Hei!
Tarina olisi tosi pitkä, mutta lyhennän:
mies pyörittää firmaa ja meiltä on mennyt koti
kahdesti alta sen takia, ettei ole osannut
hoitaa raha-asioita.
Nyt kolahti jälleen kerran, ja kerään
itseäni kasaan. Murehdin perhettä.
Yritän päästä vihasta, tuskasta ja pettymyksen
tunteesta. Mies on hyvä isä, hyvä mies.
Hyvä avioliitto ja monta yhteistä vuotta takana.
Mutta nämä toilailut alkaa olla jo sitä luokkaa,
että hetken ehdin miettiä... etten todellakaan
jaksa enää.
Vastaavia kokemuksia ja miten päässyt yli?
Tarina olisi tosi pitkä, mutta lyhennän:
mies pyörittää firmaa ja meiltä on mennyt koti
kahdesti alta sen takia, ettei ole osannut
hoitaa raha-asioita.
Nyt kolahti jälleen kerran, ja kerään
itseäni kasaan. Murehdin perhettä.
Yritän päästä vihasta, tuskasta ja pettymyksen
tunteesta. Mies on hyvä isä, hyvä mies.
Hyvä avioliitto ja monta yhteistä vuotta takana.
Mutta nämä toilailut alkaa olla jo sitä luokkaa,
että hetken ehdin miettiä... etten todellakaan
jaksa enää.
Vastaavia kokemuksia ja miten päässyt yli?
Vastaukset 13
Vanhimmat
sano miehelle, että ottaa kunnon työn
jättää konkurssifirmat muille
otatte lainaa, niin että sitä
riittää lapsillekin
ja alatte alusta
... halusin tässä yhteydessä todeta aiempiakin
kommenttejasi lukeneena että sulla on hyvä asenne
ja mielenkiintoisia mielipiteitä - ja ennen
kaikkea huumorinpilkettä silmäkulmassa...
Olet mielenkiintoinen mies...
tein ne perinteisellä menetelmällä ( siis
panta koivun oksasta). Läksin reissuun
aamukolmelta. Linnut lauloivat ( mm.
kuhankeittäjä, jota en ole ikinä nähnyt),
aurinko nousi ja minä poika väänsin vastoja.
Nyt ne on pakastearkussa talven varalle.
Pistimme ilmatiiviisti muovipusseihin ja
teipillä kiinni. Otin vatat sähkölinjalta, josta
puut katkotaan pois muutenkin. Suosittelen.
Tahtois alottaa alusta... ihan alusta.
Mielessä kävi ajaa konkurssiin koko
juttu ja ottaa firma omalle nimelle.
(t:mi), mutta... mies sanoi, ettei ole
mikään roisto. Haluaa hoitaa hommat
itse loppuun.
Minä otan siis lainan ja makselen pois.
Ne ja muut rästit.
Olin hämmästynyt, kun joku näkee kuhankeittäjän
ja toinen on todella uupunut! On tainnut jäädä
maailman kierto väliin, epäilen vahvasti! Entä
jos olisi jäänyt perinteisellä tavalla tehdyt
alle kiintiön! Huh huh! Tunsi linnun vaikkei ole
ikinä ennen nähnyt! Rajansa kaikella.
En sitä vastanteosta löytänyt.
Uupunut yrittää miettiä vastantekoa,
ja sehän kyllä on aika terapiaa...
Jospa hän yritti sitä sanoa?
Helppo neuvoa kun muilla on tosi hätä! Kyllähän
elämä koulii kovalla kädellä, muttei se aina ole
itsestä kiinni kun joutuu vastatuuleen! Mikä on
se mitta minkä kestää, ettei romahda. Minä en
ainakaan tällä hetkellä vastanteolla selviä! En
ole kuullut muuta kuin "kyllä se siitä"!
Kielikuvia voisi selventääkin, eikä miettiä
jotain suurta filosofiaa!
Olen kokenut saman. Sinnikkäästi yritimme kaiken
pitää mutta mies haki helpomman tien ja tarrautui
pulloon. Perhe ja avioliitto hajosi kun en enään
jaksanut. Ehkä vielä kaiken menettämisen jaksaa
mutta kun juominen tuli jokapäiväiseen elämään
niin sitä ei enään kestänyt.Olen nyt ollut yli
vuoden kolmen tytön yksinhuoltaja äiti ja nyt
rupean toipumaan pettymyksestä ja
katkeruudesta.Olen jopa rakentamassa uutta
elämääni ihmisen kanssa jota rakastan.
Painajaiseni vain on edelleen jos joudun kokemaan
uudelleen vastoinkäymistä niin en tiedä
jaksaisinko enään vaikka olen vahva persoona
mutta rajansa kullakin. Lapsetkin ovat vielä niin
pieniä ja ne on saatava kunnialla kasvatettua
maailman pyörteisiin. Miten voikaan se raha olla
aina kummituksena suhteessa, mietin usein. Se
opetti että en halua minkäänlaista omaisuutta
vaan tyydyn asuntoon jossa on hyvä asua , ruokaa
lapsille ja toimeentulo ja rakas vierellä joka
tukee vaikeinakin hetkinä.Ei ole mukavaa kantaa
koko loppu elämän suurta velkataakkaa kun tietää
ettei koskaan pysty maksamaan, ei ole muuta
vaihtoehtoa kuin velkasaneeraus ja tunnet kakkos
kansalaiseksi. Ajattelen vain elämää tämä on
mitään emme vie mukanamme.
Totta joka sana, jonka kirjoitit.
On kai onni onnettomuudessa, että
alkoholi ei ole kuvassa mukana,
tai että mies olisi muuten surkea.
Olen päättänyt yrittää jaksaa,
mutta kyllä tämä syö sisältäpäin ja pahasti.
On varmasti huomattava, mistä se onni tulee.
Niistä pienistä asioista ja terveydestä.
Kiitos kommentistasi. Hengessä mukana...
Eipä ole ollut täälläkään hurraamista..ekan
firman jälkeen jäi velkaa muutamia
kymmeniätuhansia ja asumusero siinä
välissä..takas mentiin, lupaukset mukavia ja
fiilikset tosi kivat.
Mies teki ajohommia toisena osakkaana mut sukset
meni ristiin tässäkin asiassa, velkaa ei jääny
tästä mut tyhjät kädet kuitenkin..Sit jossain
vaiheessa oli jo talokin ostettu ja puhuttu,
jotta nyt saa yrittämiset riittää ja töitähän saa
yksityiseltä..olishan ne yhteiset lomatkin
poikaa..
Kuinkas ollakkaan, uusi toiminimi on nyt pystyssä
ja mitäs minä? Sanoin vaan, että tee omat
ratkaisusi..luulin, jotta osaahan tuo jo tässä
vaiheessa rivien välistä lukea??? Mutta nyt
käytännössä eletään mun palkalla, bisneksistä en
tiedä enempää, ei huvita kysellä. Epäilykset on
ilmassa..
Olen päättänyt,jotta vaikka kuinka hyvä mies on
ja vaikka miten ihana isä, en jää enää, jos
huonosti käy. Sen verran monta kertaa omat
haaveni on jääny toteutumatta.
Joskus on katsottava totuutta silmiin.Jos toinen
ei ota opiksi virheistä niin eihän sitä ole pakko
toisen katsella. Elä omaa elämää ja nauti siitä.
Joskus on katsottava totuutta silmiin.Jos toinen
ei ota opiksi virheistä niin eihän sitä ole pakko
toisen katsella. Elä omaa elämää ja nauti siitä.
.......niin voisin ehkä tehdä tässä
ratkaisuni... irtioton.
Vaan lähteä perhettä hajottamaan?
Ei taida tästä tytöstä olla siihen.
........