9kk oltiin yhdessä.. ja nyt se on ohi.
olo tuntuu niin yksinäiseltä. muistot on vaan...
sattuu niin kauheesti ja ainut lääke on aika. :(
huomenna kun taas kouluun niin tiedän että itken
vain.. rakastamme edelleen, mutta ei se aina
riitä.
olo tuntuu niin yksinäiseltä. muistot on vaan...
sattuu niin kauheesti ja ainut lääke on aika. :(
huomenna kun taas kouluun niin tiedän että itken
vain.. rakastamme edelleen, mutta ei se aina
riitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitä se teettää, mutta kyllä se ajan kanssa menee
ohi, halusi tai ei.
Tsemppiä kuitenkin.
yhdeksän kuukautta ja ero tuli:(
Joo...ja niin on kohta kolmaskin surullinen
neito. Ei oikein luista meiän juttu, ollaan oltu
tänään tasan 8kk yhes... IKÄVÄ, kyllä mekin
rakastetaan, ongelma onkin vaan vanhemmissa ja
välimatkassa yms yms yms...
ITKETTÄÄ JOO!!!
älä luovuta...tee mitä muuta tahansa mut älä
luovuta (äläkä petä!!!) riippuu tietty
välimatkasta et kuin pitkä se on et onnistuuko
juttu. ne vanhemmat...ne osaa olla tosi vaikeita
joskus...
mulla ja rakkaallani on 80 km:n välimatka. se voi
olla pieni jos teillä on monta sataa...mut ehkä
yrittää kannattaa aina. ja vanhemmat oli mullaki
ainaki aluks vaikeita...ei enää. ens vuonna
pääsen jo muuttaan samaan kylään kultani kans, se
on jo jotain.=)
ollaan oltu yhessä jo 11 kk...ja nähty vaan
lomila ja viikonloppusin...semmosta. et kyllä se
muillaki jos se meilläki.=) keep smiling!!!
piä lippu korkeella!!! vaik vaikeeta
tekiski...niin mullaki tekee..nytki tuntuu et
kuolen ikävään, mut onneks perjantaihin on aika
lyhyt aika...vain kolome päivää...=)
"ihanaa" tietää etten oo yksin :) vaikka ei se
kovin kivaa se kaukosuhteessa oleminen ookaan.
Pitää ajatella positiivisesti, ja kiitos päivän
pelastamisesta :) meillä ei matkaa ole kun ehkä
40km, eiän se siis oo 80km:n verrattuna mitään :)
Niin, ja anteeks tän keskustelun alottajalle, kun
mä täällä söpötän, ei sinänsä kuulu aiheeseen...
Enpä sano muuta kuin, että koita pärjätä ja kyllä
se siitä ajan kanssa.. =)
Tiedän tunteen.Mulla meni poikki kultani kanssa
n.2kk sitten ja vieläkin sattuu toisinaan. Täytyy
tunnustaa, et kyl mä itkin eilenkin.Enää ei
kuitenkaan tunnu niin pahalta.Aika parantaa
haavat ja ei kannata liikaa muistella, vaikka
vaikeaa se onkin. tsemppiä!! :)
P.S et ole yksin