Mä pyyäisin nyt apua kaikilta jotka sitä vaan
haluaa antaa.SIllä mun poikaystäväni lähti juuri
tänään Ranskaan vajaaksi neljäksi kuukaudeksi ja
mä en tiedä miten mä seliän sen ajan täällä
ankeassa koto Suomessa.Mun poikaystävä on
erittäin tärkeä, rakkain ihminen mulle ja nyt se
tuntuu aivan kamalalta olla erossa niin kauan,
mut jaksettava on.Me ei voida kun pääasiassa
pitää yhteyttyä netin kautta ja postitse, puhelut
tulee kalliiksi.Mut sitä apua mä tarvinkin nyt
sit siihen, miten mä voitan sen ikävän enkä vajoa
itsesääliin?Tekemistä täytyy keksiä, mutta mitä?
SYksyn ylioppilaskirjotuksetkin olis edessä mut
tällä hetkellä mä voi keksittyä enkä jaksa
ajatella opiskelua.Kertokaa mulle mikä auttaa?
(muukin kuin suklaa) =)
haluaa antaa.SIllä mun poikaystäväni lähti juuri
tänään Ranskaan vajaaksi neljäksi kuukaudeksi ja
mä en tiedä miten mä seliän sen ajan täällä
ankeassa koto Suomessa.Mun poikaystävä on
erittäin tärkeä, rakkain ihminen mulle ja nyt se
tuntuu aivan kamalalta olla erossa niin kauan,
mut jaksettava on.Me ei voida kun pääasiassa
pitää yhteyttyä netin kautta ja postitse, puhelut
tulee kalliiksi.Mut sitä apua mä tarvinkin nyt
sit siihen, miten mä voitan sen ikävän enkä vajoa
itsesääliin?Tekemistä täytyy keksiä, mutta mitä?
SYksyn ylioppilaskirjotuksetkin olis edessä mut
tällä hetkellä mä voi keksittyä enkä jaksa
ajatella opiskelua.Kertokaa mulle mikä auttaa?
(muukin kuin suklaa) =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
eikö olisi nyt upea mahdollisuus pitää tosi
hauskaa ystävien kanssa?Ystäväthän ne aina
piristää..:)
joo,mä tiiän et sul on ikävä sun jätkääs,neljä
kuukautta on pitkä aika...mullekkin se ikävä
tulee jo parissa päivässä.Mut oo silti onnellinen
että sulla on poikaystävä,joka rakastaa sua ja
jolla on varmasti ihan yhtä ikävä sua ku sulla
sitä...mun poikaystävä jätti mut viiden kuukauden
yhdessä olon jälkeen,n.kaksi viikkoa
sitten...onhan mut jätetty ennenkin,mutta tää oli
jotenkin erilaista...mä luulin että se olis "SE
OIKEA",mutta ei se sitten ollutkaan.mä kaipaan
sitä jätkää vieläkin ja tulen aina
kaipaamaakin,vaikka se tekikin tän mulle...tsemii
sulle,koita kestää! kyllä se aika kuluu
nopeasti...:-)mailaa,jos haluut!
Niin..voisin mä mailatakin, mut mistä saan
osottes? Mukava olis rupatella =)
joo,mä luulin et se maili tulee näkyviin...
mul on aika monta mailii täs on
yks:[email protected]
muutki saa mailata!
Mulla on ihan sama tilanne kuin sulla, tosin mun
äijäni tulee oleen reissussa vielä kaksi kertaa
pidempään ja maa on toinen. Kerran se pääsee
välillä kotimaassa käymään, mut siinä se sit
onkin. Päivittäin mailataan, mutta ihmistä
itteensä on aivan järkyttävä ikävä. Kuvia ei
oikeestaan ees uskalla kattoo kun sattuu niin
paljon. Niin tyhmältä kuin se voi nyt
kuulostaakin, mailien avulla kuitenkin tutustuu
ihmiseen ihan eri tasolla, joten keskity siihen
postis kirjottamiseen uudella tavalla...
Pahaltahan se tuntuu, niin helvetin pahalta. Emmi
on kuitenkin oikeessa siinä, et kaverit on nyt
pelastus. Mä oon buukannu koko syksyn ihan
täyteen ohjelmaa, että ajatuksissa pyörii jotain
muutakin kun se mun oma rakas. Mä kutsun
kavereita kylään ja vastaan jokaiseen kutsuun
myöntävästi.
Töissä mä painan myös täysillä, keskityn ja
omistaudun sille (työajan puitteissa tai
tarvittaessa enemmänkin) ihan kokonaan, joten
sekin auttaa viemään ajatukset muualle. Nyt
sullakin on ihan todella mahdollisuus keskittyä
opiskeluun niin kuin ei koskaan ennen.
Tsemppiä sulle, muista että palkinto on sen
ikävöinnin arvonen...
Kiitoksia paljon piristävästä viestistä!
Kyllähän tää alku on aina hankalaa, sattuuu niin
paljon,varsinkin ekat pari viikkoa.Mutta pianhan
se aika kuluu.
Mä oonk jo hommannu ittelleni pari uutta
harrastusta.Mut onhan sekin hyvä asia et on
tarpeeksi aikaa itselleen..mut päiviä tässä jo
lasketaan kun kulta takaisin tulee..on sen
sylissä kuitenkin paras olla.
Kuten sanoit paras palkinto odottaa.Ja nyt sitä
oppii arvostaan niitä ihania hetkiä mitä ennen
kullan lähtöä vietti..ja niitä jotka on vielä
edessä.
Tsemiä myös sinulle!Koitahan jaksaa!