Eläimellinen huuto kiiri Hampaan rinteille asti kun vihollinen rynnäköi kohti linnakkeen ovea. Cilerior ja Amlu ampuivat niin nopeasti kun kerkesivät. Yksi etummaisista sai nuolen kaulaansa ja kaatui tovereidensa jalkoihin.
- Ovatkohan nauttineet jotain kun noin hulluina kimppuun tulevat? Thorgeir sanoi ja kurkisti ikkunaluukultaan sisälle.
Joukko aloitti huutaen oven hakkaamisen. Thorgeirin ikkunasta yritti mies sisään, muiden nostaessa häntä jaloista, mutta sai keihään silmäänsä ja putosi elottomana alas. Ovi säröili ja kirveenterät vilahtelivat paksujen lankkujen välitse. Suunnattoman kiroilun ja uhkailujen seasta kuului tuskan huuto. Amlun pudottamat katapultinammukset olivat murtaneet yhden miehen olkapään. Kalervon ikkunasta kömpi mies huitoen soihdulla. Kalervo pisti keihäänsä miehen solisluuhun ja työnsi tämän alas. Siitä huolimatta mies jäi roikkumaan seinästä törröttävään kalterinpätkään. Kalervo veti puukon vyöltään ja viilsi miehen sormet poikki. Raskaat kivet tömähtelivät maahan katolta. Joukko miehiä ampui jousilla katolle ja keskikerroksen ikkunoihin, aina kun näkivät liikettä.
- Ovi pettää! Hakon huusi ja asetti pitkän päästä palavan puuparrun ojoon. Jätämmekö linnan? hän kysyi epätoivoinen ilme kasvoillaan.
- Ei askeltakaan taaksepäin ellen niin komenna! Kaapo karjaisi.
Ovi hajosi ja se revittiin auki vihoviimeisiä lankunpätkiä myöten. Kalervo ja Thorgeir hyppäsivät ikkunoiltaan alas kun ylempää kuului Cileriorin huuto:
- Peikkoja!
Thorgeir kirosi ja juoksi portaita ylös. Ensimmäiset kaksi vihollissotilasta kapusivat karjuen oven takana olleen huonekaluista kootun romuläjän yli. Hakon työnsi seipään palavan pään toisen miehen eteen. Mies yritti väistellä, mutta lieskat polttivat hänen kasvonsa. Asepuku sekä tukka savuten hän perääntyi tuskaisena kirkuen, pidellen silmiään. Myös toinen miehistä sai palavan seipään kosketuksia ja hyppäsi uhkarohkeasti sisään, mutta suoraan Kaapon odottaviin miekanteriin. Mies parkaisi veren roiskahtaessa suusta, kun molemmat terät työntyivät selästä näkyviin.
Cilerior kuuli kuinka heittokoukku kilahti kiveen. Hän asetti soihtuja pöydälle palamaan ja juoksi läpi hämärän salin. Välittömästi nähdessään kahden hahmon kapuavan ikkunasta, oli hän huutanut. Cilerior veti nuolen nuoliviinistään. Molemmat peikot ampaisivat haltiaa kohden. Jousi helähti ja nuoli iskeytyi lähietäisyydeltä toista peikoista otsaan. Karvalakin alta tulvi mustaa verta peikon kasvoille ja tämä kaatui rymisten pystyyn nostettujen ruosteisten haarniskoiden sekaan.
- Ovatkohan nauttineet jotain kun noin hulluina kimppuun tulevat? Thorgeir sanoi ja kurkisti ikkunaluukultaan sisälle.
Joukko aloitti huutaen oven hakkaamisen. Thorgeirin ikkunasta yritti mies sisään, muiden nostaessa häntä jaloista, mutta sai keihään silmäänsä ja putosi elottomana alas. Ovi säröili ja kirveenterät vilahtelivat paksujen lankkujen välitse. Suunnattoman kiroilun ja uhkailujen seasta kuului tuskan huuto. Amlun pudottamat katapultinammukset olivat murtaneet yhden miehen olkapään. Kalervon ikkunasta kömpi mies huitoen soihdulla. Kalervo pisti keihäänsä miehen solisluuhun ja työnsi tämän alas. Siitä huolimatta mies jäi roikkumaan seinästä törröttävään kalterinpätkään. Kalervo veti puukon vyöltään ja viilsi miehen sormet poikki. Raskaat kivet tömähtelivät maahan katolta. Joukko miehiä ampui jousilla katolle ja keskikerroksen ikkunoihin, aina kun näkivät liikettä.
- Ovi pettää! Hakon huusi ja asetti pitkän päästä palavan puuparrun ojoon. Jätämmekö linnan? hän kysyi epätoivoinen ilme kasvoillaan.
- Ei askeltakaan taaksepäin ellen niin komenna! Kaapo karjaisi.
Ovi hajosi ja se revittiin auki vihoviimeisiä lankunpätkiä myöten. Kalervo ja Thorgeir hyppäsivät ikkunoiltaan alas kun ylempää kuului Cileriorin huuto:
- Peikkoja!
Thorgeir kirosi ja juoksi portaita ylös. Ensimmäiset kaksi vihollissotilasta kapusivat karjuen oven takana olleen huonekaluista kootun romuläjän yli. Hakon työnsi seipään palavan pään toisen miehen eteen. Mies yritti väistellä, mutta lieskat polttivat hänen kasvonsa. Asepuku sekä tukka savuten hän perääntyi tuskaisena kirkuen, pidellen silmiään. Myös toinen miehistä sai palavan seipään kosketuksia ja hyppäsi uhkarohkeasti sisään, mutta suoraan Kaapon odottaviin miekanteriin. Mies parkaisi veren roiskahtaessa suusta, kun molemmat terät työntyivät selästä näkyviin.
Cilerior kuuli kuinka heittokoukku kilahti kiveen. Hän asetti soihtuja pöydälle palamaan ja juoksi läpi hämärän salin. Välittömästi nähdessään kahden hahmon kapuavan ikkunasta, oli hän huutanut. Cilerior veti nuolen nuoliviinistään. Molemmat peikot ampaisivat haltiaa kohden. Jousi helähti ja nuoli iskeytyi lähietäisyydeltä toista peikoista otsaan. Karvalakin alta tulvi mustaa verta peikon kasvoille ja tämä kaatui rymisten pystyyn nostettujen ruosteisten haarniskoiden sekaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei nyt mitään kummosempaa. kovin on "täysi" teksti. ei saa oikein hengähdystaukoa lukemisesta. muutamat lauseet töksähti, mutta en nyt näin äkkiseltään mitään kummempaa löydä. pitäis kai lukea vähän tarkemmin ja useammin, jotta voisin jotain kunnollista sanoa. eipätässämuuta! :)
Muuten hyvä mutta PILKUT PUUTTUU