Olin ennen innokas seuraamaan niin hiihtoa kuin jääkiekkoakin yleisurheilusta puhumattakaan. Kaikki kisat tuli seurattua. Nykyisin urheilu huipulla ei ole kuitenkaan mahdollista ilman kaikkialta läpitunkevaa kaupallisuutta. Moraali venyy kummasti harmaalla alueella, kun on kyse elinkeinon harjoittamisesta. Olen lopen kyllästynyt. Ei kiinnosta enää.
Jos urheilua seuraan, niin menen mieluummin katsomaan jotakin puulaakiottelua, kyläkamppailua tai pikkulasten hiihtokisoja. Niistä löytyy vielä aitoa urheilun iloa, riemukkaita onnistumisia ja yhteishenkeä.
Senkin ajan, kun seuraisin jääkiekkoa tai mäkihyppyä televisiosta, niin hiihdän itse ja lenkkeilen. Käyn lasten kanssa luistelemassa tai hyvän kaverin kanssa salilla. Elämä on näin paljon antoisampaa ja stressittömämpää.
Joissakin lajeissa maksettavat palkkiot ovat täysin yli ymmärrykseni. Tottakai huippu-urheilija tekee valtavasti töitä, mutta niin tekevät monet muutkin. Jotenkin tässä maailmassa arvostukset ovat menossa kummalliseen suuntaan. Itse arvostan kyllä monin verroin enemmän jotain huippukirurgia tai pitkää päivää tekevää tiedemiestä. Valitettavasti nämä todella vaativissa ammateissa toimivat henkilöt eivät ole tässä maailmassa kovin markkinaseksikkäitä.
Tämän palstan otsakkeista luulisi, että Suomen mieshiihdon tila on monelle maailman vakavin asia. Hei, kysehän on VAIN urheilusta. Se nyt on yksi hailee, onko joku Kattilakoski maailmancupissa 4. vai 13. ja häviääkö voittajalle 7 vai 23s. Mielessäni tsemppaan kyllä enemmän niitä aivoja, jotka yrittävät keksiä, miten tämä planeetta ylipäätään säilyy asuttavassa kunnossa tämän lajin yksipuolisen riistämisen seurauksena.
Hyviä hiihtokelejä kaikille!
Jos urheilua seuraan, niin menen mieluummin katsomaan jotakin puulaakiottelua, kyläkamppailua tai pikkulasten hiihtokisoja. Niistä löytyy vielä aitoa urheilun iloa, riemukkaita onnistumisia ja yhteishenkeä.
Senkin ajan, kun seuraisin jääkiekkoa tai mäkihyppyä televisiosta, niin hiihdän itse ja lenkkeilen. Käyn lasten kanssa luistelemassa tai hyvän kaverin kanssa salilla. Elämä on näin paljon antoisampaa ja stressittömämpää.
Joissakin lajeissa maksettavat palkkiot ovat täysin yli ymmärrykseni. Tottakai huippu-urheilija tekee valtavasti töitä, mutta niin tekevät monet muutkin. Jotenkin tässä maailmassa arvostukset ovat menossa kummalliseen suuntaan. Itse arvostan kyllä monin verroin enemmän jotain huippukirurgia tai pitkää päivää tekevää tiedemiestä. Valitettavasti nämä todella vaativissa ammateissa toimivat henkilöt eivät ole tässä maailmassa kovin markkinaseksikkäitä.
Tämän palstan otsakkeista luulisi, että Suomen mieshiihdon tila on monelle maailman vakavin asia. Hei, kysehän on VAIN urheilusta. Se nyt on yksi hailee, onko joku Kattilakoski maailmancupissa 4. vai 13. ja häviääkö voittajalle 7 vai 23s. Mielessäni tsemppaan kyllä enemmän niitä aivoja, jotka yrittävät keksiä, miten tämä planeetta ylipäätään säilyy asuttavassa kunnossa tämän lajin yksipuolisen riistämisen seurauksena.
Hyviä hiihtokelejä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
jummarran hyvin.
koko huippu-urheilu on kokemassa jonkunlaista muutosta.
liian suuret rahapalkinnot pilaavat urheiluhengen.
doping astuu kuvioihin mukaan.
lasten ja nuorten hiihtokisoja on mukava seurata. siellä se urheilun syvin olemus on vielä nähtävissä.