Moi! Tapasin puolitoista vuotta sitten aivan
ihanan miehen lomareissullani...kiitos veljelleni
kun esitteli meidät... ei mennyt kuukauttakaaan
tapaamisestamme kun mies muutti luokseni, olin
maailman onnellisin ihminen ja kaikki huomasi
sen. Tuli syksy ja ensimmäiset riidat, olin
raskaana ja sain keskenmenon.. niistäkin
selvittiin puhumalla. Tammikuussa menetin hermoni
aivan mitättömästä asiasta ja samalla menetin
kaverini ja kaikki unelmani.. Helmikuun kelasin
asioita ja yritin pitää yhteyttä kaveriin, kunnes
kaikki kääntyi taas parhain päin, aloimme
uudelleen tapailla ja osa hänen tavaroistaan
löysi taas paikkansa pienestä yksiöstäni.
Huhtikuulla muutimme isompaan asuntoon ja kun
saimme tavarat paikoilleen sanoin että on ihanaa
kun tuntuu että meillä on oikea koti. Pikkuhiljaa
olen alkanut kerätä itselleni ne menetetyt
unelmat takaisin ja olen myös kertonut niistä
kaverilleni. Ne on kumminkin jäänyt sanomatta
että haluaisin kihloihin ja oman pienen vauvelin.
Nyt kumminkin minuun on iskenyt pieni piru
nimeltä mustasukkaisuus, kaiken aikaa pelkään
että kaverini etsii uutta ja parempaa ja jättää
minut. Epäilen hänen työreissujaankin ja
soittelen ja kyselen missä hän menee?? Monta
riitaa on asiast käyty ja nyt minusta tuntuu että
helpointa ehkä olisi kerätä tavarat toiseen
kämppään ja jättää häntä odottamaan tyhjä koti
kun hän tulee reissusta kotia. Millä ihmeellä
saan kaverini ymmärtämään että rakastan häntä
tosi paljon (ehkä liikaakin) ja koko
tulevaisuuteni ja unelmani olen varannut vain
minulle ja hänelle.
ihanan miehen lomareissullani...kiitos veljelleni
kun esitteli meidät... ei mennyt kuukauttakaaan
tapaamisestamme kun mies muutti luokseni, olin
maailman onnellisin ihminen ja kaikki huomasi
sen. Tuli syksy ja ensimmäiset riidat, olin
raskaana ja sain keskenmenon.. niistäkin
selvittiin puhumalla. Tammikuussa menetin hermoni
aivan mitättömästä asiasta ja samalla menetin
kaverini ja kaikki unelmani.. Helmikuun kelasin
asioita ja yritin pitää yhteyttä kaveriin, kunnes
kaikki kääntyi taas parhain päin, aloimme
uudelleen tapailla ja osa hänen tavaroistaan
löysi taas paikkansa pienestä yksiöstäni.
Huhtikuulla muutimme isompaan asuntoon ja kun
saimme tavarat paikoilleen sanoin että on ihanaa
kun tuntuu että meillä on oikea koti. Pikkuhiljaa
olen alkanut kerätä itselleni ne menetetyt
unelmat takaisin ja olen myös kertonut niistä
kaverilleni. Ne on kumminkin jäänyt sanomatta
että haluaisin kihloihin ja oman pienen vauvelin.
Nyt kumminkin minuun on iskenyt pieni piru
nimeltä mustasukkaisuus, kaiken aikaa pelkään
että kaverini etsii uutta ja parempaa ja jättää
minut. Epäilen hänen työreissujaankin ja
soittelen ja kyselen missä hän menee?? Monta
riitaa on asiast käyty ja nyt minusta tuntuu että
helpointa ehkä olisi kerätä tavarat toiseen
kämppään ja jättää häntä odottamaan tyhjä koti
kun hän tulee reissusta kotia. Millä ihmeellä
saan kaverini ymmärtämään että rakastan häntä
tosi paljon (ehkä liikaakin) ja koko
tulevaisuuteni ja unelmani olen varannut vain
minulle ja hänelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerro miehellesi mitä tunnet, mitä tahdot ja mitä
pelkäät. Luota häneen, älä soita aina perään
vaikka mieli tekisikin. Etsi muuta tekemistä,
yritä unohtaa koko mies hetkeksi. Anna miehen
osoittaa että hän on luottamuksesi arvoinen.
Liika mustasukkaisuus pilaa suhteen kuin suhteen.
Miehesi ei voi ymmärtää sinua, ellet kerro. Ei
hän ole ajatustenlukija.
Ongelmista on puhuttava, etenkin niiden syistä.
Tosiaan toi cinnan lista on hyvä, mä vaan
haluisin sitä sanoo et puhukaa ihmeessä sun
mustasukkasuudestas AIVAN AVOIMESTI. Koittakaa
kelata läpi syitä ja älä missään tapauksessa
salaa yhtään mitään. Mun kokemusteni mukaan
yleisin syy siihen miks suhteet kariutuu
mustasukkasuuteen on se, ettei turhaan huolehtiva
osapuoli pysty kaivelemaan omia tuntemuksiaan
tarpeeks syvältä.