Mun jätkäni asuu toisella mantereella, tuhansien
kilometrien päässä. Matkat maksaa maltaita ja
molemmilla on vielä lukio/vastaava koulutus
kesken. Meillä ei oo mahdollisuutta nähdä moniin
kuukausiin, ehkä vasta ens kesänä jos huonosti
käy... Puhelinlasku on valtavan suuri, ikävä
sitäkin suurempi. Kuitenkin haluan jatkaa, sillä
tää tyyppi on aivan käsittämättömän upea. Tää
meiän juttu on vasta aluillaan, takana yks
kuukauden mittanen tapaaminen kesälomalla.
Tahtoisin tietää, miten te muut ootte
kaukorakkauksista "selvinneet". Ihan vaan
rohkasuks, että jaksaisin eteenpäin. Huonojakin
kokemuksia saa toki kertoa. Mä vaan haluisin
yleensäkin kuulla mitä mieltä tämmösestä ollaan.
Mun kaverit ei ymmärrä, että mä ihan oikeesti
haluan sitoutua ihmiseen, jonka kanssa en voi ees
ilman sanakirjan apua kunnolla kommunikoida.
Yhteistä jutteluaikaakin on vaikea löytää
aikavyöhyke-erojen takia... Onneks on netti ja
mailit =) Kertokaahan muutkin omista
kaukorakkauksistanne, menneistä tai nykysistä, ja
kommentoikaa muutenkin jos jotain mieleen tulee.
kilometrien päässä. Matkat maksaa maltaita ja
molemmilla on vielä lukio/vastaava koulutus
kesken. Meillä ei oo mahdollisuutta nähdä moniin
kuukausiin, ehkä vasta ens kesänä jos huonosti
käy... Puhelinlasku on valtavan suuri, ikävä
sitäkin suurempi. Kuitenkin haluan jatkaa, sillä
tää tyyppi on aivan käsittämättömän upea. Tää
meiän juttu on vasta aluillaan, takana yks
kuukauden mittanen tapaaminen kesälomalla.
Tahtoisin tietää, miten te muut ootte
kaukorakkauksista "selvinneet". Ihan vaan
rohkasuks, että jaksaisin eteenpäin. Huonojakin
kokemuksia saa toki kertoa. Mä vaan haluisin
yleensäkin kuulla mitä mieltä tämmösestä ollaan.
Mun kaverit ei ymmärrä, että mä ihan oikeesti
haluan sitoutua ihmiseen, jonka kanssa en voi ees
ilman sanakirjan apua kunnolla kommunikoida.
Yhteistä jutteluaikaakin on vaikea löytää
aikavyöhyke-erojen takia... Onneks on netti ja
mailit =) Kertokaahan muutkin omista
kaukorakkauksistanne, menneistä tai nykysistä, ja
kommentoikaa muutenkin jos jotain mieleen tulee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kannattaa miettiä......
toisaalta on odottaminen sen arvoista, mutta
toisaalta ei.
mieti itse onko hän odottamisen arvoinen.
Netin välityksellä puhuminen on halpaa, vain
puhelumaksu operaattorille. Molemmat tarttette
ilmasen ohjelman ja kuulokemikki yhdistelmän.
Tosin jos aikaero on suuri voi yhteisen ajan
löytäminen olla vaikeaa/mahdotonta.
Toinen on Jippiin ulkomaanpuhelut jotka ovat
todella halpoja muihin verrattuna.
Onhan se ainaki rankkaa, mut kukas sitä estää
kokeilemasta.. Voihan se kuihtua kasaan, mut kyl
semmoset on toiminutkin ja päättyny
onnellisesti.. Mun ja poikakamun välil on vaan
semmoset 400km ja samassa maassa ollaa, mut
vaikeutesa tässäkin on, tosin kaks vuotta tulee
täyteen.. ja kummallakin koulut kohta ohi..
Siinä on vaan sellanen ongelma, että tällä mun
jätkällä ei oo mahdollisuutta käyttää nettiä
muualla kun koulussaan ja enonsa luona, joten se
netin välityksellä jutteleminen ei oikein käy
päinsä... Hän kun asuu maassa, jossa
tuikitavallista puhelintakin pidetään
ylellisyytenä.
Sanon nyt ensimmäiseksi yhden asian, käy ensin
koulu loppuun ja katsele sitten vasta suhdettasi,
älä ainakaan jätä koulua kesken miehen vuoksi,
kadut sitä myöhemmin.
Sitten itse asiaan. Välimatkanne siis on pitkä,
ette voi juuri soitella aikaeron vuoksi? Pidätte
kuitenkin yhteyksiä netin avustuksella. Kuulostaa
hieman hankalalta, mutta jos se sinulle/teille
riittää tässä vaiheessa, niin mikäs siinä :)
Kannattaa kuitenkin miettiä, onko tämä kundi
odottamisen arvoinen. Entäpä jos jompikumpi
teistä, löytää jonkun uuden, lähempää. Kuinkas
sitten käy? Ja mitkä ovat tulevaisuuden
suunnitelmanne? Ettehän voi ikuisesti näin jatkaa?
En tahdo sanoa etteikö juttunne voisi onnistua,
hankalaa se vain tulee olemaan. :)
Onnea teille!
Koulun oon toki aikonut loppuun käydä,
vähintäänkin lukion Suomessa ja loppu selviää
ajallansa. Halu lähteä Englantiin on ollut kova
jo aiemminkin, joten tiedä tosta sitten. Ja jos
toinen meistä löytää jonkun muu, ei kai siinä oo
mitään sen ihmeellisempää kuin tavallisessakaan
erossa? Ehkä odotan turhaan, mutta sen
mahdollisuuden takia en aio heittää heti hanskoja
naulaan. Pettämisen kanssa on tietenkin hiukan
hankalampi juttu, kun on vain toisen sana johon
luottaa... Mä kyllä uskon ettei mun jätkäni ikinä
valehtelis mulle mistään niin isosta asiasta,
mutta oma uskoni onkin rakkauden sokaisemaa...
Tulevaisuuden suunnitelmissamme on tällä hetkellä
vain odottaminen. Ollaan sovittu, että jos vielä
ens kesänäkin tunnetaan samoin toisiamme kohtaan,
ruvetaan suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta
toden teolla. Mm. opiskelujen ja alaikäisyyden
takia suunnitelmat on vielä tässä vaiheessa
turhia. Aina me jotenkin selvitään, jos vaan
todella halutaan kaikkemme panostaa...
Kuulostaa ainakin että todella rakastat sitä
poikaa, toivottavasti hänkin tuntee samoin sinua
kohtaan. Eläkää päivä kerrallaan, ehkäpä tästä
muodostuu juuri vuosisadan rakkaustarina, ehkä
ei. Jos molemmat rakastatte toisianne ja jaksatte
odottaa, niin varmasti juttunne toimii :)
Ja tuosta pettämisestä. En usko että hän pettää
sinua jos todella sinua rakastaa. Luota häneen,
loppujen lopuksi et muuta voi.
Onnea teille :)
viimeinkii löyty semmonen ihminen jolla on
sama "ongelma" ku mullakii....eli mäkii oon
rakastunu yhtee miehee joka asuu eri
maassa...toisin sanoen Englannis....me ei sentää
seurustella...koska silloin ku viimex nähtii ja
tavattii molempien mielest ei kannattan alkaa
ainakaa silloin viäl seurustelee...eli toisin
sanoen ollaa tooooosi hyvii ystävii....pidetää
yhteyttä tekstailemal ja joskus soitellaa...mut
tekstarit on halvempii...kummallekii....
oon rakastan tät miestä jo koht puol vuotta...ja
nähää seuraavan kerran ehkä jo nyt tuleval
syyslomal...ku yritän päästä englantii....jos vaa
jostaa sais rahaa...mut pakko saaha jostaa...on
niin kova ikävä....jos ei nähä nyt syyslomal...ni
sit ei oo tietoo koska....ens kesään tai alku
vuodest....ku täl miehel on armeija...mistä ei
hirveest saa lomii...tai jos saakii ni ne on niin
lyhkäsii....ja mul itellää on kouluu viäl puol
vuotta jälel....eli ens kesään viimeistää lähen
englantii kattoo sit...
luulen et tää rakkaus kestää ens
kesääkii....koska tää on jo jotenkii tämmösel
vähä "vanhemmal" iäl jotenkii vahvempaa....tiiän
et sil miehelläkii on tunteit minuu
kohtaa....koska se on sano mulle ihanint mitä
koskaa kukaa on sanonnu...eli se sano et oon
ensimmäinen ketä se on ikinä rakastanu....taas
käy ihan itkettää ku kattoo sen kuvaa ja miettii
sit....=o(
mut mailaile jos haluut tämmösen
kohtalotoverin...=o)lähtää yhes kattoo poitsui
englantii...=o)
täs on mailiosote:[email protected]
ja toivon koko sydämestäni et teijän juttu
onnistuu!!