joo... mulla ois tämmönen kysymys et miten
kaukosuhdetta voi parhaiten hoitaa? puhelin,
mailit, chatti vai mikä ois parasta lääkettä kun
voi nähdä tosi harvoin?
kaukosuhdetta voi parhaiten hoitaa? puhelin,
mailit, chatti vai mikä ois parasta lääkettä kun
voi nähdä tosi harvoin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mun kaikki suhteet on ollu suurinpiirtein
kaukosuhteita eikä niistä mikään oo kunnolla
kestäny. Mut chattailu on aika kiva systeemi, jos
kummallakin on riittävästi aikaa jutskata siä. Se
on ehkä halvin vaihtoehto mailaamisen rinnalla.
Kannatan. Mun nykynen "jätkäkaveri" on ny armyssa
ja muutenki meillä on välimatkaa noin 70 km..On
vähä vaikeuksia..Paljonko sulla ja sun
partnerilla on välimatkaa?
noi keinot kyllä auttaa ainakin jonkin aikaa
mutta mikään muu ei sitä ikävää kyllä helpota
kuin se että pääsee kultansa luokse. Mutta
itselläni juttu on toiminut kohta kolme vuotta ja
ei tää kyllä taida senkään jälkeen loppua koska
molemmat meistä on tosissaan jutun suhteen.
Ja kyllähän sitä joskus sentään pääsee tapaamaan
kunnolla toisiaan. Mä itse vaan tapailen noin
kerran kuussa kun tota välimatkaa on noin 400km
joten matkat maksaa sen mukaan. =/ Mutta jos
jaksaa olla uskollinen ja ennen kaikkea
rehellinen sille toiselle niin sillä ainakin
pääsee alkuun. Jos kyseessä onkin sit huono
tyyppi niin ei sitten mikään auta kaukosuhteissa
eikä muissakaan vaan juttu lopahtaa. Mutta onnea
vain kaukosuhteellesi. =)
Olen samaa mieltä Iineksen kanssa. Kaukosuhde voi
toimia, jos kympillä luottaa toiseen ja on
rehellinen. Viime talvi kului siten, että asuin
n.750km päässä rakkaastani. Kultani muutti
opiskelemaan etelään ja jäin itse pohjoiseen työn
vuoksi. Näimme noin kerran kuussa, koska
opiskelijalla ei ole usein vara matkustaa (vaikka
opiskelija-alennuksetkin ovat olemassa) ja minä
en saanut mitään alennuksia lipuistani. Minulla
ei ollut mahdollisuutta nettiin, joten mailailut
ja chatit eivät tulleet kysymykseen. Mutta
tekstarit ja puhelut kulkivat kyllä, eivätkä
puhelinlaskutakaan päätä huimanneet. Nyt tänä
syksynä muutimme yhteen ja meillä menee ihan
hyvin.
Uskon, että kaukosuhde onnistuu parhaiten jos
seurustelua on sitä ennen takana pitempi aika kun
pari viikkoa tms. Nyt olen seurustellut kultani
kanssa yli neljä vuotta... together forever?
Kaukosuhteet kaipaa ennen kaikkea jatkuvaa
yhteydenpitoa ja jotain vaihtelua, ettei aina tuu
pelkkää puhelua joka päivä vaan aina joskus
postilaatikkoon ilmestyy vaikka kortti tai kirje.
Todella noita käsinkosketeltavia "yllätyksiä"
kaipaa, kun kulta on kaukana ja puheluistakin jää
pelkkä muisto. Mailitkin on aika persoonattomia,
mut hyvähän niillä silti on yhteyttä pitää.
Riippuu tietty vähän välimatkasta mikä toimii
parhaiten. Jos on jotain 30 kilsaa ja nähdään
joka viikonloppu, se on aika erilaista kun 500
kilsan ero ja nähdään kerran kuussa. Ja
sellasta... Mut musta paras on ehdottomasti pitää
yhteyttä mahdollisimman usein ja mahdollisimman
monipuolisesti. Chatti, soittelu, mailit,
tekstarit ja perinteinen posti.. Niitä kaikkia
kun käyttää, mulla ainakin toimii parhaiten.
mulla ja jätkälläni on 80 km eroa ja pidetään
päivittäin yhteyttä puhelimella ja textareilla.
ei kovin usein mailailla ja ainoastaan minä
kirjoitan joskus kirjeitä.
kummallakaan ei oo viel ajokorttia niin että
yleisillä kulkuvälineillä joutuu kulkeen.onneks
ne alennukset on tosiaan keksitty.
Omista kokemuksistani voisin kertoa sen verran,
että aloimme poikaystäväni kanssa seurustella, kun
välimatkaa oli yli 200 km. Olemme selvinneet
hyvin. Tänä syksynä muutin n. 100 km lähemmäksi
kultaani, kun aloitin opiskelut uudessa
kaupungissa. Näemme melkein joka viikonloppu,
rahaa menee matkoihin ja puhelinlaskuihin, mutta
se on sen arvoista. Soittelemme siis toisillemme
päivittäin muutamaankin kertaan ja pidämme
siten yhteyttä. Toista kuitenkin on kun pääse
kultansa kainaloon :) Olen sitä mieltä, että
kaukosuhde - samoin kuin mikä tahansa suhde -
onnistuu, jos on onnistuakseen. Välimatka ei
vaikuta negatiivisesti, päinvastoin! Meidän
suhteessamme se vaan vahvistaa meitä ja
rakkauttamme. Älkää siis epäröikö alkaa
kaukosuhteeseen!
Juups. On sitä tullu kaukosuhteessa elettyä
viimeset 9kk ja 4pvää... Ja ihan hyvin on menny,
olen edelleen samaa mieltä muiden kanssa, eli
suhde kuin suhde onnistuu jos on onnistuakseen.
(Vähän sekavaa tää mun kieli)
Mut joissain tapauksissa se välimatkaki
vaikuttaa, esim. meillä, ku ollaan vast 15. Ja
jos toisella osapuolella vielä kaiken lisäks
sattuu olemaan vähän liian tiukat vanhemmat
niin...
Eip ole herkkua, ei, mut on vaan koitettava
jaksaa! :)
Mut terkkuisii ja hyvät jatkot kaikille
kaukosuhteis oleville ja eläville! :)