hm. en tiä, miten aloittaisin. olen väsynyt,
todella väsynyt. en niinkään elämään, vaan esim.
kouluun (vaikka pelkkä tietokoneilla istuminen ei
kauheaa rääkkiä olekkaan). en tiedä, mistä tämä
masennus johtuu.
mulla on todella ihana jätkäkaveri, ja tapaan
häntä niin usein kuin voin (kaukosuhde), hän
auttaa jaksamaan...illalla puhumme pitkään
puhelimessa ja hänen äänensä kuuleminen saa jo
paremman olon. nii. en tiä, olenko sittenkin
väsynyt tähän elämään. mä ailahtelen, välillä oon
tosi iloinen ja pirtsakka, välillä tuntuu, että
voisin kuolla. en kuitenkaa aattele, että haluan
kuolla. elämä vaan on tylsää.
mä tein tässä töitäkin. tosin ne oli ihan
kesähommia. nyt nekään ei enää huvita. kaverit
alkaa jäämään, bestikselle tosin on aina
aikaa...jätkäkaverille haluun antaa kaiken
aikani. mutta en voi. olen tainnut laiminlyödä
muutamaa kaveriani, mutta en tavallaan enää
viihdy heidän seurassaan. en tiedä mistä tämä
johtuu...ehkä siitä, että menin eri kouluun kuin
he...tai jotain.
vähän taas masentaa, mutta pitää kai mennä
nukkumaan. mulla auttaa aina kirjottaminen. jos
saan kirjoittaa masennukseni pois, huomenna olen
kuin eri ihminen...
puhuminen saattaa alkaa itkettääkkin...
noh. mä olen yksi pieni ihminen muiden joukossa.
väsynyt sellanen, mutta nuori. kaippa sitä pitää
yrittää jaksaa...jätkäkaverikin sanoo,
että "koita jaksaa, kaikki menee
hyvin"...toivottavasti.
kun ajattelee sitä kaikkea pahaa, mitä tässä
lähiaikoina on tapahtunu, ei voi olla oikeestaan
muuta, kun masentunut...mutta jos on jotain
pahaa, on myös jotain hyvää. mä sentään sain
rakkaan ihmisen vierelleni, hyvän opiskelu paikan
jne. mut mikä mahtaa mättää...olenko mä vaan niin
laiska...äh.
mä olen vaan väsynyt. toivottavasti joku tän
jakso lukee...ja vastauksiakin kaipaisin...onko
kohtalotovereita?
todella väsynyt. en niinkään elämään, vaan esim.
kouluun (vaikka pelkkä tietokoneilla istuminen ei
kauheaa rääkkiä olekkaan). en tiedä, mistä tämä
masennus johtuu.
mulla on todella ihana jätkäkaveri, ja tapaan
häntä niin usein kuin voin (kaukosuhde), hän
auttaa jaksamaan...illalla puhumme pitkään
puhelimessa ja hänen äänensä kuuleminen saa jo
paremman olon. nii. en tiä, olenko sittenkin
väsynyt tähän elämään. mä ailahtelen, välillä oon
tosi iloinen ja pirtsakka, välillä tuntuu, että
voisin kuolla. en kuitenkaa aattele, että haluan
kuolla. elämä vaan on tylsää.
mä tein tässä töitäkin. tosin ne oli ihan
kesähommia. nyt nekään ei enää huvita. kaverit
alkaa jäämään, bestikselle tosin on aina
aikaa...jätkäkaverille haluun antaa kaiken
aikani. mutta en voi. olen tainnut laiminlyödä
muutamaa kaveriani, mutta en tavallaan enää
viihdy heidän seurassaan. en tiedä mistä tämä
johtuu...ehkä siitä, että menin eri kouluun kuin
he...tai jotain.
vähän taas masentaa, mutta pitää kai mennä
nukkumaan. mulla auttaa aina kirjottaminen. jos
saan kirjoittaa masennukseni pois, huomenna olen
kuin eri ihminen...
puhuminen saattaa alkaa itkettääkkin...
noh. mä olen yksi pieni ihminen muiden joukossa.
väsynyt sellanen, mutta nuori. kaippa sitä pitää
yrittää jaksaa...jätkäkaverikin sanoo,
että "koita jaksaa, kaikki menee
hyvin"...toivottavasti.
kun ajattelee sitä kaikkea pahaa, mitä tässä
lähiaikoina on tapahtunu, ei voi olla oikeestaan
muuta, kun masentunut...mutta jos on jotain
pahaa, on myös jotain hyvää. mä sentään sain
rakkaan ihmisen vierelleni, hyvän opiskelu paikan
jne. mut mikä mahtaa mättää...olenko mä vaan niin
laiska...äh.
mä olen vaan väsynyt. toivottavasti joku tän
jakso lukee...ja vastauksiakin kaipaisin...onko
kohtalotovereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
usko tai älä!!! mulla on aika usein ihan
samanlainen tilanne ku sulla!!! mut mulla ei auta
mikään muu ku että saan käpertyä oman kullan
kainaloon.. ollaan oltu kohta vuosi yhessä.. että
sellasta.. itsariaki oon miettiny..
en uskalla..
mut mailaa jos kiiinnosta..
Sun kirjoitus oli kuin mun tunteet puettu
sanoiksi. Oon 18-v tyttö,elämä täysin kohdallaan
periaatteessa:poikaystävä,kavereita
tarpeeksi,bestis,ok perhe,koulus menee hyvin ja
hyvä kesätyö takaa taloudellisen turvan..
Pahempaa tää hetkittäinen masennus oli
yläasteella,nyt lukiossa on jonku verran
helpottanu mut jos joskus on onnellinen,pirteä
hetki, on tottunut jo odottamaan
pelolla "alastuloa". Ahdistaa,mietin turhia
negatiivisia asioita ja murehdin ihan
liikaa,siinä mun ongelma. Mut yritän,oon vuosia
yrittäny "piristyä". Kyl kai se sit aikusena
tasapainottuu.. toivon. Voit mailailla =)
hm. kiitos että vastasitte. elämä alkaa
vähitellen olemaan mallillaan. huomasin just,
miten onnekas mä olenkaan...mä oon ens tiistaina
seurustellu 2 kuukautta maailman ihanimman jätkän
kanssa, sellasen, josta mä oon ennen vaan
haaveillu. ens viikolla näen rakkaani ja se
helpottaa tuskaa ihan hirmuisesti.
se taas ei helpota, kun ei tiedä, mistä tuska
johtuu...uskon, että se on juuri sitä, että nään
rakkaani liian harvoin!! :(
hmm...toivottavasti kaikki kääntyy myös teillä
parhain päin, yritän nyt itse saada elämääni
kuntoon. vaikka rassaavaa onkin...
(mulle saa mailia osotteeseen [email protected])
koska en huomannu teijän mailejanne tuossa...tai
sitten olen vaan sokea... :P
koettakaa jaksaa...