Machu Picchu kysymys

MISSÄ PÄIN TÄLLÄINEN PAIKKA ON ?

... ne ovat avuksi, kun reissua suunnitellaan.

Chilestä ei ole vielä paljoa omaa kokemusta eikä tämä maa olekaan mantereen kiinnostavimpia. Ei ole hyvää musiikkia, ei hyvää ruokaa... Mutta töiden takia tänne on päädytty.

Asumme keskilaaksossa, jossa on välimeren ilmasto ja laaksot täynnä hedelmä- ja viiniviljelmiä. Päivälämpätilat ovat nyt hiukan yli 30 astetta, mutta ilma on kuivaa ja tuuli vilvoittaa koko ajan. Meri on aina kylmä, uida voi kunnolla vain aivan pohjoisessa lähellä Perua ellei sitten ole liiaksi aaltoja tai virtauksia.

Santiago on nyt kesällä jopa varsin miellyttävä kaupunki, mutta talvella sen yllä leijuu saastepilvi. Mitää erityistä pakollista nähtävää siellä ei ole. Valparaiso on käymättä, mutta sen kukkuloita kiipeillessä saisi varmasti kulumaan päiväkausia.

Pablo Nerudan talo Tyynenmeren rannalla Isla Negrassa lähellä Algarroboa on kiinnostava kohde. Kukin huone on erilainen ja ne ovat täynnä kokoelmia (laivojen keulakuvia, hyönteisiä, simpukankuoria, puuveistoksia... Hänen talojaan on vielä 2 muutakin, Santiagossa ja Valparaissossa.

Chilen koko pohjoisosa on sotimalla saatu Perulta ja Bolivialta, joten maisemat ja kulttuurikin kylissä on kai samaa kuin naapurimaissa. Boliviahan on nyt täysin sisämaa, kun sillä oli ennen oma rannikko. Nyt surettaa se, ettei Chile halua antaa Bolivian viedä kaasuaan satamien kautta myyntiin jonnekin... Bolivialaiset kyllä viettävät kesälomiaan pohjoisen rantapaikoissa, mutta tavaran saaminen merelle on estetty.

Pohjoinen on aika lailla autiomaata. San Pedro de Atacaman lähellä oleva kuulaakso on yksi gringojen reitin kohde, aamuauringossa punaisia autiomaan vuoria. Kuvissa ihan hienoa.

Etelän järviseutu kiinnostaisi - ei niinkään järvien ja metsien takia - mutta tulivuoret ovat kuin suoraan sarjakuvista, täydellisiä muodoiltaan. Osa aktiivisia, osa sammuneita.

Rannikon Valdiviaa kehutaan kauneimmaksi kaupungiksi. Siellä pitäisi olla ainakin vihreää, sillä nytkin koko kevään ajan siellä satoi joka päivä!

Chile on pieni kulttuurien sekamelska, koska siirtolaisia tänne on tullut eri euroopan maista ja myös Lähi-Idästä. Valdivian seutu on saksalaisaluetta, jossa pidetään olutjuhlia, tehdään rasvaisia juustoja, rasvaisia makkaroita, strudelia ja marsipaania (mautonta). Ei sinänsä kovin kiinnostavaa.

Järviseudulla on mapuche-intiaanien kyliä ja nyt lehtijutun mukaan siellä jossakin aletaan tarjota matkailijoille mapuche-aterioita. Tähän mennessä intiaanikulttuuri on kai vain yritetty unohtaa, paitsi intiaanien hopeakoruja kyllä tehdään myyntiin.

Patagonian jylhät vuoristot ja sokkeloiset rannat houkuttelisivat eniten. Kuin Norjaa ja Sveitsiä. Tarjolla on esim. 4 päivän matka saaristossa kierrellen tavallisella autolautalla Puerto Monttista Puerto Natalesiin tai toisinpäin. On punkkapaikkoja ja hyttejä. Kulkeekohan sillä lautalla Austral-olut tänne pohjoiseen? Se kun pannaan Punta Arenasissa.

Pääsiäissaarelle menen kesäkuussa, mutta se kuuluu jo Polynesiaan ja on aivan eri juttu kuin manner.

Arkielämä täällä tietysti poikkeaa suomalaisesta, mutta meininki yleensä lienee aika lähellä etelä-eurooppalaista (byrokratiaa, siesta iltapäivällä, pitkä sunnuntailounas, perheen ja lasten tärkeys). Työpäivät ovat pitkiä ja myös lauantaina moni tekee töitä.

Omaisuus on tarkoin vartioitua: lukot, aidat, kalterit, vahtikoirat, hälytysjärjestelmät. Kukaan ei jätä pyöräänsä rautatieasemalle päiväksi. Mutta yhteistaksit ja bussit kulkevat jatkuvasti, vain varakkailla on oma auto.

Ihmisiin on helppo tutustua - ainakin pinnallisesti. Suomalainen on aika eksoottinen olio tässä maailman kolkassa ja vielä maaseutukaupungissa, aina ensin luullaan USAlaiseksi.

Eläimistä: Täysin varmaa havaintoa kondorista ei ole vielä Andien rinteiltä, mutta pieniä ja isoja haukkoja kyllä näkyy. Chilen omia papukaijoja tricahueita nähtiin sunnuntaina kansallispuistossa lentämässä parvina kuin närhiä Suomessa.

Mitä muuta? Kysy jos tulee jotain mieleen.

- lisa

Tere

Viimekesänä olin 4,5vko kiertämässä Perua, Chileä ja Boliviaa. Suosittelen että ehdottomasti otat Inka Trailin Machu Pichulle :) Joko yhden päivän(kuten minä) neljän päivän trailin. Yhden päivän traili on aivan ok normaalikuntoiselle ihmiselle. Yöpyminen tapahtuu vuorenrinteellä sijaitsevassa majatalossa jossa on paljon muitakin haikkaajia.

Traili alkaa Cuzcosta junamatkalla km109 asemalle missä tapaatte oppaan ja loput ryhmästä(6-8 henkeä max) ja lähdette kävelemään pitkin vuorenrinnettä kohti majataloa. Majatalolta lähdetään aamulla/yöllä taskulamppujen valossa kohti MP. Juuri ennen auringonnousua saavutte "sun gatelle" = aurinkoportille jonka läpi ensimmäiset auringonsäteet paistavat kohti raunioita :) En edes uskalla alkaa kuvailemaan sitä mitä näet ja koet katsoessasi auringon nousemista. Sitten onkin useita tunteja aikaa rauhassa kiertää raunioita ennenkuin lukemattomat turistibussit huristelevat paikalle.

Aquas calientes on tylsä kaupunki jossa kannattaa käydä ottamassa kylpy MP jälkeen ja odottaessa junaa takaisin Cuzcoon.

Eli ehdottomasti se yhden yön vaellus Machu Pichulle... Älä edes harkitse muita vaihtoehtoja :)

Oli muuten elämäni paras matka tämä viimekesäinen. Tarkoituksena tehdä seuraava Brasilia - Argentiina - Chile seudulle.