Vastasin seksiä?!? -kysymykseen/kyselyyn, jossa
kysyjä pohti koska on oikea aika hypätä sänkyyn
uuden tuttavuuden kanssa. Aloin oikein
kirjottamaan vimmalla ja hups, tekstiähän tuli.
Sen verran meni aiheen sivusta, että pohdin
enemmänkin neitsyyden menettämisen ajankohtaa
kuin uuden tuttavuuden kanssa seksin
harrastamisen aloitusajankohtaa... sori! Voihan
joku olla jo harrastanut seksiä ennekin kun tapaa
uuden tyypin...
Viestini löytyy sieltä kyselyn perältä, mutta
ajattelin laittaa sen vielä tänne palstalle omana
uutena itsenäisenä viestinä.
Jos se nyt osuisi useamman silmiin luettavaksi ja
pohdittavaksi... ehkä pureskeltavaksikin...
varsinainen viestini:
Ei kai kukaan voi mennä sanomaan kuinka kauan
sitä pitää odottaa ennenkuin voi "hypätä toisen
kanssa sänkyyn".! Eiköhän kaikki itse sen tiedä
koska ovat valmiita! Ite oon 24, seurustelen
ensimmäistä kertaa elämässäni, seurustelua takana
n.10kk, josta yhteiseloa 2kk, mieheni on 27,
seurustellut ennen minua vuosia eli ei
ole "pappia ensi kertaa kyydissä". (siksi
seurustelen vasta nyt, kun ei todella ole ennen
tullut miestä vastaan, joka veisi jalat alta. Ja
olen aina tiennyt, että odotan sitä oikeaa tulee
se sitten kuinka myöhään vaan...)
No, minä siis odotin ja odotin... Matkalla
tapasin monen moista miestä. Oli niitä, jotka
yrittivär vain pöksyihini (vaikka en koskaan
sanonut kellekään olevani neitsyt), oli niitä,
jotka olivat aivan ihania ihmisiä, mutta minä en
tuntenut heihin seksuaalista vetoa, heistä tuli
useimmiten ystäviäni. Kaikenlaista tallaajaa on
tullut tavattua ja aina ihmettelin itsekseni,
että miksi en voi olla jostakusta
kivantuntuisesta kiinnostunut "sillai" että miksi
silloin kun oli kiva, mukava mies kyseessä, en
voinut olla seksuaalisesti kiinnostunut hänestä.
Pidin itseäni jääkuningattarena, kun en tuntenut
mitään.
Mielessäni säälein niitä sänkyynpyrkiviä miehiä
ja tätä maailman menoa, johon en halunnut itse
kuulua. Pidin sairaana tätä nykymenoa, tai
pidänhän minä edelleenkin. AIVAN sairasta on se
kuinka 13-vuotiaat tytöt menettävät
neitsyytensä!!! Haloo!! Se ei ole mikään ikä
aloittamaan seksielämää! Aivan lapsia vielä...
Aikaa meni, vuodet kuluivat, minä vanhenin enkä
ollut tavannut sitä Minulle Juuri Oikeaa
Miestä... Ystäväni seurustelivat, minä en.
Ystäväni viettivät hurjaa sinkkuelämää, minä en.
Epätoivokin pilkisti: mietin pitäisikö ottaa joku
halukas mies ja pakottaa itseni suhteeseen ja
tuntemaan jotain. Mutta koskaan en kuitenkaan
pakottanut itseäni. Onneksi en, sillä eräänä
pävänä, aivan sattumalta, elämääni astui aivan
ihana mies, Elämäni Mies. Usko meinasi monta
kertaa mennä, että onko sellaista edes olemassa!
Nyt jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että en
mennyt "menettämään neitsyyttäni" kännissä
jollekin urpolle. (ja niin on miehenikin! hän on
todella onnellinen...)
Tiesin heti, että tuossa on se Minun Mieheni!
Kaikki oli selvää! Hänkin tunsi minun olevan se
oikea itselleen... Olemme asuneet nyt kaksi
kuukautta yhdessä ja aivan ihanaa on ollut!
Rakkaus kasvaa koko ajan isompiin ja isompiin
mittoihin... Olen onnellinen. Kiitos siitä kuuluu
miehelleni.
Niin ja emme edelleenkään ole rakastelleet, eli
olen edelleen neitsyt. Meillä ei todella ole
mikään kiire mihinkään. Olemme tutustuneet
toisiimme rauhassa ja opetelleet mistä toinen
nauttii. Seksi ei ole yhtäkuin panemista. Seksi
on paljon enemmän, sen moni tuntuu unohtaneen.
Meidän seksiin kuuluu toisen hyväilyä käsin ja
huulin, välillä hellästi, välillä rajusti...
Meillä on seksiä vaikka emme nai/pane/rakastele.
Ja molempien mielestä onkin hurjaa... Kymmeniä
kymmeniä kymmeniä orgasmeja on tuotettu puolin ja
toisin. Enpä olisi ikinä uskonut, että voin saada
orgasmeja miehen kanssa ENNEN kuin olen
aloittanut "naimaan". Mutta niin vain on päässyt
käymään! ;) (ihanaa!) Aivan ihana tietää, että
sitten kun aloitamme "naimaelämämme" (ei
seksielämämme, sehän meillä on jo alkanut),
todennäköisesti saan siltä paljon, paljon
nautintoa, paljon orgasmeja. Jotenkin tulee
rauhallinen ja turvallinen olo. Minä en ainakaan
kuulu niihin naisiin tai tyttöihin, jotka
antavat, minä saan!
Kysymykseen Kuinka kauan pitää odottaa enenkuin
voi hypätä sänkyyn vastaan, että se on jokaisesta
itsestään kiinni. Missään nimessä ei saa aloittaa
liian aikaisin, jos todella ei ole vielä valmis.
Ei saa suostua painostukseen, eikä pidä sen
takia, että jotkut ystävätkin ovat jo menettäneet
neitsyytensä. Mutta myönnän senkin, että ei ihan
näin kauan tarvitse odottaa kuin minä. Vaikka en
todella tunne jääneeni mistään paitsi. Esim
samanikäinen ystäväni (nainen) aloitti 15-
vuotiaana seksielämänsä, menetti neitsyytensä
bileissä tuntemattoman miehen kanssa, on nainut
varmaan puoli Suomea tähän päivään mennessä,
mutta ei ole ikinä huom. IKINÄ saanut orgasmia!!
Että siitä voi repästä paremmaks. Eli olen hyvin
hyvin onnellinen, että olen odottanut ja nyt
tuntuu kuin saisin korjata sitä kaikkien pitkien
odottamisien vuosien satoa kun saan nautintoa
melkeinpä päivittäin. Edelleen kiitos Gullalleni:)
kysyjä pohti koska on oikea aika hypätä sänkyyn
uuden tuttavuuden kanssa. Aloin oikein
kirjottamaan vimmalla ja hups, tekstiähän tuli.
Sen verran meni aiheen sivusta, että pohdin
enemmänkin neitsyyden menettämisen ajankohtaa
kuin uuden tuttavuuden kanssa seksin
harrastamisen aloitusajankohtaa... sori! Voihan
joku olla jo harrastanut seksiä ennekin kun tapaa
uuden tyypin...
Viestini löytyy sieltä kyselyn perältä, mutta
ajattelin laittaa sen vielä tänne palstalle omana
uutena itsenäisenä viestinä.
Jos se nyt osuisi useamman silmiin luettavaksi ja
pohdittavaksi... ehkä pureskeltavaksikin...
varsinainen viestini:
Ei kai kukaan voi mennä sanomaan kuinka kauan
sitä pitää odottaa ennenkuin voi "hypätä toisen
kanssa sänkyyn".! Eiköhän kaikki itse sen tiedä
koska ovat valmiita! Ite oon 24, seurustelen
ensimmäistä kertaa elämässäni, seurustelua takana
n.10kk, josta yhteiseloa 2kk, mieheni on 27,
seurustellut ennen minua vuosia eli ei
ole "pappia ensi kertaa kyydissä". (siksi
seurustelen vasta nyt, kun ei todella ole ennen
tullut miestä vastaan, joka veisi jalat alta. Ja
olen aina tiennyt, että odotan sitä oikeaa tulee
se sitten kuinka myöhään vaan...)
No, minä siis odotin ja odotin... Matkalla
tapasin monen moista miestä. Oli niitä, jotka
yrittivär vain pöksyihini (vaikka en koskaan
sanonut kellekään olevani neitsyt), oli niitä,
jotka olivat aivan ihania ihmisiä, mutta minä en
tuntenut heihin seksuaalista vetoa, heistä tuli
useimmiten ystäviäni. Kaikenlaista tallaajaa on
tullut tavattua ja aina ihmettelin itsekseni,
että miksi en voi olla jostakusta
kivantuntuisesta kiinnostunut "sillai" että miksi
silloin kun oli kiva, mukava mies kyseessä, en
voinut olla seksuaalisesti kiinnostunut hänestä.
Pidin itseäni jääkuningattarena, kun en tuntenut
mitään.
Mielessäni säälein niitä sänkyynpyrkiviä miehiä
ja tätä maailman menoa, johon en halunnut itse
kuulua. Pidin sairaana tätä nykymenoa, tai
pidänhän minä edelleenkin. AIVAN sairasta on se
kuinka 13-vuotiaat tytöt menettävät
neitsyytensä!!! Haloo!! Se ei ole mikään ikä
aloittamaan seksielämää! Aivan lapsia vielä...
Aikaa meni, vuodet kuluivat, minä vanhenin enkä
ollut tavannut sitä Minulle Juuri Oikeaa
Miestä... Ystäväni seurustelivat, minä en.
Ystäväni viettivät hurjaa sinkkuelämää, minä en.
Epätoivokin pilkisti: mietin pitäisikö ottaa joku
halukas mies ja pakottaa itseni suhteeseen ja
tuntemaan jotain. Mutta koskaan en kuitenkaan
pakottanut itseäni. Onneksi en, sillä eräänä
pävänä, aivan sattumalta, elämääni astui aivan
ihana mies, Elämäni Mies. Usko meinasi monta
kertaa mennä, että onko sellaista edes olemassa!
Nyt jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että en
mennyt "menettämään neitsyyttäni" kännissä
jollekin urpolle. (ja niin on miehenikin! hän on
todella onnellinen...)
Tiesin heti, että tuossa on se Minun Mieheni!
Kaikki oli selvää! Hänkin tunsi minun olevan se
oikea itselleen... Olemme asuneet nyt kaksi
kuukautta yhdessä ja aivan ihanaa on ollut!
Rakkaus kasvaa koko ajan isompiin ja isompiin
mittoihin... Olen onnellinen. Kiitos siitä kuuluu
miehelleni.
Niin ja emme edelleenkään ole rakastelleet, eli
olen edelleen neitsyt. Meillä ei todella ole
mikään kiire mihinkään. Olemme tutustuneet
toisiimme rauhassa ja opetelleet mistä toinen
nauttii. Seksi ei ole yhtäkuin panemista. Seksi
on paljon enemmän, sen moni tuntuu unohtaneen.
Meidän seksiin kuuluu toisen hyväilyä käsin ja
huulin, välillä hellästi, välillä rajusti...
Meillä on seksiä vaikka emme nai/pane/rakastele.
Ja molempien mielestä onkin hurjaa... Kymmeniä
kymmeniä kymmeniä orgasmeja on tuotettu puolin ja
toisin. Enpä olisi ikinä uskonut, että voin saada
orgasmeja miehen kanssa ENNEN kuin olen
aloittanut "naimaan". Mutta niin vain on päässyt
käymään! ;) (ihanaa!) Aivan ihana tietää, että
sitten kun aloitamme "naimaelämämme" (ei
seksielämämme, sehän meillä on jo alkanut),
todennäköisesti saan siltä paljon, paljon
nautintoa, paljon orgasmeja. Jotenkin tulee
rauhallinen ja turvallinen olo. Minä en ainakaan
kuulu niihin naisiin tai tyttöihin, jotka
antavat, minä saan!
Kysymykseen Kuinka kauan pitää odottaa enenkuin
voi hypätä sänkyyn vastaan, että se on jokaisesta
itsestään kiinni. Missään nimessä ei saa aloittaa
liian aikaisin, jos todella ei ole vielä valmis.
Ei saa suostua painostukseen, eikä pidä sen
takia, että jotkut ystävätkin ovat jo menettäneet
neitsyytensä. Mutta myönnän senkin, että ei ihan
näin kauan tarvitse odottaa kuin minä. Vaikka en
todella tunne jääneeni mistään paitsi. Esim
samanikäinen ystäväni (nainen) aloitti 15-
vuotiaana seksielämänsä, menetti neitsyytensä
bileissä tuntemattoman miehen kanssa, on nainut
varmaan puoli Suomea tähän päivään mennessä,
mutta ei ole ikinä huom. IKINÄ saanut orgasmia!!
Että siitä voi repästä paremmaks. Eli olen hyvin
hyvin onnellinen, että olen odottanut ja nyt
tuntuu kuin saisin korjata sitä kaikkien pitkien
odottamisien vuosien satoa kun saan nautintoa
melkeinpä päivittäin. Edelleen kiitos Gullalleni:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei voi muuta sanoo, kun vautsi vau! :) onnee
teille kahelle.
Kiitos sinulle! Onnea minulla onkin, kun olen
saanut noin ihanan miehen, joka ei painosta minua
mihinkään, jaksaa odottaa. (ehkä sitä oikeaa
jaksaakin sitten odottaa)
Me etenemme minun tahdissani... Olen ainakin
vielä tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta
huomaan päivä päivältä miten MINUA
alkaa "panettaan" eli haluan aivan hirveästi
miestäni... eli Gultani teki sen mitä luulin
mahdottomaksi:
sulatti jääkuningattaren ikijäästä...
Ei minulla mitään tuosta seksistä mutta pelottaa
ajatus että seurustelisin vasta sun ikäsenäs.
(itse olen 16) voikohan se oikea tulla eteen
aikaisemmin
mikäs siinä nyt niin pelottan?? Se että olet
yksin niin monta vuotta vai? Ei se niin kamalaa
ole! Siinäpä opit itsesi tuntemaan, ja perheesi
ja ystäväsi. Arvostat elämää vähän
erilaisesti...ehkä.. Myönnän, että pelkäsin
vuosikausia jääväni yksin koko loppuelämäkseni.
Ajattele nyt: vielä vuosi sitten (ollessani 23)
en ollut seurustellut! En todella tiennyt
seksistä mitään, tai yleensäkään miehestä ja
hänen hauskoista ulokkeistaan =) Olisin ehkä
voinutkin tutustua miehen ulokkeisiin aiemmin,
muttakun ei koskaan tullut kiinnostavaa miestä
vastaan, siis sellaista mistä minä olisin ollut
seksuaalisesti kiinnostunut ja myös josta olisin
pitänyt henkisesti tosi paljon, niin siinä on
paha mennä hakemaan kokemuksia... Vasta nyt näin
vanhana se Oikea tuli, ja samantein kolahti ja
lujaa! Tiesin, että siinä se nyt on, kenen kanssa
minä tutustun seksinsaloihin. Olen oikein
onnellinen näin. Enkä koe jääneeni mistään
paitsi, vaikka suuri joukko ystäviäni on
menettänyt neitsyytensä reippaasti alle
kakskymppisinä ja kokeneet vaikka mitä. Joillakin
on niin hurjia (lue: kamalia) kokemuksia, että
voi heitä... En osaa kuin sääliä mielessäni..
No toivotaan, että se Sinun Elämänkumppanisi
tulisi vähän nopeammin Sinua vastaan kuin minun
tuli...
Rakkaudella, valintoihinsa tyytyväinen 24v tyttö
Ei se todellakaan ole siitä kiinni milloin
seksielämän aloittaa että saako orgasmia vai ei!
Olet oikeassa, eihän se seksin aloittamisiästä
ole kiinni saako orgasmia vai ei. Pyydän
nöyrimmin anteeksi, kirjoituksestani saa
sellaisen kuvan kuin se olisi siitä kiinni! Jep.
Olinpa minä hassu.