Minäpä kerron teille tarinan pienestä tytöstä,
joka eräänä kauniina kesäpäivänä tutustui
pikkuiseen poikaan, joka osoittautui hänen
unelmiensa prinssiksi.Pojan joka toi auringon
hänen elämäänsä, sateen kun sitä tarvittiin.
Niinkuin varmasti jo fiksuina ihmisinä
ymmärsittekin tuo pieni tyttö oli minä ja tuo
poika oli( sanotaan nyt vaikka ) "Jyri".
Noin kolme vuotta sitten, ystäväni oli
tutustunut tuohon oikaan ja he seurustelivat ehkä
onnellisesti ainakin silloin.Tuo ystäväni
tutustutti minut "jyriin" ja heti
ensisilmäyksellä tiesin että se on menoa nyt...
En pystynyt vastustamaan hänen veitikkamaisia
silmiään ja tuota tapaa miten niihin syttyi
ilkikurinen pilke.Me tulimme heti toimeen
keskenämme ja vitsailimme ja heitimme läppää.
Jyrillä ja ystävälläni meni kuitenkin sitten
välit poikki, mutta tämäpä ei katkaissut
kuitenkaan meidän (minun ja hänen) välejään,
kävin kuitenkin yhtä aktiivisesti
tällä "nuokkarilla" jossa tapasimme lusmuilla
niihin aikoihin.
Joka ikinen ilta me soittelimme ja puhelinlaskuni
nousi pilviin, näimme joka päivä mutta aina kun
minun oli aika lähteä kotiin tunsin jo suurta
ikävää Jyriä kohtaan, joten minun oli pakko aina
soittaa...
Hän kertoi minulle kaikki huolensa ja pystyimme
puhumaan kaikesta,. aina kuitenkin väitin etten
ollut hänenstä kiinnostunut muuten kuin
kaverina.Autoin häntä aina ns. "muija-asioissa"
vaikka jokainen maninta muista muijista sai minut
itkemään sisältä, ja huutamaan tuskaa, jatkoin
sitä kuitenkin koska pelkäsin menettäväni hänet
jos kertoisin tunteistani.Tätä jatkui jonkin
aikaa välillä hän vaikutti siltä että hänkin
olisi kiinnostunut, mutta minä vain väitin että
en ole kiinnostunut!
Olimme parhaimpia ystäviä puolisen vuotta, kärsin
koko sen aja auttaessani ja tukiessani häntä.
(hän asui lastenkodissa ja hänellä oli muutenkin
vaikeuksia elämässään.)
Loppujen lopuksi suhteemme muuttui aika tavalla,
ja menetin hänelle neitsyyteni joka oli minulle
todella tärkeä, edelleenkin väitin hänelle ja
kaikille muillekkin etten ole pätkääkään hänestä
kiinnostunut.Hän halusi unohtaa koko tapahtuman,
ja lupasin olla hiljaa...
Mutta tuo kyseinen ilta ( sattuu muuten olemaan
uusivuosi 2000)muutti kaiken.
Olin kova ottamaan viinaa tuohon aikaa (olen
edelleen)
ja ryyppäsimmekin joka viikonloppu molempina
päivinä tai ainakin perjantaisin ja joskus jopa
viikollakin.Olin silloin 15-vuotias.Jossain
vaiheessa huumeetkin tulivat mukaan, kokeilin
amfetamiinia, ekstaasia, pilveä...
Jyri oli aina mukana ja hän katsoi minua
surullisin silmin koska tein itselleni pahaa.
Hän haukkui minut aina pystyyn kun vedin jotain.
Toinen asia mikä alkoi tuon uudenvuoden jälkeen
oli hulvaton tapani lentää kukasta kukkaan, joka
ilta oli eri kainalo ja eri huone josta heräsin
kamalaan krapulaan ja moraaliseen morkkikseen.
Jyri haukkui minua, oli mustasukkaisuudesta
katkera ja vihainen.Mutta en välittänyt nautin
kun sain aina uusia miehiä se sai minut tuntemaan
itseni vahvaksi, kauniiksi ja
voittamattomaksi...Mutta kuitenkin rakastin
Jyriä, ja yritin saada hänet vieläkin
mustasukkaisemmaksi.
Peruskouluni loppui ja päästötodistuksessani
komeili 6,5 keskiarvo, olin käynyt huumetesteissä
ja jäänyt kiinni...
Äitini syytti Jyriä kaikesta, koska olin aina
hänen kanssaan.
Kesä meni ryypätessä ja huumeetkin unohtuivat
pitkäksi aikaa.Jyrillä ämmiä tuli ja meni ja hän
haukkui minut mennen tullen, mutta silti rakastin
ja palvoin häntä.Loppukesästä hän kuitenkin
tunnusti rakkautensa minua kohtaan.Olin
onnellinen niin onnellinen ettei sitä voi sanoin
kuvailla.Kuinka rakastinkaan häntä, ehkä
liikaakin.Olimme molemmat humalassa, mutta
seuraavana päivänä hän sanoi edelleen
rakastavansa muistan ne sanatkin "oon ettiny jo
kauan sellasta muijaa joka on täydellinen ja
kenet mä tunnen ku omat taskuni ja ketä mä
rakastan yli kaiken ja nyt mä tiedän varmaksi
että oon sen löytänyt."
Seuraavalla viikolla hän olikin rakastunut yhteen
ystävääni.Se oli jotain niin kamalaa tuskaa, sinä
iltana kun tuon kuulin itkin ensimmäistä kertaa
Jyrin takia, oli kauan pidätellyt kyyneliäni,
mutta ne purkautuivat viimeinkin.Kaikki se kipu
ja tuska oli painajaismaista.
Syksyllä menin kymppiluokalle ja löysin paljon
uusia ystäviä, mutta nyt astuivat huumeet taas
kuvaan. Asuin tuon koulun asuntolassa ja se oli
vikatikki minulle pltimme joka päivä blossea,
joka ikinen päivä.
Jyriä en nähnyt enää niin usein mutta rakastin
edelleen häntä ylikaiken.
En edes tiedä että missä vaiheessa se kävi mutta
rupesin taas käymään nuokkarilla, ja meistä tuli
entistä lähemmät Jyrin kanssa (olimme
harrastaneet irtoseksiä ja yhden illan juttuja
enemmän kuin jaksaa laskea, ja hän oli pettänyt
jokaista muijaansa minun kanssani.)
ja eräänä iltana me sitten aloimme seurustelemaan.
Olin taas niin onnellinen leijuin pilvissä. Mutta
todellisuudessa se suhde ei ollut ruusuilla
tanssimista...Pistin itse välit poikki emmekä
ehtineet edes olla kauaakaan.Itkin sitä kauan
monta viikkoa, ei nyt puhutaan kuukausista.
Sillion alkoi todellinen huumeiden käyttöni,
poltin joka ilta, jokapäivä koulussakin kun muut
menivät tupakalle menin itse ystäväni kanssa
sauhuille.
Sitten tuli essut ja piri,(niitä vedän edelleen)
Tulin raskaaksi ´sain keskenmenon ja minulle
tehtiin kaavinta, eli elämäni oli täysin
perseelleen.
Tällä hetkellä Jyri on vakituinen amfetamiinin
käyttäjä ja tiemme ovat erkaantuneet...En enää
rakasta häntä samalla tavalla itseasiassa olemme
jälleen parhaimpia ystäviä ja puhumme kaikesta,
ehkä niin oli tarkoitettukkin.Hän on ehkä paras
ystäväni kaikista...
Tällä vaan halusin varoitta teitä kaikkia mihen
huumeet, liian vakava teinirakkaus, viina ja
väärät ystävät voivat johtaa...
Nyt olen menossa lääkäriin toteamaan klamydian,
ja toivon ettei kenenkään muun tarvitse kokea
samaa minkä itse olen joutunut käymään läpi..
p.s kommentoikaa ihmeessä...
joka eräänä kauniina kesäpäivänä tutustui
pikkuiseen poikaan, joka osoittautui hänen
unelmiensa prinssiksi.Pojan joka toi auringon
hänen elämäänsä, sateen kun sitä tarvittiin.
Niinkuin varmasti jo fiksuina ihmisinä
ymmärsittekin tuo pieni tyttö oli minä ja tuo
poika oli( sanotaan nyt vaikka ) "Jyri".
Noin kolme vuotta sitten, ystäväni oli
tutustunut tuohon oikaan ja he seurustelivat ehkä
onnellisesti ainakin silloin.Tuo ystäväni
tutustutti minut "jyriin" ja heti
ensisilmäyksellä tiesin että se on menoa nyt...
En pystynyt vastustamaan hänen veitikkamaisia
silmiään ja tuota tapaa miten niihin syttyi
ilkikurinen pilke.Me tulimme heti toimeen
keskenämme ja vitsailimme ja heitimme läppää.
Jyrillä ja ystävälläni meni kuitenkin sitten
välit poikki, mutta tämäpä ei katkaissut
kuitenkaan meidän (minun ja hänen) välejään,
kävin kuitenkin yhtä aktiivisesti
tällä "nuokkarilla" jossa tapasimme lusmuilla
niihin aikoihin.
Joka ikinen ilta me soittelimme ja puhelinlaskuni
nousi pilviin, näimme joka päivä mutta aina kun
minun oli aika lähteä kotiin tunsin jo suurta
ikävää Jyriä kohtaan, joten minun oli pakko aina
soittaa...
Hän kertoi minulle kaikki huolensa ja pystyimme
puhumaan kaikesta,. aina kuitenkin väitin etten
ollut hänenstä kiinnostunut muuten kuin
kaverina.Autoin häntä aina ns. "muija-asioissa"
vaikka jokainen maninta muista muijista sai minut
itkemään sisältä, ja huutamaan tuskaa, jatkoin
sitä kuitenkin koska pelkäsin menettäväni hänet
jos kertoisin tunteistani.Tätä jatkui jonkin
aikaa välillä hän vaikutti siltä että hänkin
olisi kiinnostunut, mutta minä vain väitin että
en ole kiinnostunut!
Olimme parhaimpia ystäviä puolisen vuotta, kärsin
koko sen aja auttaessani ja tukiessani häntä.
(hän asui lastenkodissa ja hänellä oli muutenkin
vaikeuksia elämässään.)
Loppujen lopuksi suhteemme muuttui aika tavalla,
ja menetin hänelle neitsyyteni joka oli minulle
todella tärkeä, edelleenkin väitin hänelle ja
kaikille muillekkin etten ole pätkääkään hänestä
kiinnostunut.Hän halusi unohtaa koko tapahtuman,
ja lupasin olla hiljaa...
Mutta tuo kyseinen ilta ( sattuu muuten olemaan
uusivuosi 2000)muutti kaiken.
Olin kova ottamaan viinaa tuohon aikaa (olen
edelleen)
ja ryyppäsimmekin joka viikonloppu molempina
päivinä tai ainakin perjantaisin ja joskus jopa
viikollakin.Olin silloin 15-vuotias.Jossain
vaiheessa huumeetkin tulivat mukaan, kokeilin
amfetamiinia, ekstaasia, pilveä...
Jyri oli aina mukana ja hän katsoi minua
surullisin silmin koska tein itselleni pahaa.
Hän haukkui minut aina pystyyn kun vedin jotain.
Toinen asia mikä alkoi tuon uudenvuoden jälkeen
oli hulvaton tapani lentää kukasta kukkaan, joka
ilta oli eri kainalo ja eri huone josta heräsin
kamalaan krapulaan ja moraaliseen morkkikseen.
Jyri haukkui minua, oli mustasukkaisuudesta
katkera ja vihainen.Mutta en välittänyt nautin
kun sain aina uusia miehiä se sai minut tuntemaan
itseni vahvaksi, kauniiksi ja
voittamattomaksi...Mutta kuitenkin rakastin
Jyriä, ja yritin saada hänet vieläkin
mustasukkaisemmaksi.
Peruskouluni loppui ja päästötodistuksessani
komeili 6,5 keskiarvo, olin käynyt huumetesteissä
ja jäänyt kiinni...
Äitini syytti Jyriä kaikesta, koska olin aina
hänen kanssaan.
Kesä meni ryypätessä ja huumeetkin unohtuivat
pitkäksi aikaa.Jyrillä ämmiä tuli ja meni ja hän
haukkui minut mennen tullen, mutta silti rakastin
ja palvoin häntä.Loppukesästä hän kuitenkin
tunnusti rakkautensa minua kohtaan.Olin
onnellinen niin onnellinen ettei sitä voi sanoin
kuvailla.Kuinka rakastinkaan häntä, ehkä
liikaakin.Olimme molemmat humalassa, mutta
seuraavana päivänä hän sanoi edelleen
rakastavansa muistan ne sanatkin "oon ettiny jo
kauan sellasta muijaa joka on täydellinen ja
kenet mä tunnen ku omat taskuni ja ketä mä
rakastan yli kaiken ja nyt mä tiedän varmaksi
että oon sen löytänyt."
Seuraavalla viikolla hän olikin rakastunut yhteen
ystävääni.Se oli jotain niin kamalaa tuskaa, sinä
iltana kun tuon kuulin itkin ensimmäistä kertaa
Jyrin takia, oli kauan pidätellyt kyyneliäni,
mutta ne purkautuivat viimeinkin.Kaikki se kipu
ja tuska oli painajaismaista.
Syksyllä menin kymppiluokalle ja löysin paljon
uusia ystäviä, mutta nyt astuivat huumeet taas
kuvaan. Asuin tuon koulun asuntolassa ja se oli
vikatikki minulle pltimme joka päivä blossea,
joka ikinen päivä.
Jyriä en nähnyt enää niin usein mutta rakastin
edelleen häntä ylikaiken.
En edes tiedä että missä vaiheessa se kävi mutta
rupesin taas käymään nuokkarilla, ja meistä tuli
entistä lähemmät Jyrin kanssa (olimme
harrastaneet irtoseksiä ja yhden illan juttuja
enemmän kuin jaksaa laskea, ja hän oli pettänyt
jokaista muijaansa minun kanssani.)
ja eräänä iltana me sitten aloimme seurustelemaan.
Olin taas niin onnellinen leijuin pilvissä. Mutta
todellisuudessa se suhde ei ollut ruusuilla
tanssimista...Pistin itse välit poikki emmekä
ehtineet edes olla kauaakaan.Itkin sitä kauan
monta viikkoa, ei nyt puhutaan kuukausista.
Sillion alkoi todellinen huumeiden käyttöni,
poltin joka ilta, jokapäivä koulussakin kun muut
menivät tupakalle menin itse ystäväni kanssa
sauhuille.
Sitten tuli essut ja piri,(niitä vedän edelleen)
Tulin raskaaksi ´sain keskenmenon ja minulle
tehtiin kaavinta, eli elämäni oli täysin
perseelleen.
Tällä hetkellä Jyri on vakituinen amfetamiinin
käyttäjä ja tiemme ovat erkaantuneet...En enää
rakasta häntä samalla tavalla itseasiassa olemme
jälleen parhaimpia ystäviä ja puhumme kaikesta,
ehkä niin oli tarkoitettukkin.Hän on ehkä paras
ystäväni kaikista...
Tällä vaan halusin varoitta teitä kaikkia mihen
huumeet, liian vakava teinirakkaus, viina ja
väärät ystävät voivat johtaa...
Nyt olen menossa lääkäriin toteamaan klamydian,
ja toivon ettei kenenkään muun tarvitse kokea
samaa minkä itse olen joutunut käymään läpi..
p.s kommentoikaa ihmeessä...
Vastaukset 20
Vanhimmat
tuota oli aivan kauhee lukee!!!
oliko tuo todellakin ihan tosi tarina vai
keksitty juttu...?!
mä voin sanoo tähän vaan että sä oot pilannu
elämäs totaalisesti, mutta minäpä siihen en voi
varmaan mitenkään vaikuttaa...
huh huh, ei voi muutakaan sanoo... jätä nyt
ihmeessä ne huumeet pois äläkä enää ees koske
alkoholiin tai ees kessuun!! toivottavasti pääset
kuiville, vaikka se ei helppoa oiskaan... ja
samaa toivon sille Jyrille...! se on hyvä, että
ootte vielä hyviä frendejä, voitte nimittäin
tukea toisianne, kun tiedätte miltä toisesta
tuntuu..! mä toivon teille molemmille kaikkea
hyvää, toivottavasti noi sun kokemukset autto sua
ymmärtämään ettei elämä oo pelkkää seksiä, viinaa
ja huumeita! eikä sen todellakaan pitäs pyörii
miesten ympärillä noin rankasti!!
mutta hyvää jatkoa molemmille, ilmottele sitten
miten kävi!!!
älä välitä noista edellisistä viesteistä.ne on
kato äidin ja isin kermaperseitä jotka ei oo
nähny tosielämää ku kyttäruudusta.ne ei halua
ymmärtää kun me kato ollaan sitä"vähemmistöö"!
kyllä ne täällä länkyttää turpaansa ja uskaltaa
kirjottaa huora-sanan mutta me ei ikimaailmassa
uskalla sanoo sitä ääneen.tsemii sulle ihan
sikana,ja nosta nenäs pystyyn aina kun
näät "tavallisen kansalaisen".toivon sulle ja
jyrille parasta!
on täynnä valintoja. On itsestäs kiinni annatko
ympäristön vaikutteiden viedä mukanasi kohti
helppoa ratkaisua vai panetko hanttiin ja yrität
saada elämääsi päämääriä ja parempia ratkaisuja.
No saahaan siitä elämästään täyttä paskaa kun
oikein vaivalla yrittää. Onnee ja menestystä.
OLET HUORA KUN SINULLE KELPAA KAVERIN EX EIKÖ
SINULLA HUORA OLE OMAA TUNTOA HÄPEÄISIT EDES
VÄHÄN TOIVOTTAVASTI SINULLA MENEE HUONOSTI
ELÄMÄSSÄSI
OLET HUORA KUN SINULLE KELPAA KAVERIN EX EIKÖ
SINULLA HUORA OLE OMAA TUNTOA HÄPEÄISIT EDES
VÄHÄN TOIVOTTAVASTI SINULLA MENEE HUONOSTI
ELÄMÄSSÄSI
et sitten muuta löytänyt tosta tekstistä? Oletpas
välkky.. ei noiden teinien ihastukset aina kato
kaveruussuhteita..
Uskomatonta mutta totta...
miten elämä voi olla noin julma? luulen et sä et
ansainnu tollast kohteluu. ite oon vankila kundin
kans, ei helppoo. ite en oo viel sotkeutunu
mihinkään rikolliseen, mut täytyy myöntää et en
varmaan sotkeudukkaan. syyskuussa se jäi kiinni
huumausaine rikoksesta ja sai puol vuotta linnaa.
en ois koskaan uskonu ittestäni et mul ois jotan
ihmistä ikävä, mut täytyy myöntää et ikävä on
suuri.
Joo mitäs tuohon sanoiskaan?
Muista et tosta pääsee vain
ylöspäin,kaikenlaisesta paskasta pääsee yli,jos
jaksaa yrittää ja toivon että yrität..
En viitsi ruveta jaarittelemaan,koska oot varmaan
monesti kuullut sanat"älä luovuta"..
Tsemii jatkossa..Yritä saada elämäsi kuntoon..=)
juu alota uus elämä puhtaalta pöydältä vaikka ei
ois helppoo eikä tulis olemaankaan pitkään aikaan
eikä ois helppoa jättää kaikkea taakseen...Alota
se pääs sisältä! Mieti elämääs uudestaan,tuota
menoa se on ohi ennenkuin huomaatkaa,vaikka mikä
minä olen moittimaan...
en oo ikinä itkeny ku oon netistä jotai lukenu,
mut kerta se on ensimmäinenki...en voi sanoo et
lopeta se aineitten vetämine ym...koska tajuun
iha hyvi ettei se nii vaa onnistu...en ymmärrä
miten sä oot jaksanu näin pitkälle...mulla ois
menny jo aikoja sitte usko elämään jos oisin
sä...mut sä oot jaksanu, ja hyvä nii...ehkä se
aurinko vielä joskus löytää sinne
risukasaanki...mä todella toivon että saisit
elämäs kuntoon...mä oon vielä nuori, mut haluisin
tulevaisuudessa auttaa sun kaltasia
nuoria........yritä selvitä!!!
Jotenkin on vaan pakko vastata sulle ja
toivottavasti luet tän. Mulla ei ole ihan noin
rankkaa ollut mutta pystyn kai silti
ymmärtämään sua. Mä erosin mun
ensimmäisestä suuresta rakkaudestani
puoltoistavuotta sitten. Sen jälkeenkin oon
rakastanut vain häntä. Ja en muista koska
mullekin ne huumet tuli kuvioihin. Se alko sillä
polttelulla ja sit joskus vuosi sitten testailin
piriä ja essoja. Ei mulla niistä ikinä oo mitään
ongelmaa ollut, enkä oo riippuvainen jne, mut
kai mä pakenen niillä sitä todellisuutta etten
saa rakastamaani ihmistä koskaan takaisin.
En tiedä, hyvä olohan siitä tulee. Pirin oon
kyllä jättäny kokonaan pois, ilman unta en voi
olla, mutta kai noi essot on mulle jotain
piristeitä, en tiedä kun viinaa en koskaan oo
pystyny vetään. En tiedä mitä tällä halusin
sanoa, muttaolisi tosi kiva, jos vaikka tahtoisit
vaihtaa kuulumisia jne. Vastaile niin annan sit
vaikka sähköpostiosotteeni jos sua
kiinnostaa! P.S. N. kuukausi sitten sanoin tälle
jätkälle yhä rakastavani sitä ja sain
vastaukseksi että hänelläkin on tunteita mua
kohtaan, mutta tällä hetkellä meidän
yhdessäolo ei olisi mahdollista... :(
Tosi ihanaa kuulla että mulla on jopA KOHTALO
TOVEREITA...sYYSLOMA TULI JA MENI, EN MUISTA
YHDESTÄKÄÄN PÄIVÄSTÄ YHTÄÄN MITÄÄN. Oon jotenkin
niin lopen uupunut...
Tässä on sulle mun sähköposti osoite
[email protected]
Tässä näemme oivan esimerkin mitä tapahtuu kun
maailmassa ei ole vastuullisia vanhempia ja
lapsia tehdään ihan miten sattuu.
Vittu vedetään hei kamaa ja vittu nussitaan
kaikkia.Ja voi saatana ku elämä potkii päähän ku
on tippuri ja kuppa ja klamydia ja tosirakkaus
otti petti ja jätti. (Mitähän tollaset teinit
tietää RAKKAUDESTA??)
Kasvakaa ihmiset.
Luuletteko että tollaset tarinat auttaa
muita?...Se on puhtaasti itsestä kiinni, mitä
omassa elämässä saa aikaan ja mitä
tuhottua.Säälittävää, että tollaset ei tajua
hakea apua...
Kaikenlaista oon nähny, mutta että näin
säälittävää.
P.S.Montako ruusua sait rippilahjaksi ku olit jo
paksuna ja vittu kaikki meni päin persettä?...
Et muistaakseni maininnut nykyisestä
elämäntilanteestasi muuta kuin, että käytät
huumeita ja olet sairas. No, ei sitä kukaan
oikeen voi sanoa miten elämää pitäisi elää, mutta
opiskelu kannattaa aina. Lukemalla ja laskemalla
ei kai saa vastaavia tunne-elämyksiä kuin
bilettäämllä ja vetämällä huumeita, mutta ainakin
työ ja opiskelu antaa turvaa ja paikan
yhteiskunnassa.
Minun entisellä parhaalla ystävälläni on sama
ongelma...Hän on kohta samassa jamassa kuin
sinäkin niin häntä kuin sinuakin haluaisin auttaa
ennen kuin on liian myöhäistä mutta ihmistä et
voi väkisin auttaa...Ystäväni on minulle vihainen
kun yritin auttaa häntä kuulemma osaa hoitaa itse
omat asiansa mutta minä en siihen luota.....
Paska sanoa, mutta omapahan on elämäsi. Jos mäkin
olisin tehny aina mitä mieleen ekana tulee niin
olisin sun jamassa. Irtosuhteet ja huumeet
sunmuut houkuttaa, mutta on osattava jättää
väliin jotain, ettei elämä aivan perseelleen
menis. Ainoa kuka suo tosissaan voi auttaa oot sä
itse. Ja sitten noille
jeesustelijoille...nykyaikana tollanen elämä on
ihan tyypillistä nuorten keskuudesta, varsinkin
pääkaupunkiseudulla...ja on sitä pahempiakin
nuorten kohtaloita nähty. En toki väitä, että
pitäisi vähätellä asiaa, mutta ei jeesustelu ja
kauhistelu mitään auta!
No mutta kaikesta huolimatta toivotan todellakin
tsemppiä jatkoon ja yritätäppä nyt saada elämää
järjestykseen!
En olisi koskaan uskonut että minun omaan
viestiini ihmiset jaksavat vastata...
Jotenkin on upeaa, kun tuntemattomat antavat
kommenttia.
Kiitos oikeasti todella paljon rakkaat ihmiset,
uskoisin että olen jäänyt paljosta paitsi kun en
ole teihin tutustunut!
Ehkä pääsen täältä ylöspäin, tai sitten en...Nyt
ainakin näyttää huonolta...
Mutta muille mun kohtalotovereilleni toivotan
kaikkea hyvää ja muuta.
RAUHAA JA RAKKAUTTA!!!