Mä oisin kiinnostunu yhestä jätkästä, joka on mua
3 ja puol vuotta vanhempi, eli 19wee. Itse olen
siis 15wee. Se on kyllä sanonu ja osottanu
kiinnostuneen musta, mutta sitten yhtäkkiä vaan
lopettaa yhteyden pidon...mutta vastaa kuitenkin
puheluihin jne. Kyllä me useesti nähäänki,mut
meidän välillä ei tunnu enää olevan "jännitettä".
Kysyin, haittaako ikä, eli onko se ongelma ja hän
myönsi. Onko tässä iässä toi 3,5 vuotta tosiaan
suuri? Kertokaa ihmiset...
3 ja puol vuotta vanhempi, eli 19wee. Itse olen
siis 15wee. Se on kyllä sanonu ja osottanu
kiinnostuneen musta, mutta sitten yhtäkkiä vaan
lopettaa yhteyden pidon...mutta vastaa kuitenkin
puheluihin jne. Kyllä me useesti nähäänki,mut
meidän välillä ei tunnu enää olevan "jännitettä".
Kysyin, haittaako ikä, eli onko se ongelma ja hän
myönsi. Onko tässä iässä toi 3,5 vuotta tosiaan
suuri? Kertokaa ihmiset...
Vastaukset 14
Vanhimmat
..Sehän riippuu vaan ihmisistä, toisille ikäero
ei merkitse mitään, toisille se on sitte taas
tärkeetä.
Itselläni on 5 vuotta vanhempi poikaystävä,
ollaan seurusteltu 1,5v. Näin myöhemmin ajatellen
voin myöntää että olin seurustelun alkuvaiheessa
melkoisen lapsellinen ja typerä..
(hämärä menneisyys vaikuttaa asiaan)
..ja olen sanonut sen poikaystävällenikin.
Silti hän on jaksanut rakastaa mua läpi
vaikeittein aikojen ja teinivillitysten.. :)
Tsemppiä sulle! Kannattaa varmasti jutella tämän
jätkän kanssa asiasta.
Sittenhän kaikki selviää, vai?
Kai se ois parasta et juteltas, mut ollaanki
puhuttu jotain...ja sain sellasen käsityksen,
ettei se haluu sekaantuu ns."sakkolihaan"...enhän
ole vielä kuuttatoista...mut sit se kylläkin
sano, et "Mitäs sitten vuoden päästä...?;)" Että
jos se ei sillonkaan haluu muuta, ku seksiä, niin
voi olla varmaan parempi, et kattelen
ikäsiini...? Mutta minkäs sille voin, jos pidän
niitä vielä lapsellisina...vaikka varmaan
itsekkin olen sellainen lapsellinen teini...
Mulla oli jätkäkaveri, joka oli mua 9 vuotta
vanhempi. Meillä synkkas ihan hyvin, mut se löys
toisen, jonka kaa sillä on 10 vuoden ikäero. Et
ei se välttämättä siitä ikäerosta oo kiinni.
Olen nyt asunut avomieheni kanssa 1 1/2v yhdessä
ja loistavasti menee,olen 19 ja mieheni 26.
Että ketä haittaa ja ketä ei,ei meitä ainakaan!
No kyllä mä sen ikäeron ymmärrän, kun molemmat
osapuolet on täysikäsii, mut entä tässä mun
tilanteessa, kun toinen on alaikänen...?
ei se ikä haittaa jos molemmat haluaa sitä
suhdetta. Tietysti se tuottaa pientä hankaluutta
jos toinen ei ole täysiikäinen, hankaluutta
lähinnä normaalissa elämässä.
Mutta ei ikä ole ongelma. Eikä muitten
mielipiteistä tarvi välittää, tärkeintähän on
miltä itsestä tuntuu.
Mitä ikä kertoo todellisesta luonteesta? tiedän
monta 20v jotka on henkisesti vielä täysin kakara-
asteella. ja vastaavasti moni teini saattaa olla
ajatuksiltaan yli muitten ikätovereiden.
Onko tässä maailmassa yhtään teiniä, joka ei
pitäis itteään ikätovereitaan kypsempänä? Enpä
usko. Moni 12-vuotias on mielestään jo aikuisen
tasolla. Mutta sitten 15-vuotiaana tajutaan,
kuinka lapsellisia sillon oltiinkaan... Mutta
onneksi nyt 15-veenä sentään ollaan ihan aikusia!
Ja parin vuoden päästä naureskellaan, millasta
paskaa päässä niihin aikoihin liikkuikaan. Onneks
tulee se 18 vuoden rajapyykki ja ollaan
vihdoinkin aikuisia... Menikö perille? Eli
koskaan ei saa luottaa OMAAN arvioon siitä, mikä
on oma "henkinen ikä". Joku viisas joskus mulle
sanoi, että ihminen on iso vasta sillon, kun se
ei välitä siitä onko se iso vai ei, eikä kiinnitä
asiaan tippaakaan huomiota. Eli unohtakaa ne "mä
oon ikästäni kehittyneempi"-jutut, kun
henkisellä tasolla liikutaan.
No ehkä se on totta, et pidän itteeni joitaki
ikäsiini kypsempänä...mut toisaalta tiedän, etten
todellakaan yllä vielä täysi-ikäisten tasolle...
mutta voisko asia olla niinki, et mä oon vähän
henkisellä tasolla muita ikäsiini kehittyneempi
ja tää mun ihastuksen kohde alempana henkisellä
tasolla ikäsiään...? Ja silti se pitää mua liian
nuorena...
No itse olin 16 kun aloitin seurustelun 24
vuotiaan kanssa ja meillä oli todella ongelmainen
suhde, joka parivuotta ihmeen kaupalla kestikin.
Minusta emme koskaan olleet "tasavertaisia" koska
hänellä oli elämänkokemusta paljon enemmän ja
kokemuttamuuttani hyväksi käyttäen sai tehtyä
paljon pahaa minulle. Eli ikä ero saattaa olla
pahastakin, jos toinen toisen nuoruutta ja jonkin
asteista hyväuskoisuutta hyväksi käyttää. Mutta
toisaalta kaverini oli 14 kun aloitti
seurustelemaan 19 vuotiaan kanssa ja vielä nyt 15
vuotta myöhemmin he ovat yhdessä. He ovat asuneet
muutaman vuoden omassa kämpässä ja ovat
kihloissa... ja kaikin puolin hyvin onnellisilta
vaikuttavat... eli ei ikäerolla aina väliä ole.
Mutta jos pojalle se on ongelma kun "sakkolihaa"
olet niin sille ei voi mitään... hyvinhän se on
ymmärrettävääkin toki
Eli siis toisinsanoen se on "tapaus" kysymys,
että onko ikäero haitta vai ei...? Eli joitakin
haittaa ja joitakin ei...jokainen "tapaus"
omanlaisensa...
Kaikille vielä suuret kiitokset, kun uhrasitte
aikaa minun ongelmiini!=) Neuvoista oli paljon
apua!=)
3,5 vuotta on ok ikäero...Mun mielest. Oon 17 ja
olin 22 vuotiaan kans.. Yritä, kannattaa!
Ei todellakaan oo paljon ikäeroa kun mulla ja mun
poikakaverilla on 6,5 vuotta ja ihan hyvin on
menny.Oon ollu jo reilut 3 vuotta. Aloitin
suhteen sun ikäisenä. Joetn.. antaa mennä vaan..
Eli sun mielestä mun kannattas vaan yrittää...no
niin mä oonki tehny, mut jätkä vaan sit vetoo
siihen ikäeroon...mut se sano kerran jotain
vihjaten siihen, et ku täytän 16, nii sit ois eri
asia...no...mulla on synttärit vajaan puolen
vuoden päästä...oonko mä muka eri ihminen puolen
vuoden kuluttua?? Olevinaan jotenki aikuinen?
Tuskin...kyllähän ihminen henkisesti kasvaa, mut
ei kai sitä nyt kuitenkaan oo ihan noin tarkkaan
määrätty, et millä aikavälillä...!! Musta toi
vaan kertoo sen, ettei se jätkä haluu muuta ku
pilluu, vai? Kerrohan mielipiteesi...!! Ja
muutkin lukijat...mielipiteet on tervetulleita
niin kauan, kun tää asia on TODELLA
ajankohtanen...!!!
no ei se ikä ero niin tärkeetä ku mä seurustelen
mua kuusivuotta vanhemman kans ja menee todella
hyvin..