Mä oon vasta 15 vuotta. Ja uutena vuotena menin kihloihin. Tosin oon seurustellu sen kanssa oikeastaan aika vähän aikaa, se on vähä sellai et kuka katsoo mitenki. Mut en ikinä oo ollu näin onnelline. Ehkä se kihlaus on vaa joku merkki et me ollaa toisemme. Meillä on kuitenki välimatkaa yli 200 kilsaa, mut se ei meitä lannista. Mut ihmiset rakkaat. Miettikää mitä teette. Ja nää perjantai-panot ei oo rakkautta, silkkaa seksiä.
Kihloissa
Cirrus^
8537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
seksi on osa rakkautta... fyysistä rakkautta
kysyä, että ymmärrätkö ollenkaan kihlauksen merkitystä? Kihlaus on lupautuminen avioliittoon ja katsotaan kosinnaksi. Itse olen parikymppinen tyttö ja avomieheni kanssa ollaan sovittu, että kihlaudutaan, kun raha asiamme ovat paremmalla mallilla. Kihlaus meillä tarkoittaa sitä, että sovitaan hääpäivä sitten saman tien valmiiksi.
Anteeksi nyt vaan tämä teksti, mutta olen kurkkuani myöten täynnä teinejä jotka menevät melkein heti tavattuaan kihloihin ja eroavat yhtä nopeasti. Minusta tämä laskee entisestään kihlauksen merkitystä ja arvostusta nykypäivänä.
Onnea nyt kuitenkin teille!
Mä oon 16w tytsykkä ja oon kohta seurustellu vuoden. Onhan sitä kihloista puhuttu, mutta en ikinä silti voisi mennä kihloihin, ennenkuin olen kunnolla tutustunut häneen. Mun mielestä jotkut menee liian aikaisin kihloihin (teinit) sillä en pidä heitä kypsinä sellaiseen touhuun (pidän siis itseänikin epäkypsänä) Mutta jos kerta todella tuntee olevansa kypsä tai muuten menee kihloihin, se ei oo mun asia. Mulle kihloihin meno on vakava asia. Mä en vois mennä kihloihin ennenkun olen varma että haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämän. Nyt tuntuu siltä et haluan olla tämän kanssa koko loppuelämäni, mutta voi olla että vuoden päästä onkin erimieltä. Moni mun kamu on mennyt jo monesti kihloihin ja se tuntuu musta tyhmältä. Mutta se on heidän elämänsä ja he saavat elää sitä miltä itse parhaalta tuntuu, jos se tuntuu heistä hyvältä. Jos sinä haluat olla kihloissa hänen kanssaan, ei sitä voi kukaan estää. Sehän on sinun elämääsi ja sä elät sitä miten haluat.
Menimme ukkoni kanssa kihloihin seurusteltuamme vuoden. Tämä on heti ensihetkistä alkaen tuntunut "siltä oikealta". Hääpäivää emme samalla päättäneet, koska rahaa ei ole tuhlata sellaiseen, eikä se naimisissa olo ole meille mitenkään tärkeää, eikä sillä ole uskonnollista merkitystä. Ehkä vuoden päästä, ehkä ei koskaan, mutta yhdessä pysymme. Kihlaus merkitsee meille kummallekin lupausta yhteisestä elämästä ja rakkaudesta.
Tämä teinien nopea kihlautuminen ja sitäkin nopeampi eroaminen on väljähdyttänyt kihlauksen merkitystä. Tunnen toki pariskunnan, jotka menivät kihloihin 15 vuotiaina, ja nyt, lähemmäs kolmikymppisinä ovat vieläkin yhdessä.
Mieheni sanoi näin: "sormuksen hinnasta voi päätellä, kuinka tosissaan mies on". Ja minä sain kalliin sormuksen! =D
Anteeksi nyt vain mutta millä ihmeen perusteella sanot että "perjantai panot ei ole rakkautta"
TUOKO SITTEN ON????? siis olet 15 vuotias, nuori, jopa joidenkin mielestä kuulut viellä lasten kenkiin....oletko miettinyt että kihlaus merkitsee toiseen sitoutumista ja se on lupaus menää naimisiin....ETPÄ TAIDA OLLA!!!
Itse olen nyt 24 ja menin vuosi sitten kihloihin 5 avoliitto vuoden jälkeen....VERTAA EROA.
Ootko ajatellu sitä että oot tosiaa vasta 15 vuotias, ja et voi tehä noin sitovaa päätöstä tuon ikäsenä??! Siis ymmärrätkö sä mihin sä oot ryhtyny? Kohta se varmaan painaa sut paksuksi, ja alatte elämään kotista jossain teidän mummon vanhalla vintillä. Eihän tuossa oo mitään järkeä!
Sulla on vielä elämä kokonaan edessä, ja vaikka miten rakastaisit jätkääsi, niin ei se oo mikään syy mennä kihloihin, vaan sun pitää olla IHAN varma että elät tän henkilön kanssa yhessä koko loppu elämäs! Etkö olis halunnu vielä elää sinkkuelämää tai tutustua muihinki ihmisiin? Ajattele mistä jäät paitsi, on se sen verran sitovaa.
ite tavallaan vastustan tollasta lyhyen seurustelun jälkeen kihloihin menemistä, eihän siinä ajassa voi millään oppia tuntemaan toista, saati sitte rakastaa. tai tottakai voi toista rakastaa, mut en silti menis kihloihin vaan sen takia. noh, toi kuulosti tyhmältä, mut tottahan se on että useimmiten se on vaan ihastusta eikä rakkautta. oon ite vielä kuukauden verran 15-vuotias, enkä vois kuvitellakaan lupautuvani jolleki toiselle ihmiselle, koko loppuelämäkseni. mutta tottakai, jokainen tekee niinku parhaaks näkee, ja mikäs siinä jos on tosiaan onnellinen ja varma asiasta. mutta uskon että kun kaikki ei olekaan ruusuilla tanssimista, ero sattuu enemmän. pää pilvissä, mutta jalat kuitenki maassa. onnea teille joka tapauksessa, toivottavasti te onnistutte.
Kihlaushan on lupaus ikuisesta yhdessäolosta. Sormus, joka silloin annetaan, symboloi päättymättömyyttä. Mikä kiire asialla tässä tapauksessa on? Eikö tämä kihlaus voisi odottaa siihen, kunnes on mahdollista mennä naimisiin, josta kihlaus on sopimus. Tuskinpa sitä 15-vuotiaana ottaa kalenteria esiin ja valitsee päivämäärän vähintään kolmen vuoden kuluttua, että tuolloin menemme naimisiin.
Voi kunpa teinikihloista ja niiden vaikutuksista tehtäisiin vaikka elokuvia tai kirjoja tai niitä näytettäisiin vaikka Salkkareissa niin teinit saisivat vähän osviittaa ilman että täytyy itse mennä kokeilemaan ja satuttamaan itseään.