niin miten te muut naiset suhtaudutte miestenne
naispuolisiin "ystäviin"?minä itse ainakin oon
hieman mustis, jos niitä on,en tykkää jos mies
tekstailee,saattais joskus tapaillakkin muita
naisia vaikka vain kaveri mielessä, varsinkaan
jos ne on sellasii joita mä en tunne koen sen
uhaksi mun suhteelle..mitäs te muut ajattelette,
kommentteja kaipaisin..
naispuolisiin "ystäviin"?minä itse ainakin oon
hieman mustis, jos niitä on,en tykkää jos mies
tekstailee,saattais joskus tapaillakkin muita
naisia vaikka vain kaveri mielessä, varsinkaan
jos ne on sellasii joita mä en tunne koen sen
uhaksi mun suhteelle..mitäs te muut ajattelette,
kommentteja kaipaisin..
Vastaukset 8
Vanhimmat
sama tunne mullakin...enkä ole voinut pitää
suutani kiinni asiasta vaan alkanu heti
vittuilla... mutta mun suhteessa asia on myös
toisinpäinkin samoin, ei kaverini tykkää jos minä
juttelen miespuolisten ystävien kanssa
Suhtaudun heihin aika huolettomasti :) Tunnen
heidät kaikki ja tiedän varmasti ettei heistä ole
uhkaa suhteellemme. He ovat myös minun ystäviäni
=)
Ei minun miehelläni ole ollut naispuolisia
ystäviä sen jälkeen kuin minä tulin mukaan
kuvioihin. Ei niinkään minun painostuksestani,
vaan koska hän itse katsoi sen parhaaksi. Olemme
myös sopineet, että minäkin tapailen omia
miespuolisia ystäviäni vain poikaystäväni
läsnäollessa. Tämä on mielestäni hyvä, sillä näin
ainakin vältymme turhilta väärinkäsityksiltä ja
mustasukkaisuudelta.
voi kun noin olis asiat meilläkin,
Oon tällä hetkellä sinkku, mut edellesissä
suhteissä miehilläni on ollut naisystäviä.
En näe siinä mitään pahaa, jos ne todellakin ovat
vaan ystäviä.
Kunhan luottamus pelaa ja asioista osataan
keskustella, homma toimii(niin ainakin mun
suhteissa).
Mulla itsellänikin on monta tosi hyvää
jätkäkaveria, on tosi terapeuttista välillä
kuulla asioita vilpittömästä miesnäkökulmasta.
Olen sitä mieltä että ihminen tarvitsee myös
toista sukupuolta olevaa kaveria, eikä siitä
kannata ottaa murhetta itselleen jos kumppani
toisia tyttöjä kaveri mielessä tapailee.
...oli pakko kommentoida. Omalla kohdallini on
niin, että suurin osa hyvistä ystävistäni on
juuri naisia. Oma seurustelukumppanini tietää
heistä kaikista ja tuntee jopa suurimman osan.
Harvoin hän mustasukkaiselta vaikuttaa tai
aiheesta puhuu. Ainakin hän väittää hyväksyvänsä
tämän, enkä käyttäytymisestä voi toista
päätelläkään.
Vastaavasti monet tyttöystävin ystävistä ovat
miehiä, ja hän opiskeleekin täysin miesvaltaista
alaa -luokkansa ainoana naisena. Tunnustan, että
minullakin on välillä näitä
mustasukkaisuuskohtauksia, mutta mitäpä niistä;
tiedämpähän rakastavani häntä.
Kai se riippuu vähän siitä millasissa tekemisissä
ne on ja kuinka usein... Esim jos toista pidetään
reppuselässä ja jutellaan tuntikausia pari kertaa
suht lyhyen ajan sisään, rupeisin melko varmasti
ainakin vähän pitään silmällä sitä muijaa
jatkossa... En mä mistään pienestä ja
tavanomasesta mitään uhkaa ota. Onhan mullakin
jätkiä kavereina ja tuttuina enkä mä niistä
pelkän sukupuolen takia suostu luopumaan, joten
en mä sitä muiltakaan edellytä.
itse asiassa mua ainaki häiritsee hiukkasen,
mun äijälläni on yx melko läheinen kaveri joka
sattuu kaiken lisäx oleen sen ex...välil tuntuu
et se haluis jotain juttuu kyseisen naikkosen
kans mut joka kerta tajuun tyhmyyteni ja palaan
takas maan pinnalle.
oon alkanu oppii et ei se merkkaa mitää vaikka
onki naispuolisia kavereita,sillä naisethan on
usein luotettavampia kun ,miehet...