Olemme nyt siinä tilanteessa,
että joko otamme yhden koiran,
tai sitten hänet lopetetaan!
Tarina on tuttu:
Ottajat eivät ymmärtäneet alkuunkaan,
että koira elää monia, monia vuosia!
Ja että hänestä voi tulla vaikeuksia!
Tyttöni on juoksuttanut häntä nyt vuoden verran,
eikä osaisi luopua!
Minä kyllä osaisin, sillä tiedän,
mitä kaikkea kouluttamattoman koiran
ottaminen tarkoittaa!
Nukuttaminenkin olisi aivan armelias keino.
Olen lupautunut maksamaan ja huolehtimaan sen.
Mutta jokin minussakin tökkii sitä vastaan!
Toisaalta, en haluaisi myöskään enää
yhtäkään elävää olentoa viereeni
ja murheeseeni, sillä mitä sitten,
jos koira sairastelee ja on ongelmallinen... :(
että joko otamme yhden koiran,
tai sitten hänet lopetetaan!
Tarina on tuttu:
Ottajat eivät ymmärtäneet alkuunkaan,
että koira elää monia, monia vuosia!
Ja että hänestä voi tulla vaikeuksia!
Tyttöni on juoksuttanut häntä nyt vuoden verran,
eikä osaisi luopua!
Minä kyllä osaisin, sillä tiedän,
mitä kaikkea kouluttamattoman koiran
ottaminen tarkoittaa!
Nukuttaminenkin olisi aivan armelias keino.
Olen lupautunut maksamaan ja huolehtimaan sen.
Mutta jokin minussakin tökkii sitä vastaan!
Toisaalta, en haluaisi myöskään enää
yhtäkään elävää olentoa viereeni
ja murheeseeni, sillä mitä sitten,
jos koira sairastelee ja on ongelmallinen... :(
Vastaukset 17
Vanhimmat
...että kuinka vanha tyttäresi on?kuinka paljon pystyy auttamaan koiran hoidossa muutenkin kuin lenkittämisessä.
minkä rotuinen koira on kyseessä eli onko iso kokoinen,rodun periytyvät sairaudet? onko kiltti?
vaikka koirasta aiheutuu kuluja (lääkärikäynnit,ruoka ym.ylläpidot)niin kyllä se myös pystyy paljon antamaan.
onko jo vanhakin koira?
tytön ikä tässä myöskin sotii vastaan.
Hän on nyt 16v ja edessä ilmeisesti syksystä
välivuosi aupairina, sen jälkeen armeijaan
ja sitten toiseen kaupunkiin opiskelemaan.
Eli koira jäisi minulle ainakin 5-6 vuodeksi.
Hän on 5-vuotias 'pikkulassie',
täysin kouluttamaton, kova haukkumaan kaikkea
ja vaatii paljon tekemistä.
Kasvaimia on ollut kohdussa
ja niitä on muutaman kerran leikattu.
Suloinen hän on kovasti, sitä en kiellä!
Tulee sitäpaitsi kissamme kanssa toimeen
loistavasti, mutta mutta..
Onpa vaikea päätös,
kuin lähtisi leikkimään jumalaa.. :(
Onpa todella vaikea päätös. Ekaviestisi luettuani meinasin jo auliisti suositella koiran ottoa.
Suurimmaksi huolenaiheekseni nousi nuo koiran leikkaukset. Jotenkin tuntuu, että kovin pitkä ikäiseksi ei polo elä. Mutta minusta olisi raakaa tuon ikäisen koiran nukuttaminen. Tunnesiteitähän teille on jo muodostunut tuota koiraa kohtaan ja kissakin on "testattu".
Entäpä, jos sulle olisikin hyväksi koiran seura sitten, kun tyttö ei enää kotona vakituisesti asu. Tykkäätkö käydä lenkeillä, kiva seuralainenhan koira on silloinkin. Onko teillä sellainen piha-alue, jossa koira voi ulkoilla, että aina ei tarvitsisi etemmäs lähteä, kun koiralla on "tarvis". Entäs häiritseekö naapureita, jos koira yksin ollessaan pitää ääntä.
Vaikea voi olla tuon ikäisen koiran tottumuksia ja tapoja muuttaa, mutta mahdottamana en pidä kuitenkaan sen jonkunasteisen koulutuksen onnistumista.
Niinpä, fifty-fiftytilanne, jos olet lenkkeilyihminen niin kallistun suosittelemaan koiran ottoa varsinkin, jos koiran kohtu on leikattu kokonaan pois ja sitä kautta ei ole tiedossa kasvaimien uusimista tai leviämistä muualle kehoon.
Päivittäin käynkin kisun kanssa kävelyllä,
hän tietää illalla jo lenkkiä odotellakin. ;)
Kävelee perässä huoneesta toiseen ja tarkkailee,
koska alan antamaan merkkejä ulos lähdöstä. ;)
Asumme paritalossa, mutta piha on aidattu,
eli oma rauha tässä on.
Koiralla olisi tilaa ulkoilla omin nokin.
Kohtua ei olla leikattu pois,
hän on rotukoira, vieläpä valiovanhemmista,
eli jälkeläisiä on ollut suunnitteilla.
Hieman epäröin myös uusivien kasvainten vuoksi,
sillä leikkaukset ovat kalliita.
Koulutus tulisi eteen kuitenkin ja
onhan nykyään sitruunapantojakin,
joilla turhan haukkumisen saa karsittua.
Minun olisi kuitenkin tarkoitus palata
työelämään leikkauksen jälkeen
ja se tietää pitkiä päiviä.
Kun jäin sairaslomalle,
jopa tyttö sanoi, että on outoa nähdä
minua kokoajan kotona.
Oli niin tottunut siihen,
että tuli työpaikalleni koulun jälkeen
ja vain iltaisin olin kotona.
Koira jäisi siis yksin, niin kuin nytkin on
ja minun pitäisi palkata 'hoitaja',
niinkuin tyttöni on hänelle nyt.
Aika hankala asia tottavie.
Voihan myöskin olla, etten enää kykene
samaan työhön palaamaan,
jolloin tekisin vain normaalia päivää.
Silloin olisin paljon enemmän kotona.
Harmi, että jälkeläisten suunnittelu koiran omistajille on ollut tärkeämpi kuin koiran pitkäaikainen terveys. Mutta jospa eläinlääkäri on arvioinut kasvien uusimismahdollisuuden niin pieneksi, että on siinä mielessä katsonut tilanteen olevan kunnossa. Toivottavasti niin.
Olisiko noita "hoitajia" suht mukavasti saatavilla ja sopuhintaan? Meillä tyttö tulisi, vaikka ilmaiseksi jos lähempänä asuttaisiin, sillä hän on todella eläinrakas. Onko siellä vastaavia "tapauksia"?
Perhe ilmeisesti rahan himossaan koiran otti,
sillä pennut ovat kalliita.
Omien lastenkin kanssa heillä on vähän
niin ja näin tuo hoitopuoli.. :(
Olisihan täällä hoitotyttöjä jokunen.
Omakin on palkattuna suklaapatukalla per/vk. ;)
Ei se kalliiksi tulisi,
mutta tuleva kohdun poisto, rokotukset, sitruunapanta, jne
tulevat nielemään rahaa, jota oikeastaan ei ole.
Harmillinen tapaus! :(
vauvatkin tulevat joskus suunnittelematta
ikäisillemme suositellaan usein keskeytystä tai ikiehkäisyä
siksi että äidit tarvitsevat aikaa valmistautua mummouteen
kun tyttösi lähtee omille teilleen
sinulla on aikaa itsellesi
kuullostaa pahalta nyt
mutta sinuna harkitsisin lemmikin ottamista
kissan lisäksi
vasta yksin jäätyäsi
teet koiralle palveluksen kun hankit sille kunnon kodin
pidät itse välivuoden -vinks-
Mutta en voi hankkia koiralle kotia,
sillä sen omistaja ei anna häntä muualle.
Syy: -kukaan ei saa päästä hyötymään siitä!
Voi kilin pierut, sanon minä!
Siis joko me tai lopetus, aargh!
omistajalla painaa raha vaakakupissa
he käyttävät sääliäsi aseena
kiristystä
tuskinpa lopettaa rahasampoa
jos puhut shetlanninlammaskoirasta
viisi vuotias voi olla liian vanha oppimaan uusia asioita
mene ja tiedä
miten hurttaa on kohdeltu siitä kiinni
ladon taakse nykyinen omistaja (anteeksi)
Saatat olla oikeassa.
Onneksi minulla on harkinta-aikaa vielä.
*Suunnittelee suurta huijausta, mutta ajatusta
pitää hieman hioa* ;))
sheltti on ihana seurakoira, uskollinen, oppivainen, kiltti..
mutta luulenpa että parempi olisi koiran lopetus, niin ikävää kuin se onkin.
jos sheltti haukkua räkyttää,tuskinpa se sitruunapannalla loppuu..
shelttejä on kahdenlaisia..toiset haukkuu -ja paljon, toiset vain silloin tällöin...
Sanotaan ettei vanha koira opi, mutta sheltille sekin mahdollista, on viisas koira.
mutta myös sairauksia on shelteillä (niinkuin kaikilla roduilla..)
ja ilmeisesti kasvaimia tulee lisää.
minulla ollut 3 shelttiä. vanhemmalla iällä (noin 8-10v tienoilla) jokaiselle ilmestyi kurkkuun kasvaimia..
huoh..vaikea päätös, mutta minä kallistun lopettamiseen. näin omien koirien kasvain- oireet.. kaksi lopetettiin "ajoissa", kolmatta yritettiin hoitaa..tuloksetta, ja lopetus oli sillekkin edessä... :(
kaikki oli näyttelykoiria, hyvistä vanhemmista ym, taitaa vaan olla kasvaimille alttiita..
(kun shelttit tuli suomeen, jalostettiin liian pienillä "suvuilla", liekö osa syy?? )
on pilannut monta hyvää rotua,
se on totta.
Tässä tapauksessa kohdun poisto saattaisi
helpottaa tilannetta.
Olen tehnyt tiedusteluja tuonne maaseudun
suuntaan ja eräs sukulaiseni sanoi ottavansa
koiran oikein mielellään.
Siellä farmilla on koiria ennestään
ja haukkua saa niin paljon kuin jaksaa.
On lampaita ja kanojakin vahdittavana.
Nyt sitten vaan huijausta toteuttamaan!
Sanon ottavani koiran ja toimitan eteenpäin.
Piste, huh :(
*Tietää tekevänsä väärin, mutta koira ansaitsee
elää, koska on muutoin aivan terve* :)
kuullostaa hyvältä
oikeastaan tajuttoman hyvältä
eläin pääsee toteuttamaan itseään
hyvää kotiin ja omistaja siitä kivuttomasti eroon
teet suuren palveluksen hurtalle
pidän peukkuja puhallukselle
nyt nukkumatinmaille
Se on loistava ratkaisu...
Ja ainahan sitä voi tulla "pitovaikeuksia" ja tarvii pian uuden kodin..:))
Minulle iskee hyvin pian koira-allergia! ;)
Sanon lopettaneeni koiran!
Perhe on tyytyväinen,
kun kukaan ei 'pääse hyötymään',
koira on onnellinen lammaskatraassaan
ja minä olen tehnyt päivän hyvän työn.
Ainoa joka kärsii,
on tyttäreni, joka rakastaa koiraa yli kaiken.
Ongelmia siis tiedossa sillä rintamalla.. :(
Todella hyvä ratkaisu on koiran maalle muutto :)
Tyttö ymmärtää varmaankin lemmikin parhaan ja kun täten sen henki säilyy. Voihan hän päästä koiraa katsomaan, mikä ei onnistuisi hengettömälle koiralle.
Mutta minun hemmoteltu pikkuipanani on NIIN
itsekäs, ettei kestä,
että joku saa rakastaa koiraa päivittäin
mutta hän ei!!!
Hän ei halua luopua!
Ei, vaikka se olisikin koiran parhaaksi!
Saan varmaankin päälleni taas ties mitkä
syytökset, mutta tapellaan sitten. ;)
Noh, kai tilanne rauhoittuu kun aikaa kuluu..
Niin aina ennenkin, aika parantaa haavat. :)