Miltä tuntuu rakkaus?

ei sitä voi sanoin selittää..se on ihan
henkilökohtaista että miltä se tuntuu!rakastat
esim.äitiäsi..kyllähän tiät miltä se tuntuu?mutta
rakkaudet voi olla erilaisia.niin se vaan
on...minun mielipide siitä naimisiinmenosta
pelkän sexin ja turvan takia on aika
itsekästä,koska jos se toinen rakastaakin sinua?
ja kun eroatte,niin kumminkin yleensä
jompaakumpaa osapuolista sattuu!älä mene
naimisiin ennen kuin tunnet rakkauden
sisälläsi..luota vain itseesi niin löydät kyllä
sen oikean jota rakastaa=)

Miltä rakkaus tuntuu? Ei sitä oikein voi
selittää, se täytyy itse kokea.. :)
Et ole koskaan rakastunut? Ehkäpä et vielä ole
kohdannut Häntä joka saa sydämesi todella
sykkimään.. ;)Häntä, joka hurmaa juuri Sinut
kokonaan.. :)
Mielestäni rakkaus ei kahlitse, ainakaan jos se
on molemminpuolista. Toispuolinen rakkaus kyllä
voikin olla aika kahlitsevaa tunteiden ja
ajatusten takia..
Tarvitseeko rakastaa jos aikoo naimisiin? NOh,
eihän sitä tarvitse, mutta miksi pitäisi mennä
naimisiin jos ei rakasta puolisoaan?
Entä jos olisit naimisissa jonkun kanssa ja
sitten tapaisitkin jonkun johon rakastuisit
silmittömästi?
Etkö mieluummin vaikka hankkisi itsellesi
kämppäkaveria kuin aviopuolisoa ja rellestäisi
menemään ympäriinsä? Yhtälailla turvaa on
varmasti hänestäkin..
Ei nyky yhteiskunta enää pakota ihmisiä
naimisiin. Naimattomia ei enää katsota kieroon
joten jos et rakasta niin miksi mennä naimisiin?
Tässä nyt jotain meikäläisen ajatuksia asiasta..
En nyt oikein tiedä ilmaisinko ne niin kuin oli
tarkoitus, mutta no.. =)

Ei rakkautta voi toiselle kuvailla. Tunne on niin
henkilökohtainen, jokainen kokee rakkauden eri
tavalla. Rakkaus on toisinaan pilvissä
leijumista, pakahduttavaa onnentunnetta,
toisinaan kyyneliä ja hampaiden kiristyksiä,
mutta yhtäkaikki se on rakkautta ja jokainen
ikäväkin kokemus vain vahvistaa tuota
tunnesidettä kahden ihmisen välillä.
Kyllä sinäkin saat tietää miltä rakkaus tuntuu,
kunhan vain rakastut. Tapaat jonkun, joka saa
pääsi pyörälle ja sydämesi sykkimään. Jonkun,
jonka nimen kuullessasi punastut kuin koulutyttö
ja joka valtaa täysin kaikki ajatuksesi.
Voisinkai sanoa että rakkauden tunne on hieman
samankaltainen kuin ihastumisen, mutta vain
paljon voimakkaampi. :)

Rakkaus ei kahlitse ketään. Rakkaus antaa
toiselle vapauden olla sellainen kuin on. Mutta
toki rakkaudessakin on velvoitteensa. Jos
lupautuu toiselle, pitää myös muistaa ettei aivan
mitä tahansa saa tehdä. Tässä puhun nyt
pettämisestä ja valehtelusta. Eli täytyy olla
toisen luottamuksen arvoinen. Mutta rakkaus kyllä
ymmärtää, antaa tilaa ja antaa anteeksikin. Jos
joku sinua rakastaa, hän antaa sinulle omaa aikaa
niin paljon kuin vain tahdot.
Eriasia ovat sitten nämä sairaalloisen
mustasukkaiset, läheisriippuvaiset tai muuten
vain huonon itsetunnon omaavat ihmiset, joka
ripustautuvat rakkaaseensa kuin hukkuva
viimeiseen oljenkorteen ja tukehduttavat koko
rakkauden ja suhteen.

Itse en voisi mennä naimisiin kuin rakkaudesta.
En voisi elää miehen kanssa jota en rakastaisi,
mutta joka kuitenkin olisi osa joka päiväistä
elämääni, joka olisi myös yöt kanssani. Seksi on
paljon ihanampaa oman rakkaan kanssa, silloin
tunteet tulevat mukaan ja koko tapahtuma on
uskomattoman kaunista, hellää ja ihanaa. Oman
rakkaan tuoksu saa sinut huumaantumaan, pehmeät
kädet, jotka hyväilevät vartaloasi ja silmät
joista paistaa rakkaus.. Mielestäni
turvallisuuden ja seksin hakeminen ei ole oikea
syy mennä naimisiin. Silloin satutat tätä toista,
joka rakastaa sinua. Rakkaudesta sitä naimisiin
mennään. :)

Hm. noh, jos olet tosiaan sitä mieltä, ettet
tarvitse rakkautta, se on ihan oma asiasi.
sanotaanpa nyt kuitenkin näin: ihminen tarvitsee
rakkautta. en tarkoita nyt sitä läheisen
rakkautta, vaan jotain aivan muuta. itse en voisi
elää ilman rakkautta. se vain tosiaan on jotain
niin pyhää, että rakastaan voisi jopa palvoa
(kunhan ei mennä liiallisuuksiin!),siis noin
kuvainnollisesti.

kaikki kokevat joskus rakkautta. ehkä vain
sekunnin murto-osan ajan, mutta kokemus sekin.
ehkä et sitten vain ole vielä valmis rakastamaan,
tai sitten vain etsit alitajunnassa sitä oikeaa
tilannetta. en oikein usko, että ihminen pärjää
läpi elämän ilman rakkautta. tai sitten, jos
löytää esim. uskonnon, jossa väitetään, että
pärjää ilman rakkautta sen uskonnon takia. siihen
en usko, vain siihen, että ihminen todella on
toisen ihmisen rakkauden arvoinen.

ja sanotaan sitten myös näin; avioliitto perustuu
siihen, että toista rakastetaan. miksi joku
haluaisi solmia suhteen henkilöön, jota ei
rakasta? miksi joku haluaisi elää henkilön
kanssa, johon ei voisi tavallaan luottaa kuin
rakkainpaansa...

äh. en osaa sitä nyt oikein selittää...mutta
kaippa edes joku tietää, mitä tarkoitan.