Olen 34v "nuorimies" aikani etsinyt ja haaveillut.
Viime syksystä taaksepäin olin sinkkuna 7v noin
suurinpiirtein,matkalla kuukauden ja kahdenkin
juttuja.Enimmäkseen kuitenkin "soitellaan"
systeemiä.Olen aina haaveillut perheestä ja sen
onnesta.Nyt olen löytänyt sen naisen jonka haluan
vaimokseni ja lasteni äidiksi.Myös hän tuntee
samoin.Olemme sielunveljiä,kuin luotuja
toisillemme.Meitä kiinnostaa samat asiat,haluamme
samoja asioita tulevaisuudelta.Seksielämämme on
kuin suoraan fantasioista,huumori natsaa yhteen
ja kaiken lisäksi olemme
naapuripaikkakuntalaisia,joten myös "juuret"
natsaavat,puhumattakaan murteesta jne.
Mutta mutta!
Mikäs nyt on kun se ei mulle tunnu kelpaavan.
Onko vika siinä että mikään ei ole niin hyvää kun
alunperin luulis.
Vai vaikuttaako aikaisempi sinkkuelämä,jolloin
kaikki oli "mukamas" helpompaa ja hauskempaa?
Vai onko ihmisen luonne sellainen että kun jotain
saa niin se ei enää maistu?
Olen kyllä oikeesti nähnyt sinkkuelämän KAIKKI
mahdolliset puolet,joten kokemattomuudesta en
puhu.Kaikkea on kokeiltu paitsi homosexiä ja
kansantanhuja;)!
APUVA!
Viime syksystä taaksepäin olin sinkkuna 7v noin
suurinpiirtein,matkalla kuukauden ja kahdenkin
juttuja.Enimmäkseen kuitenkin "soitellaan"
systeemiä.Olen aina haaveillut perheestä ja sen
onnesta.Nyt olen löytänyt sen naisen jonka haluan
vaimokseni ja lasteni äidiksi.Myös hän tuntee
samoin.Olemme sielunveljiä,kuin luotuja
toisillemme.Meitä kiinnostaa samat asiat,haluamme
samoja asioita tulevaisuudelta.Seksielämämme on
kuin suoraan fantasioista,huumori natsaa yhteen
ja kaiken lisäksi olemme
naapuripaikkakuntalaisia,joten myös "juuret"
natsaavat,puhumattakaan murteesta jne.
Mutta mutta!
Mikäs nyt on kun se ei mulle tunnu kelpaavan.
Onko vika siinä että mikään ei ole niin hyvää kun
alunperin luulis.
Vai vaikuttaako aikaisempi sinkkuelämä,jolloin
kaikki oli "mukamas" helpompaa ja hauskempaa?
Vai onko ihmisen luonne sellainen että kun jotain
saa niin se ei enää maistu?
Olen kyllä oikeesti nähnyt sinkkuelämän KAIKKI
mahdolliset puolet,joten kokemattomuudesta en
puhu.Kaikkea on kokeiltu paitsi homosexiä ja
kansantanhuja;)!
APUVA!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olen vastakkaisen sukupuolen edustaja.
Omasta mielestäni jo paljon nähneenä ja kokeneena
tunnen aivan samoin.
Lopulta tulee niin tyhjä olo, ettei sitä edes
pysty sanoin kertomaan.
Minäkin tahtoisin sen kaiken, ja vähän
enemmänkin, mutta mikä se on "mikä tökkii"?
Kaikkea hyvää Sinulle ja aurinkoista kesää anyway
:)
Kiitos kommentista!
Ehkä joskus tapaamme...
Mutta mikä tökkii?
Sen kun tietäisi, niin olisikohan maailma
sittenkään parempi paikka elää.
Kyllä se taitaa olla "luonne" kysymys :)
Eihän sitä tiedä, vaikka tänään jo kävelisit
vastaan. Tunnistat minut valloittavasta hymystä...
Tekö rupeatte heti netissä toisianne iskemään
vaikka molemmilla käsittääkseni elämänkumppani
katsottuna. Kyllä se ilmeisesti on niin, että
joidenkin on paras pysyä yksin. Ei tule ainakaan
huijattua ja loukattua ketään.
Keskustelupalstoilta saa lukea jatkuvasti
kaltaistenne kumppaneiden valituksia siitä kun
yhtäkkiä laitetaankin suhteessa pakki päälle
vaikka kaiken piti olla selvää. Aikuistukaa!
Missä kaupungissa voin valloittavaan
hymyysi törmätä;)?
...että, syynä "tökkimiseen" voisi olla jokin
sisäinen "minä", joka varoittelee ottamasta
sellaisia askelia, joita voi myöhemmin katua.
Joskus joihinkin löytyy vastaus vasta ajan kanssa.
Toinen vaihtoehto on se, että pitkään sinkkuna ja
itsellisenä ihmisenä sitoutuminen on suuri
päätös, pistää epäröimään...
Tai yksinkertaisesti itse "pelkää" - ehkä
tiedostamatta sitä itse - sitoutumista ja sen
mukana tulevia "velvollisuuksia" !
Kirjallinen anti ei taas tänään meinaa toimia...
Jotain tuollaista ajatusta hain. Kirjallisessa
puolessasi ei ole mitään vikaa, minä ainakin
ymmärsin asian "ytimen".
Käsitin, että vasta viime syksystä olet
seurustellut naisesi kanssa joten aikaa on
kulunut suht vähän joten olisikohan vauhti ollut
sinulle liikaa? Olet kuitenkin elänyt pitkään
yksin ja haaveilemasi perhe-elämä on kuitenkin
aika erilaista kuin mihin olet vuosikaudet
tottunut.
Tosi rakkauden ja hyvän suhteen luominen on
pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa.
Tai sitten kalterit alkoivat tulla liian lähelle
ja pakokauhu alkoi nostaa päätään: hyvästi
vapaus, vaihtuvat naiset, illat kavereiden kanssa
ym
Mielestäni sinun olisi hyvä olla rehellinen
naisellesi ja kertoa mitä tunnet. Ihan sen takia
ettei hän nyt ihan heti ryysi häämekkoa ja
vauvanvaunuja ostamaan. Pikku varoitus ettei
kaikki nyt ehkä menekään niinkuin ensin tuntui.
Hänhän voi tuntea aivan samoin, mistä tiedät..?
Ihminenhän kyllä tuppaa olemaan sellainen, että
aina se haikailee just sen perään mitä se ei saa..
Riina osui naulan kantaan !
Sitähän ihmiset yleensä haluavat,
mitä eivät voi saada...
Valoittavan hymyn voi tavata Helsingissä :)
Harmi kun joudun katselemaan hymyäsi
vähän kauempaa:(
Meilaa hymysi os. [email protected]
aikamoinen Ville Vallaton?
Hymy on aina kiva juttu ja on mukava katsella
iloista ihmistä joten kivaa kesää ja muutenkin
reipasta jatkoa sinulle :)
Hyvää ja aurinkoista kesää sullekin:)
Mitä muuten tulet valittamaan tänne ton
aloittamasi keskustelun kanssa? Täällähän sä olet
heti iskemässä uutta, vai kuinka?
Heivaa nyt se nykyinen naisesi ja sanot suoraan,
ettei susta ole vakisuhteeseen!! Säästät hänet
vaan tuskalta ja turhilta unelmilta!! Tai sitten,
uskalla ottaa vastuu suhteesta ja lopetat
riekkumisen ympäriinsä! Mieti mikä elämässä on
tärkeetä!
Se nyt vielä puuttuis, että perustaisit perheen
ja jatkaisit vaan touhujas!
Katso peiliin ja aikuistu!
Näkis?
millaisessa persoonaassa muuten valoitta?
Jos satuttais samoille kulmille,et mistä sut
tunnnistais paremmin ettei yritäis vietellä
väärää nasta?
En ole tullut tänne iskemään uutta!
Kyse on siitä että olisi todella kiva
keskustella asiasta henkilön kanssa,
joka kokee samoin!
Ilmeisesti hymyily on iskemistä sinun
mielestäsi!
Kamalaa kun olet noin ahdasmielinen:(
Vinkiksi;jos joku sinulle joskus hymyilee,
älä vie häntä sänkyyn,voit vaikka
saada raiskaussyytteen!
Ei hymy tarkoita välttämättä että mua saa naida:)!
Toivottavasti tajusit ettei mun tarvi laittaa
viinikorkkia pers...
kommenttiesi perusteella kannattaa yrittää vähän
jokaista! jos joku kuitenkin suostuu...
tarkista ettei opaskoira ole vihainen!
Eipä kauaa tarvinnut kaivaa kun siirappikuoren
alta paljastui taas täys lahopää. Olisiko
tyytymättömyyden syy sittenkin siinä että et ole
malttanut tutustua itseesi vaan olet kaikki ne
sinkkuvuotesi käyttänyt päättömään hillumiseen ja
synkkinä hetkinä olet haaveillut epärealistisesta
suhteesta??????? Rauhoitu, mies ja uskalla
tutustua itseesi. Ja sillä välin anna naisellesi
vapaus, älä sotke häntä omiin sotkuihisi, ole
rehellinen!
Oot taas tyypillinen suomalainen,
mistä puhuin.
Varo vaan jos jotkut,joilla
on samanlaisia kokemuksia,
juttelevat!
Ne varmaan panee heti! HALOO!
Aikuistu luuseri ja uskalla
näyttää tunteesi,tai olet ikuinen sinkku!
Juuri näin, mietiskelijä..
... aikansa siirappia - mutta karvaus tulee esiin
ennemmin tai myöhemmin..
tässä tapauksessa ennemmin *hih*
mitäs impi?
onko mones hämähäkinverkko jo tälle keväälle
menos?
tunge nyt noi mielipitees anaaliin kun et
ihmissuhteista mitään ymmärrä...tosin ymmärrän
hyvin,ei sun kans voi olla ihmissuhdetta
tuollaiseen viestiin vastaamiseen ei kannata
tuhlata sekuntiakaan tämän enempää aikaa.
Sulla on oikeus mielipiteeseesi - en provosoidu
siitä enkä erityisesti alennu käytöksesi tasalle.
"On hienoa olla rehellinen- mutta hyvin tärkeää
on myös olla oikeassa"
W. Churchill
"Kui sää tommottist pistät?"
Tetti ja Mappo
Melkein kaiken kokeneena naispuolisena sinkkuna
voin todeta, että sitoutumisen pelko ja pelko
siitä, että vapaus toteuttaa itseään katoaa, on
pahin este parinmuodostukselle. Olen itse joutunut
paniikkiin, kun olen mielestäni löytänyt
sielunkumppanin, jonka kanssa kaikki osuu
kohdalleen. Joskus on parempi olla tällaisten
ihmisten kanssa kaveri/ystävä kuin ns
yhteisyrittäjä, osakas firmassa nimeltä perhe.
Jos kauan kaivattu ja "täydelliseltä" vaikuttava
parisuhde ei tunnukaan riittävältä, niin ehkä
kannattaisi miettiä, mihin olet tyytymätön?
Minulle ainakin tulee mieleen se, että jospa
pohjimmiltaan tyytymättömyytesi onkin
tyytymättömyyttä omaan itseesi? Omien,
ikävienkin kokemusten kautta olen tullut
tulokseen, että ihmisen täytyisi löytää perusta
elämän mielekkyydelle itsestään, koska jos sen
rakentaa tois(t)en varaan, niin se on ensinnäkin
epävarmaa, koska toinen voi kuolla tai lähteä
pois ja toiseksi, se välineellistää toiset
ihmiset.
Itsetuntemukseen voisi olla jotain... Käykääs
kirjastossa, lääketieteen hyllystä:
Helen Miller: Lahjakkaan lapsen tragedia. Tämä on
ihan kaikille teille, joiden tekee mieli juosta
rakkautta karkuun. Voi tehdä mieli luettuanne
kirjankin mutta tiedätte sitten ainakin miksi.
Eli huhu kertoo,jotta etsiminen on paljon
mukavampaa. Omat kokemukseni perustuu just sille
tasolle,jotta kun vähän aikaa on menny,miettii,
mihin on toisessa ihastunu ja muutenkin alkaa
punnitsemaan ja miettimään asioita turhan
syvällisesti. Antaa ajan viedä ja ehkä löysätä
sitä tahtia.Liian tiivis juttu tappaa varmasti
mielenkiinnon eli jollain lailla sitä pitäis vaan
löytää toinen joka päivä..Siinä sitä onkin
tekeminen, jota ei voi opetella, sillä onneks me
kaikki ollaan erilaisia.
...rinnassa, ja vallaton sinkku.
Haluaisin kommentoida näitä "öykkääjiä" !
Tämä on aivan vapaa palsta, kirjoittaa kenen mitä
tahtoo, eli kaikki kunnia kaikille, jotka täällä
jotain "vakavampaa" saa aikaan !
Parisuhde on monelle koko elämän kestävä työmaa.
Jos siihen muilta (vierailtakin) haluaa neuvoja
tai kommentteja, niin suotakoon se kaikille.
"Öykkääjät", älkää olko niin ahdasmielisiä ja
panettelevia. Paistaa se aurinko vielä
teillekin... :)
juttu, kuukausi kihloissa "maailman
täydellisimmän" miehen kanssa, ja nyt olen jo
sitä mieltä ettei jumakauta edes villihevoset aja
minua naikkariin sen kanssa saati asumaan samaa
kotia!
ja pidät tyttöä hyvänä sitten
Hei taas!
Teimme raskaustestin sunnuntaina
ja !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt meni elämän arvot uusiksi,
olen onnesta sekaisin!!!!!!!!!!!!!
Onnittelut ovat paikallaan. Nyt varmaan tiedät
mitä haluat, ja kenet haluat.
Ole onnellinen pienistä asioista, älä etsi enää
täydellisyyttä, koska sellaista ei ole. Ota asiat
sellaisina kuin ne tulee.
Joskus aika ja elämä järjestää asiat ihan
itsekseen, tai uusien kuvioiden myötä on helpompi
tehdä ratkaisuja.
Haluan vain toivottaa onnea !