Seksiä?!?

Tohon ei oikeen mitään yleispätevää voi sanoa,
mutta kyllä se on jokaisen oma asia, toiset
odottaa SITÄ OIKEAA, osalle riittää
pidempiaikainen suhde ja loput menevät
ensimmäisenä iltana sänkyyn.

Kiitos tekstistäsi, se avarsi mieltäni hieman!

Minulla taas on hieman erilainen aiheeseen
liittyvä ongelma. Minun suhteeni kun toimii
sängyn puolella erittäin loistavasti, kun taas
näin "normaalisti" siinä ei ole mitään
inspiraatiota jäljellä. En jaksa kiinnostua.
Tyttöystäväni on loistava ihminen, mutta kun ei
kiinnosta niin ei kiinnosta. Mulla on jo ihan
tarpeeksi muutakin tekemistä (koulu ja työt).
Sitten jos vielä seuraa siihen päälle kaipaan,
niin ei mulla ole kavereistakaan pulaa. Mihin
minä tyttöystävää kaipaan? En keksi mitään muuta
syytä kuin seksi. Eikä se vastaus kuulosta yhtään
hyvältä. Mua ei vain huvita leikkiä kotia, niin
kuin muita kiinnostaa. On vähän onneton, mutta
samalla hieman itsevarma olo...

Eiköhän se loppujen lopuksi ole jokaisen oma asia
milloin päästää jätkän lakanoidensa väliin...
Minä en ole rynnännyt seksiin liian aikaisin,
mutten myöskään ole odotellut papin aamenta. Olin
seurustellut kultani kanssa suunnilleen vuoden
verran kun menetin neitsyyteni, emme me
mitenköään ekaa kertaa suunnitelleet, se vain
tapahtui kun olimme kumpikin siihen valmiita. Se
oli molemmille eka kerta. Vieläkin olemme
yhdessä, nyt vuosia on kertynyt jo yli neljä.
Ehkä hän on minulle se "the one".

tällä hetkellä yhdessä eikä loppua näy ja suhde
alko sänkyyn kaatumisella...siitäs sai kaikki
kaverit jotka väitti ettei siltä pohjalta voi
rakentaa kunnon suhdetta...no ehkä siinä mielessä
oikeassa että yleensä ei ihmiset kai voikaan mutta
minä olen minä, ja minulle se sopi...

se nyt on varmaan jokaisen oma henkilökohtainen
asia, missä vaiheessa suhdetta menee sänkyyn. itse
olin seurustellut poikaystäväni kanssa vajaa kaksi
kuukautta, kun rakastelimme ensimmäisen kerran. Se
tuli aika äkkiä, koska meillä on välimatkaa emmekä
olleet tavanneet vielä montaakaan kertaa.. tiesin
kuitenkin hänen olevan se oikea ja halusimme sitä
molemmat yhtä paljon. se oli molemmille
ensimmäinen kerta. neuvoni kaikille onkin tämä:
tee se vasta, kun olet siihen valmis!

Mä itse menetin neitsyyteni exälleni, ja vasta
vuoden seurustelun jälkeen,ja musta se oli ihan
ok.Meil ei ollu kiire tehä mitään,tutustuttiin
eka kaikkiin puoliin toisissamme ja sit
päätettiin antaa mennä.Pitää kyl myöntää et se
eka kerta oli hieman pettymys,ehkä siksi et me ei
enää oltu virallisesti yhdessä kun se
tapahtu..Mut mun mielestä sänkyyn voi jokainen
mennä silloin kun itse haluaa,ei siihen mitään
ikärjaa ole,paitsi en ymmärrä sitä kun nää 12vee
ihmiset menee sänkyyn ja sit tapahtuu vaik mitä
ku ei ne tajua mistään mitään(esim.ehkäisy)..Tai
ehkä toiset tajuaa..Mut kuitenkin seksi on
jokaisesta itsestä kiinni :)Tsemiä teille
jatkossakin!!

Minä en uomitse ihmisiä sillä perusteella kuinka
aikaisin he menevät sänkyyn. Minusta se on
jokaisen oma asia meneekö heti samana päivänä
vaiko vasta naimisiin mennessä. Tiedän itse koska
suhteessa olen valmis seksiin enkä odota että
muut toimivat samalla tavalla. Jos tuntuu siltä,
että tekee mieli ja haluaa tehdä halunsa mukaan
niin mikäs siinä?! Senkun tekee :)

Itse en alottais suhdetta hyppäämällä sänkyyn...
Mutta en sano että se ois huono alku...

Mun neitsyys lähti melkein samalla tavalla...
Oli hiihtoloma ja mä menin silloiselle jäbälleni
ja siä se sit meni.. Oltiin oltu yhes kans kax
viikkoo... Eikä muakaan kaduta.

Tosin nykyään oon seurustellu reilun vuoden toisen
jätkän kanssa, mutta en silti sure mitä sillon
tuli tehtyy.

Mulla ja mun nykyisellä meni kuitenkin kauemmin
kun kax viikkoo ennenku alettiin mitään säätään.
Se johtu ihan siitä et halusin eka tutustuu aka
jätkän yläpäähän ja sit vasta sinne alapäähän.
Mutta samahan se kai mistä alottaa. Pääasia että
synkkaa!

mun mielestä on hyvä et seksi kuuluu suhteeseen
eikä oo mitään pitsinnypläystä!!! siit avautuu
uus maailma ja pystyy puhumaan paljon paremmin
kaikista asioista!!! joten nauttikaa.....
uuuuccchhhh....

ei sil oo merkitystä et kuin kauan on ollu
yhes..mulla kans alko suhde niin et me ei keretty
olla päivääkää yhes,ja se sit tuli mun luo
yöks.en menettäny neitsyyttäni,mut se oli jotai
epätodellista..kumpiki halus toisiaan aivan
sairaasti..rakkautta ensi silmäyksel?

Kyllähän ny seksii saa harrastaa,mut ei siinäkää
mitää pahaa oo et "säästää sille oikeelle". mut
se on mun mielest väärin et menee sänkyyn joka
viikonloppu eri jätkän kans...tunnen pari
semmosta tyyppiä ja ne on vasta about 14...sit
vielä rehentelee sillä...mä ite oon vielä neitsyt
vaik on se ollu aika lähellä et ei oo lähteny,mut
oonhan vasta 13...eihän semmoset suhteet
välttämättä kestä jos hyppää sänkyyn heti ekana
iltana ku on tavannu,mut tietty voi kestää...jos
on ihan tuntematon jätkä ja on vasta tutustumas
siihen nii ei ainakaa ekana iltana kannata
sänkyyn hypätä...monet jätkätki niin V***n
ääliöitä,et ku ne saa niin ne jättää....

Oltiin kaks kertaa aikasemmin yleensäkkään nähty,
ja mentiin sängyn puolelle sitte... ja eka kerta
ku oltii yötä samas paikas.. tosin sen
pikkubroidi keskeytti... aiai.. sellanen oli mun
eka kerta... ja sitten alko onnellinen yhessäolo
siitä =) ja kaikki luistaa seksissäkin =)

Mun mielestä ei ole mitään vikaa.. ite en edes
seurustellu sen kans kenelle menetin neitsyyteni,
joskus parin kuukauden päästä oltiin jotain
kuukausi yhessä mutta ei enää. Ja silti nähään
jotain kerran kuukaudessa ja aina ollaan vaan
sielä sängyn puolella, että semmosta.

Enkä kyllä yhdy tuohon että seksistä avautus uus
maailma, mulla ainakaa mikäää oo millää tavalla
muuttunu..

Ei kai kukaan voi mennä sanomaan kuinka kauan
sitä pitää odottaa ennenkuin voi "hypätä toisen
kanssa sänkyyn".! Eiköhän kaikki itse sen tiedä
koska ovat valmiita! Ite oon 24, seurustelen
ensimmäistä kertaa elämässäni, seurustelua takana
n.10kk, josta yhteiseloa 2kk, mieheni on 27,
seurustellut ennen minua vuosia eli ei
ole "pappia ensi kertaa kyydissä". (siksi
seurustelen vasta nyt, kun ei todella ole ennen
tullut miestä vastaan, joka veisi jalat alta. Ja
olen aina tiennyt, että odotan sitä oikeaa tulee
se sitten kuinka myöhään vaan...)

No, minä siis odotin ja odotin... Matkalla
tapasin monen moista miestä. Oli niitä, jotka
yrittivär vain pöksyihini (vaikka en koskaan
sanonut kellekään olevani neitsyt), oli niitä,
jotka olivat aivan ihania ihmisiä, mutta minä en
tuntenut heihin seksuaalista vetoa, heistä tuli
useimmiten ystäviäni. Kaikenlaista tallaajaa on
tullut tavattua ja aina ihmettelin itsekseni,
että miksi en voi olla jostakusta
kivantuntuisesta kiinnostunut "sillai" että miksi
silloin kun oli kiva, mukava mies kyseessä, en
voinut olla seksuaalisesti kiinnostunut hänestä.
Pidin itseäni jääkuningattarena, kun en tuntenut
mitään.

Mielessäni säälein niitä sänkyynpyrkiviä miehiä
ja tätä maailman menoa, johon en halunnut itse
kuulua. Pidin sairaana tätä nykymenoa, tai
pidänhän minä edelleenkin. AIVAN sairasta on se
kuinka 13-vuotiaat tytöt menettävät
neitsyytensä!!! Haloo!! Se ei ole mikään ikä
aloittamaan seksielämää! Aivan lapsia vielä...

Aikaa meni, vuodet kuluivat, minä vanhenin enkä
ollut tavannut sitä Minulle Juuri Oikeaa
Miestä... Ystäväni seurustelivat, minä en.
Ystäväni viettivät hurjaa sinkkuelämää, minä en.
Epätoivokin pilkisti: mietin pitäisikö ottaa joku
halukas mies ja pakottaa itseni suhteeseen ja
tuntemaan jotain. Mutta koskaan en kuitenkaan
pakottanut itseäni. Onneksi en, sillä eräänä
pävänä, aivan sattumalta, elämääni astui aivan
ihana mies, Elämäni Mies. Usko meinasi monta
kertaa mennä, että onko sellaista edes olemassa!
Nyt jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että en
mennyt "menettämään neitsyyttäni" kännissä
jollekin urpolle. (ja niin on miehenikin! hän on
todella onnellinen...)

Tiesin heti, että tuossa on se Minun Mieheni!
Kaikki oli selvää! Hänkin tunsi minun olevan se
oikea itselleen... Olemme asuneet nyt kaksi
kuukautta yhdessä ja aivan ihanaa on ollut!
Rakkaus kasvaa koko ajan isompiin ja isompiin
mittoihin... Olen onnellinen. Kiitos siitä kuuluu
miehelleni.

Niin ja emme edelleenkään ole rakastelleet, eli
olen edelleen neitsyt. Meillä ei todella ole
mikään kiire mihinkään. Olemme tutustuneet
toisiimme rauhassa ja opetelleet mistä toinen
nauttii. Seksi ei ole yhtäkuin panemista. Seksi
on paljon enemmän, sen moni tuntuu unohtaneen.
Meidän seksiin kuuluu toisen hyväilyä käsin ja
huulin, välillä hellästi, välillä rajusti...
Meillä on seksiä vaikka emme nai/pane/rakastele.
Ja molempien mielestä onkin hurjaa... Kymmeniä
kymmeniä kymmeniä orgasmeja on tuotettu puolin ja
toisin. Enpä olisi ikinä uskonut, että voin saada
orgasmeja miehen kanssa ENNEN kuin olen
aloittanut "naimaan". Mutta niin vain on päässyt
käymään! ;) (ihanaa!) Aivan ihana tietää, että
sitten kun aloitamme "naimaelämämme" (ei
seksielämämme, sehän meillä on jo alkanut),
todennäköisesti saan siltä paljon, paljon
nautintoa, paljon orgasmeja. Jotenkin tulee
rauhallinen ja turvallinen olo. Minä en ainakaan
kuulu niihin naisiin tai tyttöihin, jotka
antavat, minä saan!

Kysymykseen Kuinka kauan pitää odottaa enenkuin
voi hypätä sänkyyn vastaan, että se on jokaisesta
itsestään kiinni. Missään nimessä ei saa aloittaa
liian aikaisin, jos todella ei ole vielä valmis.
Ei saa suostua painostukseen, eikä pidä sen
takia, että jotkut ystävätkin ovat jo menettäneet
neitsyytensä. Mutta myönnän senkin, että ei ihan
näin kauan tarvitse odottaa kuin minä. Vaikka en
todella tunne jääneeni mistään paitsi. Esim
samanikäinen ystäväni (nainen) aloitti 15-
vuotiaana seksielämänsä, menetti neitsyytensä
bileissä tuntemattoman miehen kanssa, on nainut
varmaan puoli Suomea tähän päivään mennessä,
mutta ei ole ikinä huom. IKINÄ saanut orgasmia!!
Että siitä voi repästä paremmaks. Eli olen hyvin
hyvin onnellinen, että olen odottanut ja nyt
tuntuu kuin saisin korjata sitä kaikkien pitkien
odottamisien vuosien satoa kun saan nautintoa
melkeinpä päivittäin. Edelleen kiitos Gullalleni:)