Onko avoerotapauksessa mitään mahdollisuutta saada osaa omaisuudesta, jos kaikki on pelkästään toisen nimissä? Lähdettävä kai kahta kättä heiluttaen, jos ei ole millä todistaa esim. auton ja mökin hankinnat irtain omaisuus. Jostakin syystä velat toisen nimissä mutta omaisuus toisen.
Avoliitto
Minttu
131849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Avoliitto sinänsä ei ole mikään perheoikeuden tunnustama instituutio.
Ts. avopuolisoiden keskinäiset varallisuussuhteet ovat Suomen laissa erikseen sääntelemättä.
Yhteiselämän päätyttyä voidaan varallisuuskiistoja ratkoa tuomioistuimessa. Käräjille voi siis tietysti mennä, mutta kannattaa laskea onko niin suurista rahoista kyse että se kannattaisi (ja lopputulos on luonnollisesti epävarma).
Jutut ratkaistaan ymmärtääkseni pääsääntöisesti yhteisomistussuhteista annetun lain (L180/1958 YhtOmL) mukaisesti.
Tarkennan vielä. Jos on kyse merkittävistä rahasummista (auto mökki), niin suosittelen kysymään henkilökohtaisesti neuvoa asiantuntijalta.
Pääsääntöisesti oikeudessa on kiinnitetty huomiota osuuksien suuruuksista päätettäessä asianosaisten tarkoitusta omaisuuden hankinta-ajankohtana. Oikeuskäytännössä on olemassa tapauksia, joissa on vahvistettu avopuolisoiden yhteisomistus, vaikka se (autot) oli rekisteröity yksin toisen nimiin. lisää tapauksessa (KKO 1992:48). Yhteisomistustarkoituksen näyttäminen oli yhteisomistuksen vahvistamisen edellytys.
Mikäli on riitaisa ero ja papereihin merkitty omistaja haluaa laillisen omaisuutensa, niin ei kai ole mitään tehtävissä. Tietenkin joitain todistajanlausuntoja tms. voisi yrittää saada.
"Jostakin syystä velat toisen nimissä mutta omaisuus toisen."
Mistähän veloista on kysymys? Onko velkojen peruste auto- ja mökkihankintojen rahoitus? Ja mikä mahtaa olla se "jokin syy", jonka takia näin on menetelty? Onko se osapuoli, jonka nimissä velat ovat, myös tosiasiallisesti huolehtinut velan maksusta (tai ainakin siihen osallistunut)?
Jos omaisuus on avoliiton aikana hankittu yhteiseen lukuun (yhteiseen käyttöön) ja molemmat ovat hankinnan rahoitukseen osallistuneet, saattaa olla mahdollista, että tuomioistuin toisen osapuolen kanteesta katsoo omaisuuden omistusoikeuden kuuluvan molemmille puoliksi tai rahoitusosuuksien suhteessa, vaikka omaisuus onkin hankittu vain toisen osapuolen nimiin. (KKO 1992:48)
Kun avoliitossa ei ole avio-oikeutta vastaavaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen, kannattaa pitää vaarin siitä, että omaisuus hankitaan / rekisteröidään kumpaisenkin nimiin, jos hankinnan rahoitusta on tarkoitus hoitaa yhdessä (vaikkapa siten, että toinen maksaa lainaa, toinen maksaa muita yhteisiä elinkustannuksia). Asian korjaaminen jälkikäteen on verrattomasti vaikeampaa (ja kalliimpaa).
Omistussuhteen riitauttaminen on yksi vaihtoehto, kuten Puristi kirjoitti. Tosin se on epävarma ja edellyttää vahvaa näyttöä.
Toinen vaihtoehto on vaatia perusteettoman edun palauttamista. Varsinkin tilanteessa, jossa velat on toisen avopuolison nimissä ja omaisuus toisen nimissä, on nimellään omistajan vaikea näyttää toteen, että kyseessä olisi lahja. Miksi toinen puolisoista maksaisi toiselle kaiken?
Perusteettoman edun palautuksena saa tosin vain oman rahoitusosuutensa takaisin. Palautuksen saaja ei pääse kiinni omaisuuden arvon nousuun, esim. asunto-osakkeen hinnan noustua.
on ns. kompensaatiokanne, jolla pyritään usein saamaan toisen hyväksi tehty työ ja uhraukset korvatuiksi liiton päättyessä.
Pääsääntöisesti velkojan on näytettävä vaatimuksensa toteen ts. hänen on todistettava suorittaneensa rahamäärän jota perii. (esim. KKO 1993:68)tämä voi olla hankalaa sinun tapauksessasi.
Noin yleisesti ottaen tälläkin keskustelupalstalla vastaavat enimmäkseen itseoppineet "nettituomarit", joten kannattaa noudattaa pidättyväisyyttä annettujen neuvojen suhteen. Myöskään meillä juridisen koulutuksen omaavilla ihmisillä ei ole käytössä kaikkea tarvittavaa taustatietoa tapauksestasi, joten neuvot ovat parhaimmillaankin ylimalkaisia.
En olisi noin synkkä kuin sinä alkuperäisen kirjoittajan mahdollisuuksiin. Kyllä hänen kannattaa ottaa yhteyttä asianajajaan ja käydä juttu läpi hänen kanssaan.
Näytöstä sen verran, että kirjoittaja sanoi " Jostakin syystä velat toisen nimissä mutta omaisuus toisen." Tämän vuoksi on tässä tapauksessa helppo näyttää toteen, mitä hän on suorittanut, kun velat ovat toisen nimissä. Lainasopimuksessa yleensä sovitaan, mitä varten laina on otettu.
Sen sijaan sitten, kun suoritukset on näytetty, suorituksen saajan on näytettävä toteen lahjoitustarkoitus, jos hän väittää, että suoritus olisikin lahja. Todistustaakka lahjoitustarkoituksesta on aina lahjansaajan.
että voit saada oman osasi tavaroista, vaikka olisivatkin toisen nimissä, jos olette asuneet pidemmän ajan yhdessä. samassa osoitteessa, siis saman katon alla. Silloin on perusteltua, että kaikki on yhteisomistuksessa. Avoliitto kun on nykyään avioliittoon rínnastettavissa. toisaalta, jos hinkuat tavaraa, silloin on perusteltua, että myös velka jaetaan tasan. kannattaa mieluummin ensin yrittää sovitella tilannetta välimiehen avulla, ennen kuin lähdet käräjille.
ja hanki nyt hyvä ihminen vähän tietoa tilanteestasi. ulkopuolisen on niin paljon vaikeampi käydä sanomaan mitään varmaa lyhyestä selostuksesta. netistäkin löytyy lakisivuja ennakkopäätöksineen.
"Avoliitto kun on nykyään avioliittoon rínnastettavissa."
Näin on joissain suhteissa, mutta ei omaisuusasioissa. Avioliitossa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen (ellei sitä ole rajoitettu avioehdolla); avoliitossa vastaavaa oikeutta ei ole.
Sitä paitsi ei avioliitossakaan kaikki, edes irtain, ole yhteistä, vaan kyllä puolisot (pääsääntöisesti) kumpainenkin omistavat sen omaisuuden, jonka omilla varoillaan ovat hankkineet. Yhdessä hankittu omaisuus on yhteistä. Jos jonkin esineen osalta ei voida osoittaa, että se kuuluu yksin toiselle puolisolle, se katsotaan yhteiseksi. Edellä sanottu pätee myös avoliittoon.
Avioliiton purkautuessa avio-oikeuden alaiset varat pääsäännön mukaan puolitetaan. Avoliiton päättyessä pääsäännön mukaan kumpainenkin pitää omat varansa.
Avoliittoa ei rinnasteta missään suhteessa avioliittoon.
"Jos jonkin esineen osalta ei voida osoittaa, että se kuuluu yksin toiselle puolisolle, se katsotaan yhteiseksi. Edellä sanottu pätee myös avoliittoon."
Yllä oleva sääntö pätee vain avioliitossa (avioliittolaki 89 §). Avioliittoa solmimatta yhdessä asuvat pitävät sen, minkä ovat nimiinsä hankkineet. Muiden esineisen omistus riippuu sitten tapauskohtaisesti esitetystä näytöstä. Jos esim. toinen avopuolisoista erotessa jättää esineet asuntoon, jossa ex-avokki asuu, ei hänellä ole juurikaan mahdollisuutta tulla esineiden omistajaksi, jollei hänellä ole näyttöä omistuksestaan (kuitteja ym.). Esineiden haltija (ex-avokki) katsotaan silloin pääsääntöisesti irtaimen omaisuuden omistajaksi.
"voit saada oman osasi tavaroista, vaikka olisivatkin toisen nimissä, jos olette asuneet pidemmän ajan yhdessä. samassa osoitteessa, siis saman katon alla. Silloin on perusteltua, että kaikki on yhteisomistuksessa. Avoliitto kun on nykyään avioliittoon rínnastettavissa"
Vastasin nimimerkki "Jenskan" ylle lainattuun vastaukseen. Vastauksestani jätit oleellista pois lainaamalla vain yhden lauseeni. "Jenskan" tekstissä siis oli kysymys pitkään yhdessä asuneesta avoparista. Väitän, että vaikkapa 20 vuoden yhteiselon jälkeen presumptio lähtee siitä, että yhteiselon aikana hankittu irtain omaisuus on yhteistä, ellei näyttöä esitetä siitä, että se on jomman kumman yksin omistamaa. Kai minunkin olisi pitänyt asia selvemmin esittää.
"Avoliittoa ei rinnasteta missään suhteessa avioliittoon."
Mitäs tuolla tarkoitat? Vai etkö tiennyt, että avopuolisot esimerkiksi perintö- ja lahjaverolaissa voidaan rinnastaa aviopuolisoihin? "Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain ... puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan." (Perintö- ja lahjaverolain 11 §:n 2 momentti 8.12.1995/1362) Avopuoliso siis tietyin edellytyksin rinnastetaan aviopuolisoon. Ja onhan vastaavia rinnastuksia enemmänkin.
Laki niin kuin luetaan:"Avoliittoa ei rinnasteta missään suhteessa avioliittoon."
Kieltämättä turhan kategorinen väite, jos katsoo asiaa koko lainsäädäntömme kannalta kuten sinä näytät tekevän (yksityis- ja julkisoikeudellisesti). Tarkoitin väittämälläni nimenomaan tätä asiayhteyttä, minkä Jenska toi esiin eli avoliiton rinnastamista yksityisoikeudellisesti avioliittoon. Tällaista rinnastusta ei voi lakien eikä oikeuskäytännön puolesta tehdä. Ei edes ajan kuluminen mielestäni muuta tilannetta. Näytön puuttuessa omistussuhteesta joudutaan tekemään in casu ratkaisuja oikeudenmukaista lopputulosta tavoitellen. Legaalia presumtiota ei ole eikä sitä voida saada analogiallakaan avioliittolaista, koska avosuhde ei ole avioliitto.
Julkisoikeudessa näitä rinnastuksia on. Tuon tuloverolain osalta kuitenkin taitaa olla niin, että rinnastus avioliittoon tehdään ainostaan, jos avopuolisot ovat olleet aiemmin avioliitossa keskenään tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi (avioliiton omaisten olosuhteiden lisäksi). Mikä tahansa avosuhde ei siis kelpaa julkisoikeudessakaan "avioliitoksi".
"Kieltämättä turhan kategorinen väite, jos katsoo asiaa koko lainsäädäntömme kannalta kuten sinä näytät tekevän (yksityis- ja julkisoikeudellisesti)."
Palstan otsikko on Perintö ja testamentti. Perintöön kuuluu myös perinnön verotus, mikä melko usein on ollut kysymyksen aiheenakin. Ei siis tarvitse ottaa huomioon "koko lainsäädäntöä" todetessaan tällä palstalla avio- ja avoliiton voivan jossain (muussa kuin omistusta koskevassa) suhteessa tulla rinnastetuiksi (kuten ne siis perintöverotuksessa tulevat).
"Mikä tahansa avosuhde ei siis kelpaa julkisoikeudessakaan "avioliitoksi"."
Tämän totesin mainitussa vastauksessani, kun kirjoitin:
"Avopuoliso siis tietyin edellytyksin rinnastetaan aviopuolisoon."