olen miettinyt itsekseni pitkään, mikä merkitys
kihloilla on? tietenkin se johtaa jossain
vaiheessa häihin jne. mutta mitä muuta se
merkitsee? itselleni kihloihin meneminen on sitä,
että ollaan varmasti yhdessä.sitä, että toinen
kuuluu jopa virallisesti itselle.(näin
puhuttelemme jätkäkaverin kanssa toisiamme; mun
oma... )jne. ja sitä, että toista rakastaa ihan
hirveästi, että on ottanut vastaan toisen
kosinnan jne. :) itse olisin jo valmis kihloihin,
kulta vielä pikkuisen haluaa odotella...en
hätyyttele, hän on valmis sitten kun on! :)
ja sitten se ikä? koska mielestänne kihloihin on
sopiva ikä mennä?olen itse tavannut 15 vuotiaan,
joka meni kihloihin...se on omasta mielestäni
alaraja, eikä virallisesti sen nuorempi voikkaan
mennä...kuitenkin...kertoilkaa mielipiteitänne,
kuuntelen mielelläni!
kihloilla on? tietenkin se johtaa jossain
vaiheessa häihin jne. mutta mitä muuta se
merkitsee? itselleni kihloihin meneminen on sitä,
että ollaan varmasti yhdessä.sitä, että toinen
kuuluu jopa virallisesti itselle.(näin
puhuttelemme jätkäkaverin kanssa toisiamme; mun
oma... )jne. ja sitä, että toista rakastaa ihan
hirveästi, että on ottanut vastaan toisen
kosinnan jne. :) itse olisin jo valmis kihloihin,
kulta vielä pikkuisen haluaa odotella...en
hätyyttele, hän on valmis sitten kun on! :)
ja sitten se ikä? koska mielestänne kihloihin on
sopiva ikä mennä?olen itse tavannut 15 vuotiaan,
joka meni kihloihin...se on omasta mielestäni
alaraja, eikä virallisesti sen nuorempi voikkaan
mennä...kuitenkin...kertoilkaa mielipiteitänne,
kuuntelen mielelläni!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Oon nyt 16.. olin kihloissa vähän aikaa siten
oman ikäiseni tytön kanssa.. Rakastan häntä
vieläkin ja tämä tietää sen.. Itse kosin häntä,
ja vastaus oli kyllä.. Sitten siitä 3 viikkoa
eteenpäin se ei ollutkaan enään niin varma
kyllä.. ja eilen kaikki sitten loppui.. Itselleni
kihloihin meneminen tarkoitaa juuri sitä että
lupaudutaan menemään naimisiin ja ollaan
virallisesti yhdessä.. Mutta sitten hän lähti
toisen matkaan.. Fiiliksiä mun on turha kertoo,
ku sen varmaan arvaakin.. Mut siitä kun kosin, on
aikaa nyt n. kuukausi... Että elämä ei jaksanut
sitten hymyillä enää... Toivottavasti se vielä
joskus jaksaa..
puhuimme vain niitä näitä ja jotenkin ruvetttiin
vaan puhuu kihloista!poikaystäväni sanoi vaan et
sit ku ollaan seurusteltu vuos tai jotain niin
otetaan vaikka sormukset merkiks!(ehkä vaan
läppää)kumminkin aloimme keskustelemaan asiasta
ihan vakavasti ja huomasimme että kummankin
mielestä se on lupaus avioliittoon,mutta silti
minusta tuntuu että hän ei silti ymmärrä mitä
sanoo!minusta jos menee kihloihin se ei enää ole
pelkkää seurustelua vaan se on jo jotain paljon
ennemmän!ei minusta voi ottaa sormusta vain
muuten vaan sormeen ja että sit ku kaikki loppuu
se otettaa talteen tai viskataan pois!nykyjään
niin moni nuori tekee näin kun ei tajua mitä se
oikeasti tarkottaa!minusta koko hommalle pitäisi
laittaa ikäraja!jos rakastaa niin voi odottaa
siihen asti kunnes on tarpeeksi vanhan mennä
kihloihin!
Kihloihin meno tarkoittaa että lupaudutaan
avioliittoon myöhemmin.Suurin osa menee muuten
vaan kihloihin.Ja kyllä kihlaus puretaan
nopeasti.Ei kihloilla meno ole leikkiä se on
lupaus avioliitosta.
Olen itse kihloissa jo yli 2 vuotta.Ja haluan
naimisiin rakkaani kanssa.Olen lupautunut hänelle
kokonaan.Se muuttaa elämää.Ei ole enään vapaa.
Arki tulee esiin...
Onnea kaikille kihloihin menijöille ja tsemppiä
minusta se on lupaus avioliitosta mutta minulle
ja rakkaalleni ei koska olemme niin sopineet.
vielä ei mennä kihloihin mut sit ku mennään ni se
merkittee tosi paljo. niin ei kai se ennää mittää
seurustelua oo vaan kuitenki vaka´vampaa.
sitoudutaan oleen yhessä aina....tai
jotain...ilman avioliittoa mut kuitenki..saa
kommentoida vaik tää oliki vaan mun mielipide.
Mitään ikärajaa ei ole, koska virallisesti koko
kihlausta ei ole olemassakaan. Väestörekisteri ja
kirkko eivät tunnusta sellaista siviilisäätyä kuin
"kihloissa". Se on vain tapa, eikä siihen lupauksen
tekemiseen välttämättä edes sormusta tarvita,
voihan avioliittolupauksen antaa ihan
suusanallisestikin.
Jokainen tehköön kuten tahtoo, mutta voisihan sitä
miettiä että ehkä sillä kihlauksella olis sitten
aikanaan enemmän arvoa, kun sillä tosiaan tähdätään
avioliittoon ja varataan vihkimisaika heti
kihlajaisten jälkeen, ettei olis jo ennestään
viittä sormusta kaapissa kun kihloihin pitää päästä
heti kun on 3 viikkoa jonkun kanssa oltu.
Olen 16 vuotta, mieheni 18, olemme olleet yhdessä
yli vuoden. Olemme joka päivä yhdessä, olemme
jopa samalla luokalla kauppiksessa! Emme ole
koskaan riidelleet kunnolla ja rakastamme
toisiamme syvästi. Olemme puhuneet kihloihin
menosta, mutta kummallakaan ei ole kiire.
Olemme (ainakin vielä) kumpikin sitä mieltä että
emme aio mennä naimisiin, vaan meille riittää
kihlat. Meille ne tarkoittavat ikuista rakkautta,
sitoumusta ja yhteistä elämää. Naimisiin meno on
vain se sama mutta paperilla. Me voimme olla
yhdessä ilman virallista rekisteröimistäkin, näin
olemme puhuneet. Kihloihinmeno on tärkeä juttu,
alaikäraja on mielestäni 16 vuotta. Vaikka eihän
iällä ole merkitystä jos tosissaan rakastaa!
Miksi kihloihin pitää kiirehtiä? No kaverini,
joka on itseni ikäinen meni jo tietysti
naimisiinkin, jota ymmärrän vielä vähemmän,
tuossa iässä. Minusta sopiva ikä mennä kihloihin
on sen jälkeen kun on kunnolla aikuistunut ja
tajuaa mihin on sitoutumassa. Enkä tunne itseäni
kovi aikuiseksi vieläkään. Onhan minullakin tytsy
jonka kanssa olen hengaillut jo noin 2v ja
rakastetaan toisiamme todella paljon, asutaan
yhdessä, mutta ei ole tullut mieleenkään mennä
kihloihin ja tytsyni on täysin samaa mieltä. 15-
16v ei helvetti... kuka pystyy väittämään että
tajuaa jotain maailman menosta tuolloin. Tuohon
ikään kuuluvat pika romanssit ja kaveeraus.
Kaveriani muuten vituttaa naimisiin menon
hätäily. Vientiä kun sille äijälle olis enemmän
ku tarpeeks.
Miettikää kaksi kertaa ja senkin jälkeen vielä
kolme!
joo...sanoisinko että ihmiset on erilaisia. et
voi mennä sanoon että kaikki 15-16 vuotiaat ei
ymmärrä maailman menosta mitään, mut kun kaikki
kehittyvät eri aikoina. jotkut eivät ole aikuisia
viel kolmekymppisinäkään ja joku 15wee oleva voi
olla paljo aikuismaisempi.
ei se ikä ratkase vaan et kuin kehittyny on
henkisesti. en tietty kyl hyväksy mitään 13wee
olevien kihloja...
kyllä tosiaan kannattaa miettiä sitä kihlausta
ennekun siihen suostuu.
itse menin kihloihin yli vuosi sitten, ja se oli
oikeastaan aika nopea päätös, mutta osoittautui
oikeaksi.
mikään kiire ei kihloihin pidä olla, mutta mikäs
siinä, jos rakkautta tosiaan riittää, ja kumpikin
osapuoli tietää mitä on tekemässä, mihin on
sitoutumassa.
kihlaus on lupaus avioliitosta, tosin mielestäni
sillä ei ole merkitystä, kuinka pitäkään sitten
ollaan kihloissa ennen avioliittoa..itse olen
kultani kanssa ajatellut, että kyllä vielä
voidaan vuosi tai parikin odotella´, että
taloudellinenkin tilanne on häille sopiva, sillä
kerranhan sitä vain naimisiin mennään
(toivottavasti) joten siitä tekee mielellään
ikimuistoisen tapahtuman.
itsellänikään ei ole nimellinen kiire tässä
asiassa.mielestäni kihlat vain sitovat (johon
olen valmis,en ole tyyppiä, joka vaihtelee usein
kumppania,VAIKKA ikää vasta 16, kohtapian
17).edellinen suhteeni loppui yli vuosi sitten.
se kesti 2 vuotta. tosin silloin olin nuorempi,
mutta jo tuokin kertoo, että olen sitoutuvaa
tyyppiä! :P
en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, ja jos
menen kihloihin, teen sen sitten harkitusti.en
siten, että muutaman viikon päästä kihlaus
puretaan.
ja tälle viralliselle kihlautumisellehan on
ikäraja.eli heti, kun on ripiltä päässyt, saa
virallisesti mennä kihloihin.jne. ainakin näin
selitettiin sillon joskus. noh.
olen nykyisestä suhteesta varma, vaikka eihän
siitä koskaan voi olla.kuitenkin, toivoisin
joskus pääseväni kihloihin tämän miehenalun
kanssa.en halua kiirehtiä.kiirehtimisellä ei saa
aikaan oikein mitään! :)
Mitään virallista kihlausta ei ole nykyään
olemassakaan, uskokaa jo. Kihlauksia ei laiteta
mihinkään kirkonkirjoihin ja kansiin, vaan
sormukset ja sopimukset on vain parin
kahdenkeskinen asia.
Mun mielestä se on lupaus avioliitosta.. joskus
sitten tulevaisuudessa. Ite voisin mennä
kihloihin vaikka joskus vuoden suhteen jälkeen..
Ja onhan se tavallaan että luvataan olla
yhdessä.. ja että ollaan tosissaan rakentamassa
yhteistä tulevaisuutta.
Musta kihlojen "alaikäraja" on jotain 16-18
vuotta, riippuu ihan henkisestä kypsyydestä ja
siitä, kuinka kauan on sen saman kanssa
seurustellut. Vuosi on musta siinä ehdoton
minimi, eihän lyhemmässä ajassa ehdi ees kunnolla
tutustuun... =/ Useimmille teineille kihlat
tuntuu merkitsevän pelkkää osotusta rakkaudesta.
Mulle ne kuitenkin on aina merkinnyt lupausta
avioliitosta. Hääpäivän ei tartte olla vielä
selvillä, mut yhteisestä tulevaisuudesta jotain
suunnitelmia kuitenkin on. Sellaset asiat kun
kuinka monta lasta halutaan, omakotitalo vai joku
muu, kodin sisänen työnjako yms. pitäis olla
mietitty ainakin alustavasti. Eihän siitä mitään
tule, jos ensin mennään kihloihin ja sitten
selviikin, että mies haluu musta kotiäidin, joka
tekee lapsen toisensa perään, ja mä haluun vaan
kiinni uraputkeen... Että silleen. Teinikihlat on
musta naurettavia (1 kk yhdessä ja sormus
sormeen, parin viikon päästä hypitään jo kukasta
kukkaan), mutta minkäs sille voi.
Toi "alaikäraja" ei siis tarkota sitä, että musta
kaikki 18-vuotiaat vois tosta vaan kihlautua, jos
takana on tarpeeks pitkä seurustelu. Mä oon vaan
sitä mieltä, et jotkut 16-18-vuotiaat saattaa
hyvinkin olla tarpeeks kypsiä siihen hommaan. (Mä
oon muuten 17 ja en todellakaan mieti kihloja,
eli oma lehmä ei oo ojassa.) Useimmat ei vielä
niin nuorina ole. Kakskymppisissäkin on todella
monia, joilta olisin valmis eväämään oikeuden
pelkkään seurusteluunkin, saati sitten
kihlautumiseen... Eihän kihlat mikään
kuolemanvakava asia oo, mutta siinä täytyy olla
pelissä muutakin kun tunnetta. Eli päätös siitä,
että yhteiselämään ton tyypin kanssa mä panostan
ja paljon. Seurustelu voi musta vielä kariutua
tunteitten hävitessä, mut suhde kihlattuun ei
sais päättyä ihan tosta vaan ekan riidan
sattuessa. Kihlattujen pitäis rakentaa yhteistä
tulevaisuutta nimenomaan vastoinkäymisistä
välittämättä... Vaikka kihlatkin voi purkaa, ei
se sais olla yhtä kevytmielistä touhua kun pelkän
seurustelun päättäminen.
ollaan oltu kultani kans vuojen yhessä. kihloihin
mennään täs ku keretään. luulempa että meän suhde
ei heti kaadu eka riidan jälkeen sitten kun
ollaan kihloissa sillä ei oo kaatunu vieläkää ja
muutaman kerran ollaan oltu riidoissa. yhteinen
tulevaisuus on mietitty...mut vasta 3-4 vuojen
päähän sillä sit ennen meillä ei ole
mahdollisuutta asua yhdessä vaik haluttaski
mä en ihan ymmärrä tätä kihloihin menoa,varsinkaan
nykyään ku se ei muuta tarkoita kuin sitä että
"toinen kuuluu virallisesti itelle"...ei
herranjestas,ei ketään voi eikä saa
omistaa!!!!!jos ei osaa yhdessä pysyä ilman
kahleita niin suhde ei kyllä kovin tasokkaalla
pohjalla ole...ja sitten vielä ihmetyttää se että
jotkut ihmiset luulee että kihlaamalla kumppanin
niin se ei enää muita vilkasekaan,joopa joo,kun ei
ne sormukset pidättele edes naimisissa
olevia...mun mielestä kihlaus kuuluu oikeesti
naimisiin meneville ihmisille eikä kotia
leikkiville ja kotileikkiin kyllästyttyään
eroaville teineille...mä en kihloihin aio mennä
koska mun mielestä koko avioliitto systeemi
kusee,mutta yrittäkää te muut palauttaa kihlauksen
oikee merkitys naimisiinmeno lupauksena...ei niitä
kaikkia lupauksia tarvii tässä maailmassa lähtee
rikkomaan...jostain olisi hyvä pitää kiinni...
en tarkottanut sillä "kuulut mulle" kommentilla
toisen omistamista, vaan...noh.en osaa sitä
selittää, mutta mä ja jätkäkaverini
tiietään.sanotaan vaikka, että se on meijän
sellanen oma juttu, joka kertoo kaikkee...vaikee
selittää, mut siis sitä ei missään nimessä saa
ottaa niin, että tarkottasin toisen omistamista!
olen nuori, 16 vuotias, ja olen kihloissa. monet
aajattelevat helposti, että tää on mulle joku
hieno muotijuttu. mutta mä olin tähän päätökseen
valmis, ja mulle tää merkitsee tosi paljon. ei
sitä voi sanoin kuvailla. mennään naimisiin, kun
täytän 18. tää on tosi vakava asia, ei mikään
hieno juttu, mikä tehään, kun muutkin tekee niin.
siis niin. en mee kihloihin sen takii et sois in
tai jotain vastaavaa vaan koska rakastan kultaani
ja haluan elää hänen kanssaan koko loppuelämäni.
kyllähän voisin elää hänen kanssaan koko
loppuelämäni ilman kihlautumistakin mutta se
jotenki on vaan ....en tiä mitä. haluan mennä
kihloihin hänen kanssaan ja olla hänen kanssaan.
ei siihen silleen syytä ole.
ihmmiset on yksilöllisiä, ja kaikki on eri aikaan
valmiita menemään kihloihin. en itse voisi
kuvitellakkaan harrastavani pika romansseja,
vaikka olenkin 16-vuotias. ehkä se johtuu
uskostani Jumalaan. haluan sitoutua yhteen
ihmiseen, enkä halua lentää kukasta kukkan. tämä
on hyvin tärkeä asia minulle. siksi en halunnut
aloittaa seurustelua ollenkaan näin nuorena.
mutta tapasin kuitenkin netin kautta pojan, jota
rakastan. menimme kihloihin. tämä on minun
lupaukseni Jumalallem, että menen hänen kanssaan
naimisiin, kun olen täysi-ikäinen. en halua
seurutella montaa kertaa, minulle riittää tämä
yksi. kysehän on rakkaudesta.
ei kihloihin menolle voi asettaa ikärajaa, koska
kaikki ovat yksilöllisesti erilaisia, ja
erilailla valmiita siihen. jotkut eivät ole
valmiita ikinä, jotkut jo nuoresta asti. myös
sukupuoliset erot ovat aika suuret. tytöt
haluavat sitoutua enemmän, kuin pojat.
Ollaan oltu kihloissa rakkaani kanssa kohta 5
kuukautta. Ennen kihlausta olin jo odottanut, että
kultani ottaisi asian puheeksi, koska minäkin
halusin sitä todella. Kuitenkin pelästyin, kun
niin kävi.. En tiennyt olinko valmis. Kun saatiin
keskeneräiset asiat selvitettyä, tiesin haluavani
kihloihin ja olevani varma asiasta.
Ollaan erittäin onnellisia ja aiotaan pitää tästä
kiinni. En voi kuvitellakaan meneväni naimisiin
tai hankkivani lapsia kenenkään muun kanssa!
Rakastan kultaani niin paljon!! Teimme kuitenkin
virheen siinä suhteessa, että kaikki eivät
ottaneet meitä vakavasti. Perinteinen kihlaushan
tehdään niin, että mies kosii naista, nainen
suostuu (kenties), ruvetaan suunnittelemaan häitä
ja niiden ajankohtaa ja kun aika on valmis, häät
pidetään. Kihlaus ei sinänsä kestä kauan, ennen
kuin mennään naimisiin. Kihlaus on siis todellakin
lupaus avioliitosta ja yhteisestä tulevaisuudesta.
Ikuisesta sellaisesta! En kuitenkaan välitä muiden
mielipiteistä, sillä tiedän miltä itsestäni ja
kihlatustani tuntuu. Tämä on kuitenkin kahden
ihmisen välinen juttu.
Minua suututtaa teinit, jotka eivät ota kihloja
tosissaan ja kihlaus saa huonon maineen! Ottakaa
siis kihlaus vakavasti ja menkää kihloihin vasta,
kun olette valmiita menemään naimisiin!
miks pittää mennä naimisiin?kaikki eivät halua
naimisiin mutta kihloihin voikin haluta?
sitten menisi edes kihloihin? Eihän se sormus ole
kuin metallinpala, todelliset tunteet ovat
korvien välissä oli sormusta tai ei. Pitääkö
todistella jotain muille ihmisille?
en mä mitäää todistele...
en välttämättä ees kertois siit kelleen,paitti
porukoille.
en osaa selittää miks haluun kihloihin...se on
mun ja kultani välinen juttu...ei sitä muut tajuu
Mun melkein kaikki kaverit on kihlois ja asuu
yhes.Ne on nyt ollu yhes n.3 vuotta ja kihlois
vuoden(alko seurusteleen 15vee)..Ja mä en oikein
tajua sitä..Itse mä en vielä edes haluis kihloihin
(ku nyt edes mies olis)ja olen nyt 18..Mulle
riittäis se et se toinen rakastaa mua yhtä lailla
ku mä sitä,en mä tartte siihen sormusta et kaikki
näkis miten me ollaan yhes..Ei se sormus ole
mikään rakkauden takaaja,vai onko?Sit tietenkin
voisin mennä kihloihin kun oikeasti tietäisin
haluavani AINA olla sen miehen kanssa.
Esim.mun kavereilla oli näköjään joku raja,kun
oltiin oltu 2 vuotta yhes ni piti mennä kihloihin
ja muuttaa yhteen...Ja nyt suhteet on täynnä
ongelmia,vapauden kaipuu painaa päälle näköjään..
Mut jokainen tekee omalla tavalla,tää on vaan mun
mielipide.Onnea teille jatkossakin! :)
.. ihana side ihmisten,
kauniisti kertoo loiste sen,
sydän on löytänyt sydämen."
Niin, luin jostain tuon kauniin värssyn ja
mielestäni se kertoo kihlojen perimmäisen
merkityksen.. Kihlaus on rakkauden osoitus omaa
sydämenvalittua kohtaan=) Ja kihlaus on
mielestäni myös lupaus avioliitosta ja ikuisesta
rakkaudesta. Itse olen 21v. ja seurustellut
reilun vuoden Sen Oikean kanssa. Kihloissa ei
kuitenkaan vielä olla, koska en halua kiirehtiä
sen asian kanssa. Tuntuu, että nykypäivinä on
muotia vain saada se sormus sormeen, jolla voi
sitten leveillä muille. Mutta haluan ehdottomasti
mennä kihloihin ja on siitä jo puhuttukin, että
kenties jo ensi vuonna=) Ja häät sitten muutaman
vuoden päästä=) Ottakaa kihlaus vakavasti, vaikka
se ei mikään virallinen juttu olekaan. Se on
kuitenkin kahden rakastavaisen oma virallinen
lupaus sitoutua ja olla ja rakastaa - ikuisesti=)
kihlaus merkitsee sitä, että mä haluun viettää
koko lopun elämäni tämän ihmisen kanssa. Mä
haluan hänen kanssaan naimisiin ja olemme
turvallisesti yhdessä!
Ehkei kihlaukselle ole ikärajaa, olen itse
16vuotias, ja olisin valmis menemään kultani
kanssa kihloihin, mutta emme ole vielä puhuneet
asiasta mitään.