... onko tämä aivan oikea paikka kirjoittaa kyseisestä asiasta, mutta kirjoitan kuitenkin. Viime vuoden lokakuussa minut vihittiin aivan ihanan miehen kanssa ja (onneksi) onni kukkii edelleen. Silloin pyysin hyvää ystävääni (mitenkähän asian laita on nyt???)kaasokseni ja hän sai huseerata ja järjestää hääohjelmat oman mielensä mukaisesti ja niin hän tekeikin. Oikein näki miten hän nautti saadessaan järjestää asiat mieleisekseen.
Tuli sitten niiden polttareiden aika ja hän järjesti nekin ja todella hienot polttarit olivatkin, mutta erästä ystävääni hän ei ollut sinne pyytäny ollenkaan!!! Ihmettelinkin ensin aluksi, että missä hyvä ystäväni on ja miksi hän ei tullut. Kaasoni oli kun ei olisi tiennyt asiasta mitään ja ihmetteli myös. Häiden jälkeen kävikin ilmi, että hän oli käskenyt sinne vain ne ihmiset joista itse tykkää ja lopput saivat olla, vaikka pyysikin minun tekemään listan kenet polttareihini tahtoisin. Tottakai olisin tahtonut ystäväni sinne, mutta kaasoni olikin asiasta eri mieltä. Voitte varmasti kuvitella mitkä olivat tuntemukset häiden jälkeen, kun kuulin asiasta. No häät todellakin olivat ja kuinka ollakaan Kaasoni otti niiden järjestämisestä kaiken kunnian itselleen, vaikka olihan niitä järjestämässä niin vanhempani, sulhasen vanhemmat kuin bestmanikin. Kylällä on kaasoni niin mainostanut miten hän teki kovan työn ja muuta vain olivat. Tämä ei ole totta!!!
Nyt kaasollani on itsellä tulossa häät ja hän ei tahdokkaan meitä nyt sitten häihinsä, vaan häät ovat kuulemma sellaiset, että siellä ei ole muuta kuin vanhemmat ja sisarukset. Kuitenkin eräs tuttavaperheemme on sinne kutsun saanut. Ihmettelen kyllä tätä!! Kaiken muun kukkuraksi hän väittää, että häiden muoto on kuulemma sulhasen tahto ja todellisuudessa sulhanen on alistettu menemään naimisiin tämän naisen kanssa!! Onko kuulkaa tämä touhu enää aivan normaalia??? Ensinnäkin tämä nainen on niin mustasukkainen miehestään, ettei tämän saisi edes miesporukalla lähtee minnekkään vaan olla aina kotona. Ettei vain katsele toisia naisia. (voi luoja) Tämänkin sain huomata mieheni polttareiden aikana, kun tämän kaasoni mies oli polttareissa mukana. Koko illan hän mietti, että missähän ne miehet on ja mitä ne tekee. No lopuksi hän tuli niin "vainoharhaiseksi", että hän soitti miehelleen ja kyseli missä he olivat ja mitä tekivät. Antoi vielä ajan, koska pitää olla viimeistään kotona jne.
Kaiken muun hyvän lisäksi, kun me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta, niin tällä kaasolleni tuli myöskin kamala vauvakuume ja heidän oli pakko myös saada lapsi. Hän vinkui niin kauan mihelleen asiasta, että sai tahtonsa läpi, vaikkakin mies ei olisi lasta välttämättä enää tahtonut. Hänen miehensä kun on tästä mieheni kanssa keskustellut. No kun kysyin asiasta kaasoltani, että mikä pakko hänen on nyt vauva saada, oli vastaus, että jos mies olisi sitten enemmän kotona kun on syy miksi olla. Ajatelkaa nyt!!!! Tehdä lapsi vain sen vuoksi, että sillä voisi kahlita mihensä. Kun hän ei sitä lasta saanut, niin nyt hän sai päähänsä, että on pakko päästä vihille, että saa sillä tavalla kahlittua miehensä. Onko aivan oikein, kysyn vain???? Tämä miespolo on ennen harrastanut autourheilua oikein tosissaan ja ajanut kilpaakin ja ystäviä on ollut vaikkia muille jakaa. Jostain kumman syystä ystävien määrä on vähentynyt ja autourheilu on jäänyt. On hän sitä monta kertaa sanonu, että kun huvittaisi vielä ajaa, mutta kun häneltä on kysynyt, että mikä estää, on ilme ollut surkea.
Mitä mieltä olette, tuleeko tällainen suhde kestämään, missä toinen on olohuoneen virtahepo ja alistaa toisen tällä tavalla?? Mielestäni ei...
Tuli sitten niiden polttareiden aika ja hän järjesti nekin ja todella hienot polttarit olivatkin, mutta erästä ystävääni hän ei ollut sinne pyytäny ollenkaan!!! Ihmettelinkin ensin aluksi, että missä hyvä ystäväni on ja miksi hän ei tullut. Kaasoni oli kun ei olisi tiennyt asiasta mitään ja ihmetteli myös. Häiden jälkeen kävikin ilmi, että hän oli käskenyt sinne vain ne ihmiset joista itse tykkää ja lopput saivat olla, vaikka pyysikin minun tekemään listan kenet polttareihini tahtoisin. Tottakai olisin tahtonut ystäväni sinne, mutta kaasoni olikin asiasta eri mieltä. Voitte varmasti kuvitella mitkä olivat tuntemukset häiden jälkeen, kun kuulin asiasta. No häät todellakin olivat ja kuinka ollakaan Kaasoni otti niiden järjestämisestä kaiken kunnian itselleen, vaikka olihan niitä järjestämässä niin vanhempani, sulhasen vanhemmat kuin bestmanikin. Kylällä on kaasoni niin mainostanut miten hän teki kovan työn ja muuta vain olivat. Tämä ei ole totta!!!
Nyt kaasollani on itsellä tulossa häät ja hän ei tahdokkaan meitä nyt sitten häihinsä, vaan häät ovat kuulemma sellaiset, että siellä ei ole muuta kuin vanhemmat ja sisarukset. Kuitenkin eräs tuttavaperheemme on sinne kutsun saanut. Ihmettelen kyllä tätä!! Kaiken muun kukkuraksi hän väittää, että häiden muoto on kuulemma sulhasen tahto ja todellisuudessa sulhanen on alistettu menemään naimisiin tämän naisen kanssa!! Onko kuulkaa tämä touhu enää aivan normaalia??? Ensinnäkin tämä nainen on niin mustasukkainen miehestään, ettei tämän saisi edes miesporukalla lähtee minnekkään vaan olla aina kotona. Ettei vain katsele toisia naisia. (voi luoja) Tämänkin sain huomata mieheni polttareiden aikana, kun tämän kaasoni mies oli polttareissa mukana. Koko illan hän mietti, että missähän ne miehet on ja mitä ne tekee. No lopuksi hän tuli niin "vainoharhaiseksi", että hän soitti miehelleen ja kyseli missä he olivat ja mitä tekivät. Antoi vielä ajan, koska pitää olla viimeistään kotona jne.
Kaiken muun hyvän lisäksi, kun me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta, niin tällä kaasolleni tuli myöskin kamala vauvakuume ja heidän oli pakko myös saada lapsi. Hän vinkui niin kauan mihelleen asiasta, että sai tahtonsa läpi, vaikkakin mies ei olisi lasta välttämättä enää tahtonut. Hänen miehensä kun on tästä mieheni kanssa keskustellut. No kun kysyin asiasta kaasoltani, että mikä pakko hänen on nyt vauva saada, oli vastaus, että jos mies olisi sitten enemmän kotona kun on syy miksi olla. Ajatelkaa nyt!!!! Tehdä lapsi vain sen vuoksi, että sillä voisi kahlita mihensä. Kun hän ei sitä lasta saanut, niin nyt hän sai päähänsä, että on pakko päästä vihille, että saa sillä tavalla kahlittua miehensä. Onko aivan oikein, kysyn vain???? Tämä miespolo on ennen harrastanut autourheilua oikein tosissaan ja ajanut kilpaakin ja ystäviä on ollut vaikkia muille jakaa. Jostain kumman syystä ystävien määrä on vähentynyt ja autourheilu on jäänyt. On hän sitä monta kertaa sanonu, että kun huvittaisi vielä ajaa, mutta kun häneltä on kysynyt, että mikä estää, on ilme ollut surkea.
Mitä mieltä olette, tuleeko tällainen suhde kestämään, missä toinen on olohuoneen virtahepo ja alistaa toisen tällä tavalla?? Mielestäni ei...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kertakaikkiaan niin yllättynyt ja ihmeissäni kaasosi käytöksestä häiden järjestelyn ja tämän hetkisen tilanteen suhteen etten juurikaan tiedä mitä sanoa. Sen kuitenkin sanon että normaalia tuollainen käytös ei todellakaan ole ja luulenpa että myöskään tuo hänen suhteensa/avioliittonsa ei kauaa kestä. Ei mies voi tuollaista loputtomiin kestää. Olen itsekkin naimisissa enkä ikimaailmassa voisi käyttäytyä tuolla tavalla. Vauvakuume on minullakin ja melkein jokaisella tuttavallamme on lapsia mutta päätös lapsesta tehdään yhdessä.
olen sinun kanssasi kyllä aivan samaa mieltä, että toi liitto ei kovin kauaa kestä. Ei se voi kestää. Vaikka olen itsekkin naimisissa, niin en silti ole alkanut "virtahevoksi olohuoneessa", enkä koskaan siheen rupeakkaan. Vaikka naimisissa ollaankin, niin ei se tarkoita sitä, että aletaan toista alistamaan ja kahlitsemaan. Edelleenkin miehelläni on ne omat harrastukset, niinkuin minullakin ja hän saa harrastaa niitä niin paljon kuin tahtoo. Hänellä on myöskin naispuolisia ystäviä, joista on nyt tullut myös minun hyviä ystäviä ja näin kuuluu ollakin. Minulla on myös miespuolisia ystäviä joista on vastaavasti tullut hyviä ystäviä miehelleni. Ei minulle ole tullut mieleenkään, että alkaisin miestäni kahlitsemaan jollain tollaselle mitä Kaasoni on nyt tehnyt ja on tekemässä.
Meilläkin silloin alkuaikoina, kun aloimme puhumaan lasten hankinnasta, niin kyllä se oli molempien päätös alammeko siihen vai ei. Vaikka minulla olikin kova vauvakuume päällä, en alkanut miestäni painostamaan, vaan jaksoin odottaa niin kauan, että hän oli siihen valmis. Se olikin ihanaa sitten, kun mieheni otti asian puheeksi ja ehdotti, että jokos nyt elettais kokeilemaan, että tärppääkö. No kolme vuotta me olemme sitä yrittäneet ja tuloksettomana. Onkin todettu, että normaalilla tavalla emme lasta saa...
Että ei näitä päätöksiä todellakaan yksin tehdä, ei ainakaan avioliitossa.
Olenkin sitä miettinyt, että miten Kaasoni mies antaa itseään noin pompottaa, mutta olen sen todennut, että tämä nainen on niin kovaluonteinen, että mikäli hänen pelisääntöjen mukaan ei mennä, niin hän ottaa ja muutta pois ja tätä ei tämä mies kestäisi. Sen vuoksi hän vain tyytyy kohtaloonsa, mikä on mielestäni kyllä väärin. Olenkin miettinyt, että mitä voisin tämän asian suhteen tehdä, ettei päädyttäisi siihen tilanteeseen, että kohta tämä mies on henkisesti sairas tollasen paineen alla olemisen vuoksi. Sen verran tulee surku tätä hänen kumppaniaan!!
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
Millä perusteilla valitsit kaasosi ... oliko hän hyvä ystävasi ... onko vielä ?
Mutta, jokainen taaplatkoon tavallaan.
Olet kyllä siinä ihan oikeiassa, että lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan. Sen olen kyllä saanut huomata.
Milläkö perusteella valitsin kaasoni; ihan sillä perustella, koska pidin häntä ystävänä, luotin häneen jne. Nyt olen kuitenkin saanut pettyä, joten en tiedä onko hän ystväni vai mikä...
Totta, jokainen taaplatkoon tavallaan, kunhan ei aiheuta harmia muille...
Yleensä sellainen heijastaa omia sisäisiä ristiriitoja. Kandee miettiä!
siitä, että kaasoni mies on alistetussa asemassa ja hänen morsiamensa (eli kaasoni) ajaa hänen väärilla perusteilla avioliittoon? Onko siis väärin pitää alistetun ja vääryyttä kokevan ihmisen puolia?!
Väitätkö sinä, että jos minä kannan huolta hyvästä tutustani, että olen ristiriidassa oman itseni kanssa? Voinen tässä samassa tilanteessa kertoa sinulle, että olen päivittäin tekemisissä henkisistä ongelmista kärsivien ihmisten kanssa ja vielä toistaiseksi olen saanut kävellä työpaikallani vapaasti, eivät ole minulta avaimia pois ottaneet. Mutta mitenhän olisi sinun laitasi??? Tervetuloa kokeilemaan...
...olen samaa mieltä Eeron kanssa! Kumman paljon aikaasi ja energiaasi näytät käyttävän muiden ihmisten elämän pohtimiseen. Kannattaisiko hankkia oma elämä?