Miten mä selviä elämästä eteenpäin?
Tulevaisuus näyttää mustalta aukolta.
Elämää suurempi suhde, on loppunut. Kaikki
yhteiset haaveet ja suunnitelmat ovat lentäneet
taivaan tuuliin. On vaan piimeetä. Ei maistu
ruoka, unta ei saa, tekis mieli vaan itkeä ja
olla peiton alla. Kaikki tuntuu niin raskaalta...
Miten voi elää, kun kerran on ollut kaikki ja
seuraavassa hetkessä ei ole mitään.
Pelastakaa mut ja lähettäkää oljenkorsia joista
voisi olla apua hukkuvalle !!!!
Tulevaisuus näyttää mustalta aukolta.
Elämää suurempi suhde, on loppunut. Kaikki
yhteiset haaveet ja suunnitelmat ovat lentäneet
taivaan tuuliin. On vaan piimeetä. Ei maistu
ruoka, unta ei saa, tekis mieli vaan itkeä ja
olla peiton alla. Kaikki tuntuu niin raskaalta...
Miten voi elää, kun kerran on ollut kaikki ja
seuraavassa hetkessä ei ole mitään.
Pelastakaa mut ja lähettäkää oljenkorsia joista
voisi olla apua hukkuvalle !!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tiedän tunteen koska minut on kerran jätetty ja
tunsin kuin olisi puukko pistetty vatsaani mutta
se tapahtui 10 vuotta sitten.
Nyt olen ollut jättävä -osapuoli. Jätin neljän
lapseni isän 7 vuoden jälkeen ja elämä jatkuu yhä
vaikka olen tyhjän tien päällä ja meillä oli
suuria suunnitelmia; ostaa talon ja mennä
naimisiin. Nyt ne jäivät tekemättä kun huomasin
etten rakastanutkaan häntä kuin luulin.
Onneksi on lapseni jotka pitävät minut voimissani
enkä ehdi surra ja märehtiä sängyssä pitkät
päivät.
Sen verran sanon että anna aikaa surullesi ja
kyllä sinä siitä pääset eteenpäin. Kesä on ihanaa
aikaa. Käytä sitä hyödyksesi. Nouse sängystä ja
katso ulos! Maailma on täynnä uusia miehiä. Tällä
hetkellä olisi miehiä tarjolla minulle mutta en
aioa sitoutua vähään aikaan sillä aion nauttia
tästä sinkkuudesta täysin rinnoin.
meni pieleen?
Miksi ette menneet naimisiin vaikka oli 4 lasta?
Itse mietin miten sitoutunut avomieheni on kun ei
halua naimisiin vaikka meillä on jo lapsi ja
miehen kaksi lasta ed. avioliitosta. Itse
ajattelen ettei mies ole koskaan täysin
hyväksynyt minua kun ei ole halunnut naimisiin.
Myös asunnon ostoa ollaan suunniteltu. kaikki
tuntuu kuitenkin jäävän tekemättä. Ehkä se että
aiat jäävät tekemättä/toteutumatta ajaa meidät
opulta eroon.
lisää sinun tunteistasi. minä jätin kihlattuni
viime viikolla. ja häneltä putosi elämältä pohja
pois. minä en taas ymmärrä tuollaista
ripustautumista. sanoin hänellekin tuhat kertaa,
että elä lataa minuun ja meihin odotuksia. nyt
hän luulee että minä olent tuhonnut hänen
maailmansa ja elämänsä. vaikka hän teki sen ihan
itse. ei hän MINUA sure vaan niitä tuhansia
unelmia, joiden varaan oli elämänsä rakentanut.
minä taas elän päivän ja viikon kerrallaan, en
odota enkä toivo mitään. olen kiitollinen
kaikista hetkistä ja ihmisistä jotka polulleni
osuu. ja toivon heille vain sitä, mitä he
toivovat itselleen. minun rakkauteni ei maksa
mitään. en tarvitse vastalahjaksi aikaa, yhteistä
materiaalia enkä muutakaan.
sanoin kihlatullenikin, että älä sido, anna minun
olla vapaa. sen hän lupasi, mutta ei sitä
lupausta pitänyt. koska ei uskonut ettei minun
rakkauttani saa esiin puristamalla ja
vonkaamalla. sormus oli merkki yhteisestä
sopimuksesta ja yhteisymmärryksestä, ei
avioliitosta, asuntovelasta ja lapsista.
en todellakaan ymmärrä miksi hän suree nyt niin
paljon. enhän minä ole mihinkään kadonnut, vaan
tässä olen ja pysyn.
Uskomatonta tekstiä, sähän olet täysin
tunnevammainen ihminen! Jos et halunnut sitoutua,
niin miksi sitten suostuit kihloihin?? Ei kai
kukaan toista väkisin voi siihen pakottaa.
Etkö ymmärrä, että olet rikkonut toisen sydämen,
tottakai se sattuu. Ei toisen ihmisen tunteilla
saa leikkiä.Toivottavasti olet vielä sen verran
nuori, että elämä opettaa sinulle toisenlaisia
arvoja.
Ex-kumppanillesi toivon kaikkea hyvää ja parempaa
seuraavaa suhdetta. Kihloihin meno on osoitus
siitä, että molemmilla on tarkoitus alkaa
rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
...hyvät toverit kirjoittaa edes sinne päin kuin
koulussa opetettiin. Näistä pikkukirjaimella
alkavista virkkeistä tulee pää kipeäksi eikä
viestikään oikein mene perille. Jos jollakulla on
niin kiire ettei ehdi shiftiä painaa, kirjoittakoon
vasta kun ehtii. Olisi huomaavaista meitä muita
kohtaan.
Sinulle Kirsikka sanon vaan sen, että vaikka
kuinka paskalta tuntuu nyt, niin ennemmin tai
myöhemmin tulee vielä aika jolloin pääset yli
edellisestä.
Silloin elämä taas hymyilee ja vaikka ehkä nyt
tuntuu vaikealta ajatella, niin suhde jonka kävit
läpi on kasvattanut sinua ihmisenä sitä oikeaa
varten niin ettei siinä suhteessa tarvitse enää
samoja virheitä toistaa.
Ryve muutama päivä itsesäälissä, se tekee ihan
hyvää ja kuuluu asiaan, mutta sitten ota itseäsi
niskasta kiinni ja totea ettei se ex sua olisi
edes ansainnutkaan ja että sinä löydät kyllä
vielä sen paremman ja oikeamman!
Koita kestää, varmasti pystyt!
Rohkaisevia sanoja on kyllä tullut kiitettävän
paljon, mutta tilanne on aika paha. Viime yönä en
nukkunut silmäystäkään edellisen yön kaverilta
saamilla unilääkkeillä, ja sitä edeltävat kaksi
yötä en nukkunut ollenkaan. Syömisestä
puhumattakaan. Mulla on tänään lääkäriin aika, mä
en selviä ilman lääkitystä. Nukuttava on vaikka
lääkkeiden avulla. Olo on kuin jyrän alle jäänyt.
Mä viime yönäkin funtsin kaikkia asioita, ja
kykenin ajattelemaan järkevästi, mutta mä en vaan
tunnu selviävän tästä ilman ulkopuolisen apua.
Kaikista pahinta on kuin näkee toisen vielä koko
ajan öisin vierellään, mutta täysin jääpuikkona,
tunteettomana, vieraana ihmisenä joka vielä
viimeviikolla oli maailman tärkein. Hetkittäin
tulee parempia fiiliksiä, toisessa hetkessä
vajoaa alas jonnekkin tuntemattomaan.Tulevaisuus
on ihan mustaa. Mä tiedän että pakkohan tästä on
joskus selvitä, nyt on vaan niin jumalattoman
raskasta.
Rohkaisevia sanoja on kyllä tullut kiitettävän
paljon, mutta tilanne on aika paha. Viime yönä en
nukkunut silmäystäkään edellisen yön kaverilta
saamilla unilääkkeillä, ja sitä edeltävat kaksi
yötä en nukkunut ollenkaan. Syömisestä
puhumattakaan. Mulla on tänään lääkäriin aika, mä
en selviä ilman lääkitystä. Nukuttava on vaikka
lääkkeiden avulla. Olo on kuin jyrän alle jäänyt.
Mä viime yönäkin funtsin kaikkia asioita, ja
kykenin ajattelemaan järkevästi, mutta mä en vaan
tunnu selviävän tästä ilman ulkopuolisen apua.
Kaikista pahinta on kuin näkee toisen vielä koko
ajan öisin vierellään, mutta täysin jääpuikkona,
tunteettomana, vieraana ihmisenä joka vielä
viimeviikolla oli maailman tärkein. Hetkittäin
tulee parempia fiiliksiä, toisessa hetkessä
vajoaa alas jonnekkin tuntemattomaan.Tulevaisuus
on ihan mustaa. Mä tiedän että pakkohan tästä on
joskus selvitä, nyt on vaan niin jumalattoman
raskasta.
Tiedän tunteesi paremmin kuin hyvin, itselle kävi
samoin kevättalvella. Tuntui että nyt lähti pohja
elämältä, kaikkea oli suunniteltu, piti muuttaa
yhteen ja hommata kämppää, kaikki oli paremmin
kuin hyvin mut jätkä paska otti ja jätti - ja
vielä ilman mitään syytä! Kyllä se oli raskasta
mut onneks tuli kesä ja onneks mulla on lapseni,
jotka piti ja pitää mut elämässä tiukasti kiinni.
Koita vaan nousta ylös ja lähteä vaikka ulos
ihmettelemään maailmaa, kyllä se siitä. Vaikka ei
ikinä uskois!
Mulla on mottona ollut että kaikki mikä ei tapa,
vahvistaa. Joten ei kun entistä ehompana ja
1000 kertaa viisaampana jatkan taivallusta. Sen
verran opin, etten ihan äkkiä ala toiseen ihmiseen
luottaa enkä varmaan uskalla rakastuakaan ihan
hetkeen, mutta kyllä sekin varmaan aikanaan eteen
tulee - kunhan se oikea tyyppi jostain joskus
ilmaantuu.
Ei muuta kuin oikein hyvää kesää sulle, koita
vaan jaksaa ja pidä yhteyksiä ystäviisi, se
auttaa HUOMATTAVAN paljon asiassa!!!
Eipä voi muuta sanoa, kuin että anna ajan kulua.
Ihmeellisen yksinkertainen juttu mutta tosi. Itse
olen kokenut vastaavan. Siinä menikin puoli
vuotta joka ilta itkien nukkumaan ja kaikkee
muuta. Laihana kuin luuranko mistään välittämättä
annoin ajan kulua. Mullakin meni kaikki siinä
samalla. Työpaikka, asunto, mies ja rahat. Se oli
niin rankkaa etten haluis kenenkään kokea samaa.
Mutta selviydyt siinä kuin minäkin. Ei jäänyt
pahemmin traumoja mutta opin luottamaan ihmiseen
ja nyt oon ollut suhteessa jo 10 vuotta ja
onneksi tämän ed. mies jätti mut, koska opin
valtavasti asioita sinä aikana, jollon oltas oltu
yhdessä. Selvitä perusteellisesti asiat ennenkun
ryhdyt uuteen suhteeseen. Onnea matkaan ja
muista: Maailmaan mahtuu monta miestä!!
Olen varmaan huono lohduttaja kun vain yhden
kerran seurustelusuhde päättyi naisen jättäessä
minut. Kävin silloin läpi kaikki ne tekijät jotka
omissa toimissani vaikuttivat tapahtuneeseen.
Tunnen itseni hyvin ja käyttäydyn asiallisesti
toiset ihmiset huomioiden joten mitään suurta
syytä en löytänyt. Kemia ei vain toiminut.
Lopetimme suhteen halaten toisiamme, emme
katkerana. Minun periaate vain on että se on
sitten kerrasta poikki ja loppu. Ystäväni yritti
lähestyä vielä vuodenkin jälkeen ja sanoi
harkitsevansa ja miettivänsä lopullista
päätöstään. Se osoitti minulle että olin ollut
hyvä kumppani.
Yksi asia kannattaa muistaa nyt. Kumppanisi ei
ollut sinun arvoinen etkä menettänyt mitään.
Jatka elämääsi ja anna anteeksi. Löydät vielä
elämänkumppanin joka rakastaa sinua todella.
Itse menin naimisiin ja nyt olen isä. Elämä
jatkuu.
Olen toki koittanut uskotella, että en menettänyt
mitään, mutt tosi asiassa menetin. Siinä miehessä
on kaikki mitä mä mieheltä vaadin. Toki on
kaikissa on miinuspuolia mutta ne tuntui niin
mitättömän pieniltä hänessä, ettei sillä ole
merkitystä. Mun elämässä on ollut muutamat
suhteet takana ja tietysti liuta " ei mitään
merkittäviä" jä hänessä oli kaikki piirteet mitä
edellytän ja arvostan kumppanissa. Jos kerran on
ollut kultakimpale kädessä, ei voi tulla enään
uutta. Mun on tyydyttävä johonkin "huonompaan"
jos näi voi sanoa. Jos yleensä ikinä löytyy
ketään. Nyt tietysti tuntuu ettei edes kiinnosta.
Mä tiedän, että selviän tästä kammottavasta olo
tilasta, mutta tiedän myös, että on ihmisiä jotka
ei ole erosta ikinä selvinneet. Pelottaa. Mä en
halua kuulua niihin. Nyt kun kesäloma
suunnitelmat tekivät täyskäännöksen, olen
lähdössä yksin läheisteni luokse koko kuukaudeksi
suremaan ja selvittämään päätäni. Matka olisi
800km mutta en kartakaikkiaan uskalla lähteä
ajamaan autolla yksin, vaikka normaalista sitä
väliä olen suhannut vähäväliä. Nyt vaan on tullut
mieleen miten helppo olisi pikkasen kääntää ratti
vasemmalle, ja kaikki pahaolo olisi ohi sen
jälkeen. Menen siis junalla ja jätän auton itseni
takia kotiin, vaikka pohjoisessa auto olisikin
välimatkat huomioon ottaen tarpeen. Otan pyörän
ja koiran ja lainailen muitten autoja jos on
tarvis...... JA MÄ TSEMPPAAN!!!! tai siis itken
ja yritän tsempata!!!
Varmasti kaikki lohdutukset tuntuvat
kliseiltä,mutta tosiasia on,Kirsikkaiseni,ettei
muuten voi tunnistaa elävänsä jollei ilojen
seassa tunne joskus myös pohjatonta surua.
Suositan kaikille,antakaa sydämenne särkyä
ainakin kerran,silloin olette elossa.ja miten
vahvana jatkattekaan ettenpäin..
Ja Kirsikka,sanot että tämä miehesi oli juuri
sellainen jollaisen olet aina halunnut.Väärin.Jos
hän olisi ollut sitä oikeaa laatua,hän ei olisi
sinua koskaan hylännyt.
Kaikkea hyvää Sinulle.
haavat arvet vain jää ,se kuuluu elämään. kyllä
sinä selviät ja löydät sen oikean.hän ei ollut
sinulle se,mutta sekin tulee jos on tullakseen.
sulla on rankkaa ,tiedän,mutta ei jättäminenkään
ole helppoa,mutta molemmat kasvattavat luonnetta.
tutustu uusiin ihmisiin ja ota yhteyttä vanhoihin
ystäviin voit kokea vielä elämäsi parhaan kesän
ota siitä kaikki irti ja elä vain itseäsi varten.
sääskistä mutta aurinkoista mittumaaria.
Tänään onkin jo paljon parempi päivä.Kävin eilen
lääkärissä sain unilääkkeet, ja joten kuten
nukuttua viime yönä, pätkissä kuitenkin. Siellä
lääkärissä mä jotenkin repesin. Mä vaan itkin ja
itkin , mutt tuntui helpottavalta itkeä ja
kertoa täysin tuntemettomalle ihmiselle. Onneks
se sentään oli nainen. Vaikka sama juttu olisi
varmaan tapahtunut mieslääkärin edessäkin. Aamut
ovat pahoja, mutt työhön meno on ihanaa. Eikä
oikein tekis iltaisella lähteä sieltä poiskaan.
Sain kyllä sairaslomaa kesälomaan asti, mutt en
ainakaan tällä viikolla vielä jouda lomalle
jäämään. Jotenkin on vaan helpottavaa tietää,
että jos siltä tuntuu, voi jäädä duunista
pois.Vaikka taitaa se työ kuitenkin olla parasta
lääkettä. Mä olenkin tässä mietinyt että, onks
tää nyt se pahin aika kun on jo eronnut, mutta
vielä ollan saman katon alla ja nukutaan samassa
sängyssä, vai onko pahin vasta edessä. Siis
sitten kuin toinen on fyysiseti muuttanut ja
asunto tuntuu autiolta. Pitäiskö mun mennä
muuttohommin mukaan, vai antaa herran hoidella
omatoimisesta? Vai lähdenkä siksi
muuttoviikonlopuksi, tai mille päivälle se nyt
sitt osuukaan, evakkoon johonki? Mutt mä pelkään
sitä tyhjään kotiin takas tulemista. Siis eihän
se nyt kokonaan tyhjä ole tavaroista, jäähän
mullekin nyt jotakin, mutt silleent tyhjään
kuitenkin. Tavaroiden jakokaan ei jaksa
kiinnostaa. Musta tuntuu etten mä kestä sellaista
ollenkaan. Mut jos mä jään jeesaamaan ja
kantelemaan muuttolaatikoita, haluunko mä sitt
sillä oikein kiusata itseäni, ja maximoida pahaa
oloa ja ikävää. Sitähän sanotaan kuolemankin
jälkeen, että olisi hyväksi nähdä se läheinen
kuolleena kuitenkin,jotta sen asian käsittää,
eikä jää uskottelemaan itsellen mitään.
En tiedä....... kyllä tämä elämä isolla kädellä
koettelee.
olihan siinä tyypissä pakko olla jotain vikaa
koska se sinut jätti (eikö se ole aika suuri
vika?). Selvitä mistä moinen johtui ja vältä
retkahtamasta samantapaiseen tyyppiin toiste.
Minut on kerran jätetty. Koski. Myöhemmin mies on
ryöminyt luokseni ja anonut tapaamisia. Vaikka on
uusi kihlattu kainalossa. Totean vain että hyvä
että jätti kun en itse älynnyt, sitten oli
mahdollisuudet löytää parempi tai ainakin
onnellisempi suhde.
Ero on aina tuskallinen mutta avaa mahdollisuudet
uuteen elämään, kasvuun ja vaikka mihin.
Hei, ymmärrän täysin tunteesi. Minulla vaimo
pakkaa juuri kamojaan 15 v jälkeen. Elämäni
nainen, tunteet kylmät. Jos haluat jutella, niin
vastaile tähän. Olen lasten kanssa poissa, en voi
katsoa lähtöä. En suosittele.
Haluan jutella sun kanssa, nyt olen ollut jo
pitkään reissun päällä ja palaan ihmisten
ilmoille 25.7.
Palataan ja jutellaan sit lisää.
Moi Kirsikka, jutellaan vaan. Mä oon lomalla
vielä ensi viikon eli heinäkuun loppuun asti. On
tämäkin ollut kesä, ikimuistoinen.
Olen palannut arkeen ja siis tavoitettavissa
osoitteesta: [email protected]
Ei siihen kaipuun tuskaan auta mikään. Se kaipuun
tuska vie hautaan hiljakseen.
Sorry, niin se vaan on.
Ei meitä kukaan kaipaa, koskaan.
Toiset voittaa, toiset häviää, niimpä niin.
mutta vielä se päivä paistaa
jokainen aamu on helpompi
sitten tapaat jonkun, joka
välittää susta, niinkuin minäkin