelu tms. tyhjänpäiväinenkään kehitä. Kohdistui sitten itseen tahi toisiin.
Täytyy myöntää, että itsellänikin joskus vääntyy naama hieman hymyä muistuttavaan irvistykseen, jos esimerkiksi katson hetken aikaa televisiota. Sitten kuitenkin tajuan mitä todellisuudessa minulle on tapahtumassa ja annan kasvojeni rentoutua ja mieleni tyyntyä. Tämä on hyvää harjoitusta (television katsomisen ei-tekemistä), kannattaa kokeilla vaikka jonkun amerikkalaisen perhehuumoriohjelman kanssa.
:a:
Minulta hyytyi hymy niiden mainittujen am. perhehuumoriohjelmien kanssa jo ammoin. Mistähän lie johtuu.
:P (kieli poskella mutta vakavasti.)
En tiedä miksi, liikutun vain yhä herkemmin, itken valtoimenaan bollywood leffoille, ja kun keskimaan ylhäiset kumartavat neljää pientä hobittia, itku vain yltyy. Kyynisyyskö se karisee iän mukana, vai olenko nyt pelkkä tahdoton viihdeteollisuuden manipuloima kuluttaja?
Tiedän mitä tarkoitat. Minä olen itkenyt jopa lasten piirretyille.
Jos tuo on sinulla uusi ilmiö, veikkaan että sillä on jotakin tekemistä pitkäaikaisen kerääntyneen stressin purkautumisen kanssa. Itselläni ainakin oli näin. Se liittyi emotionaaliseen tervehtymiseen - eläväksi tulemiseen - ja menneisyyden painolastin hylkäämiseen.
Kyynisyydestä ei ole mitään hyötyä. Kuitenkin, koetapa kiinnittää huomiota siihen, onko sinulla yhtä herkästi tapana itkeä myös *oikeille* tapahtumille elämässäsi television ulkopuolella. Se viimeistään kertoo, onko kyseessä ehdollistuminen vai itsestäsi lähtöisin oleva tunnesolmujen purkautuminen. Jos kykenet itkemään vain television äärellä, se on hieman huolestuttavaa. Jos se on jotakin jota tapahtuu sinulle tänä aikana riippumatta mistä ärsyke siihen milloinkin tulee, sanoisin että anna mennä vaan.
Onk ojoskus sellainen tunne, ettet tiedä pitäisikö sinun itkeä vai nauraa? Onko itkun lisäksi myös hysteerisiä naurukohtauksia?
Itse itkin kerran melkein tunnin yhtä soittoa aivan täysillä parkuen kauheissa tuskissa, ja toisena kertana nauroin aivan hysteerisesti kyyneleet silmissä noin puoli tuntia. Molempien jälkeen olo oli selvästi helpottunut. Mielenkiintoista sinänsä, että molemmissa tapauksissa alkuärsyke oli luonteeltaan selvästi feminiininen. En tiedä kuinka sitten naisilla tämä toimii.
:a: