Tuhoan perheitä netin kautta

Öhkömönkiäinen kirjoitti:

Olen nelikymppinen poikamies ja olen sättäillyt
noin vuoden verran. Kun aloitin sättäilyn, en
edes tiennyt, mitä se on, ja mitä kaikkea se
voikaan tuoda tullessaan. Mutta jo varsin pian
oivalsin sen mahdollisuudet ja aloin iskemään
naisia sätin kautta varsin määrätietoisesti.
Aluksi hain eri kanavilta naisia, joiden kanssa
seuraava askel oli mailailu, jonka pian huomasin
kuitenkin olevan enemmän kuin ajanhukkaa. Sitten
siirryin vaiheeseen, jossa melko lyhyenkin
sättäilyn jälkeen vaihdoimme puhelinnumeroita, ja
se oli onnistunut askel kohti seuraavaa siirtoa -
eli tapaamista.
Muistaakseni kolme ensimmäistä tapaamistani
menivät syystä tai toisesta kahvitteluksi eivätkä
niistä kehkeytynyt mitään.
Sitten, oltuani melko kauankin eri kanavilla,
huomasin kirjoitustyylini purevan tietynlaisiin
naisiin erityisesti. Näitä olivat lähinnä aviossa
olevat naiset ja eronneet, täysin miehiin
pettyneet naiset.
Ja kuinka ollakaan, aloin tapaamaan näitä ja
viime kesän aikana tapasin parisenkymmentä
nettiystävää eri puolilla Suomea, ja uskomatonta,
mutta totta, jokaisen kanssa jo ensitapaamisella
päädyimme sänkyyn. Vasta viikko sitten tapasin
puolen vuoden jälkeen ensimmäisen naisen, jonka
kanssa en ensitreffeillä "joutunut" sänkyyn.
Tosin hänkin vielä saman päivän iltana soitti,
että haluaisi olla kanssani seksisuhteessa.
En ole mitenkään erityisen vetävän näköinen
mies, mutta olen huomannut, mitkä mahdollisuudet
netti antaakaan taitavalle kirjoittajalle.
Ikäänkuin puhuisin heidät ympäri jo netissä, ja
jota vielä sitten korostan tapaamisilla. Kehun
naista, vaikka ei aina olisi kehumistakaan,
imartelen, tarjoan sapuskaa, ym.
Jos jaksaisin istua kapakassa ja yrittää iskeä
naisen sieltä, pettyisin varmasti useasti.
Netistä naisen voi iskeä kuin kaupan kassalta: -
Hei, beibi. Kun ollaan ostokset maksettu,
lähdetäänkö lepikkoon ryskäämään?
Joku tietysti hihkuisi onnesta, kun omaisi
rakastelupaikkoja kuin minä, mutta jotenkin luu
on jäänyt vetävän käteen. Nämä tapaamani naiset
ovat nimittäin suurimmalta osalta olleet jo
jonkun omia. Tämä on tietysti vienyt luottamusta
siitä, että jos joskus löytää sen oikean, eikö
ole mahdollista, että hänenkin elämään tulee joku
sonni sätistä ja nai vaimoani, kun olen muualla.
Olen myös ajatellut, miten surkea suomalainen
mies onkaan, kun ei pysty pitämään naista
itsellään. Näin olen ajatellut siksi, että en
tunne olevani komea tai mikään hyvä rakastaja -
mutta miten saatanan surkeita ovat muut miehet!!!
Pari avioliittoa on jo karilla
nettiseikkailujeni vuoksi eikä loppu häämötä. En
vain aio ihan helpolla itsekään sitoutua, koska
mitä teen naisella, johon ei voi luottaa? Kun
pettää kerran, pettää varmasti toistekin. Ainakin
kynnys on matalampi.
Mutta usein on todettu, miten netti yhdistää.
Yhtä hyvin se voi erottaa. Mä olen itse ollut jo
siis välikappale tässä ja olen vain yksi
sättäilijä. Miten moni nainen/mies juuri tälläkin
hetkellä sättäilee tuloksella, että yhteinen
taival päättyy...
Pitäisikö olla katkera? Pitäisikö olla
onnellinen? En tiedä, olen vain... hyvä niin.
Ehkä ei olemassakaan oikeata tai väärää. On vain
asioita, joita ihmiset tekevät.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä