Miksi pirussa pitää kirjoittaa? Muaki se vaan satuttaa, ku haluan ja haluan sitä, enkä sitten voi... Jos voinkin kirjoittaa jotain siedettävää, teen sen ajatusvirtana ja se on sitten niin ufo, että alan epäillä omaa mielenterveyttäni.
Enkä ikinä anna kenenkään lukea tarinoitani ja jos pitäisi kirjoittaa esimerkiksi novelli kilpailuun tai vastaavaan, siitä ei tule mitään. Pystyn kirjoittamaan vain itselleni ja silloinkin ihan omituisia tarinoita. Miten sais itseluottamusta? Entä miten selviytyy luomisen tuskasta?
Enkä ikinä anna kenenkään lukea tarinoitani ja jos pitäisi kirjoittaa esimerkiksi novelli kilpailuun tai vastaavaan, siitä ei tule mitään. Pystyn kirjoittamaan vain itselleni ja silloinkin ihan omituisia tarinoita. Miten sais itseluottamusta? Entä miten selviytyy luomisen tuskasta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...mullaki on ihan samanlainen tilanne, kuten luultavasti huomasit tuossa alhalla kirjoittamastani viestistä. En mielelläni halua, että joku lukee kirjoitustani, sillä se on aivan kuin salainen päiväkirjani, joka saattaa paljastaa kaikille oudoimmatkin mieleni syöverit. Pärjäile, et ole ainakaan ainut... tervetuloa joukkoon.
tuttu tunne. Itselleni minäkin pääasiassa kirjoitan, vaikka olisihan se kiva kirjoittaa niin, että muutkin niitä lukisivat. Tekstini ovat kuitenkin aivan käsittämättömiä himmeitä ajatuskökköjä, että niitä ei helposti tule annettua muille luettaviksi.
Niin, ja kuitenkin on pakko kirjoittaa.
Kannattaa ehkä käydä joku kirjoittajakurssi tms. Silloin saa palautetta niistä kaikkein "ufoimmistakin" teksteistä. Lisäksi saa hyviä vinkkejä ja juuri sitä itseluottamusta.
Itse aloitin jokunen aika sitten Oriveden opiston etäopiston kirjoittamiskurssin. Vaikuttaa kovin antoisalta ja luomisen tuska helpottuu!
Siis tuon oriveden kurssin perään olen itsekin usein haikaillut. Toimiiko käytännön toteutus, missä suhteissa sisältää teoriaa ja kirjoitustehtäviä, ja oletko ryhmäkurssilla vai vapaammalla itsenäisesti suoritettavalla? Ja ennen kaikkea: onko kurssi vastannut odotuksiasi, maksaako se itsensä takaisin noin niinkuin metafyysisellä tasolla?
Etäopiskeluna suoritan, joten ihan itsenäistä puuhastelua on. Teoria vihkonen ja tehtävät tulivat postissa. Tehtäviä teen omassa tahdissani ja lähetän etäopettajalle. Opettajan palaute ja ohjeita tulee muutaman viikon sisällä postitse.
Tähän mennessä kurssi on vastannut odotuksiani, tosin olen vielä niin alussa, etten enempää osaa sanoa. Vaikuttaa toimivalta systeemiltä ja parasta "etäkirjeopiskelussa" on stressittömyys eli ei ole mitään ahdistuspaniikkia, että jokin kirjoitelma olisi saatava valmiiksi tietyksi päiväksi tms.
Kurssin aikana myös luetaan muutamia teoksia ja niiden pohjalta kirjoitetaan.
Uskallan suositella. Itse opistolla jäjestettävistä kursseista en sitten tiedä.
Taidan todella liittyä joukkoon hurjaan. Etenkin tuo aikarajojen puuttuminen kuulostaa kaltaisilleni flegmaatikoille nikkaroidulta.
Jos kirjoittaa vain itselle, niin se on terapiaa, omien tunteiden ja kokemusten läpikäymistä. Itseluottamusta saa kirjoittamalla itsensä "ulos". Luomisen tuskasta selviytyy vain "luomalla itsensä kirjoittamisen kautta uudelleen". Kirjoittaminen kirkastaa ja puhdistaa sielun ja ajatukset, jolloin ihmisen syvin olemus paljastuu.
Mun mielestä toi on kyllä ihan tervettä... Mäkin vaan ajattelen kirjaa, se alkaa muovautua mielessä ja sitte ei kuitenkaan ees voi tai jaksa kirjoittaa sitä paperille. Se on kai sitä luomisen tuskaa, kun koko ajan pyörii kirjan tapahtumat päässä ja... On se aika inhottavaa kyllä, mutta sieltähän ne kirjat tulee, ihmisten päästä. Ne pitää vaan ensin keksiä. Mikä ois pahempaa, kuin keksii jotain mikä on ihan fantastista, mutta sitte ei vaan jotenki pysty kirjoittamaan sitä...
Ihan kuin täällä olis muutama minä! Mulla on just toi sama onkkelma. Hirveesti ideoita päässä ja jotkut kohtaukset jopa niin selvästi, ettei saa ajatuksiaan irti niistä, mut sitte... ei jaksa kirjottaa.
Mulle tuli joskus mieleen, ett se hurja ajattelu "pilaa" idean ja murskaa inspiraation eikä sit enää haluukaan kirjottaa sitä tai sitten tarina on jo niin elävästi omassa päässä ett - ainaki minä - aattelee ettei paperille kirjoittamiseen ole enää tarvetta.
Ootte ihan oikeessa, se on tuskaa. Ku joskus mä taas sanon, etten mä osaa kirjottaa, että mussa on jotain vikaa ku kirjoittaminen ei suju. Ja mulla on sekin ihan tismalleen sama, ku mä sit lopulta saan jotain valmiiks, mä aattelen: "Hyi! Miten mä oon voinukaan kirjottaa näin tyhmii juttui! Eikä tästä saa mitään selkoo..."
You know what I mean?
...tarkkaan mitä tarkoitat!