Kyselisin vain teiltä jotka ovat asian kanssa ehkä jo tapelleet tai teillä on muuta kokemusta; mitä Suomen laki on mieltä siitä, että ihminen pakotetaan palvelemaan armeijassa 9 kuukautta vaikka minimiaika (käsittääkseni) on 6 kuukautta?
Jos ihmisellä ei kertakaikkiaan ole minkäänlaisia intressejä jäädä armeijaan 6 kuukauden jälkeen, vaan hän haluaa esimerkiksi siirtyä työ- tai opiskeluelämään takaisin JO PUOLI VUOTTA ELÄMÄSTÄÄN HAASKANNEENA, niin kenen puolella laki on?
En tiedä kenen etua pakollinen asevelvollisuus palvelee, varsinkin kun Suomessa tuskin enää koskaan käydään taisteluja metsässä ryömimällä.
Ennen luulin, että kauhukertomukset intistä olivat vain liiottelua. Nyt kun oma poikaystävä, käytännössä avomies kun yhdessä asumme, on siellä ei voi muuta kuin päätä pudistaa ja uskoa.
Anyway, itse en ole armeijassa ollut, kertoisitteko please te joilla on kokemusta? Olisi myös helpottavaa kuulla jotain positiivista!
Jos ihmisellä ei kertakaikkiaan ole minkäänlaisia intressejä jäädä armeijaan 6 kuukauden jälkeen, vaan hän haluaa esimerkiksi siirtyä työ- tai opiskeluelämään takaisin JO PUOLI VUOTTA ELÄMÄSTÄÄN HAASKANNEENA, niin kenen puolella laki on?
En tiedä kenen etua pakollinen asevelvollisuus palvelee, varsinkin kun Suomessa tuskin enää koskaan käydään taisteluja metsässä ryömimällä.
Ennen luulin, että kauhukertomukset intistä olivat vain liiottelua. Nyt kun oma poikaystävä, käytännössä avomies kun yhdessä asumme, on siellä ei voi muuta kuin päätä pudistaa ja uskoa.
Anyway, itse en ole armeijassa ollut, kertoisitteko please te joilla on kokemusta? Olisi myös helpottavaa kuulla jotain positiivista!
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hei,
Asevelvollisuuslaki:
5 § (16.1.1998/19)
Varusmiespalvelusaika on vähintään 180 päivää. Niiden asevelvollisten palvelusaika, jotka määrätään koulutettaviksi asetuksella tarkemmin säädettäviin miehistön erityistaitoa vaativiin tehtäviin, on 270 päivää. Upseereiksi, aliupseereiksi ja asetuksella tarkemmin säädettäviin miehistön vaativimpiin erityistehtäviin koulutettavien asevelvollisten palvelusaika on 362 päivää.
----------------------------
Vähintään siis 180 päivää, mutta jos on määrätty esimerkiksi erikoistehtäviin silloin aika on pidempi. Laista ei tässä tapauksessa apua löydy.
Joo, "sotaleskeltä" kaipaisi hieman enemmän moraalista selkärankaa. Mistäs sinä tiedät missä ja miten seuraava sota käydään? Vai oletko ajatellut, että sinä ja poikakaverisi istutte pommisuojassa, ja muut saavat taistella teidänkin edestä?
Armeijassa kasvatetaan itkupilleistä ja "ämmistä" miehiä - toivottavasti siinä onnistutaan sinunkin poikakaverisi kohdalla.
Eiköhän ne seuraavat sodat käydä kuule jollain muilla keinoin kuin kiväärein ja singoin...
Jos esim. Venäjä tänne haluaisi hyökätä ja vallata Suomen, siinä ei armeija paljon auttaisi. Vaikka Suomi ei antautuisikaan vaan taistelisi, menisi ehkä päivä ja Suomi olisi kuitenkin hävinnyt mutta ohhoh, puolet miehistä olisi kuolleita.
Joten eiköhän Suomen kannata ihan suosiolla antautua jos joku tänne haluaa tunkea, häviämme kuitenkin, kun muilla mailla on vaikka mitä kemiallisia aseita, ydinpommeja ym.
Jäin ihmettelemään tuota lain kohtaa: "määrätään".
Kuinka ihminen voidaan vain määrätä olemaan sidottu armeijaan päivääkään kauemmaksi ajaksi kun hän itse haluaa? Ja miksei häneltä MISSÄÄN VAIHEESSA kysytä ennen palvelukseen astumista, kauanko hän haluaa armeijassa olla?
Kaikki eivät halua sotapoliisiksi vain siksi, että pakotetaan. Eikä tässä ole selkärangasta tai moraalista kyse muuten kuin, että ihmistä ei mielestäni saisi pakottaa kun lain mukaan on olemassa lievempikin "rangaistus" eli 6kk.
Poikani on armeijassa ja nyt palveluksensa puolivälissä ja otti maanantaina uudet alokkaat aliupseerina vastaan. Hän haluaa palvella vuoden ja viihtyy siellä erinomaisesti ja on motivoitunut ilmaisesta koulutuksesta. Asenteesta on kysymys kuten elämässä yleensä. "En minä" asenteellä törmää vaikeuksiin omassa pääkopassaan ja sen ulkopuolella.
...että kun ne isot herrat intissä huomaa, että "hei, tossa pojassa on potentiaalia tällaseen ja tällaseen hommaan, pistetäänpä sinne", siinä ei itkut auta. Ko poika määrätään sinne. Piste. Kannattaa ottaa kohteliaisuutena tollaset, ei se intti ole ketään tappanut "pakottamalla" johonkin. Jos sun äijäs pääs spolleksi, ei se ole kuin sen 3 kk lisää, kyllä sen kestää. Kokemus kertoo.
Ja hei! Onhan intille toki vaihtoehtoja, jos kantti kestää.
Kyllä Suomikin voi vielä sodassa pärjätä, vaikkei meillä ydinaseita olekaan (kukapa sitäkin tietää?). Ei kannata ottaa tota asennetta, että hävitään kuitenkin, ollaanhan me ennenkin pärjätty. Sitä paitsi, kenen kanssa me sodittais, kun poliitikot nuolee kaikkien maiden ahteria? =)
Ymmärrän, että on ihmisiä jotka haluavat jatkaa armeijassa pidempäänkin kuin 9kk, VAPAAEHTOISESTI.
Mutta en ymmärrä kenen etua se palvelee, että ihminen pakotetaan sinne jäämään vastoin omaa tahtoaan pidempään kuin laissa säädetyksi minimiajaksi.
Eikä poikaystäväni siellä mitään itkeskele, häntä ja 100 muuta miestä siellä vaan harmittaa, koska he eivät halua TUHLATA elämästään yhtään päivää enempää armeijaan kuin 180.
Usko tai älä, joillain on elämää armeijan ulkopuolellakin. Töihin pitää mennä, että laskut tulevat maksettua, eikä niitä sillä pienellä päivärahalla makseta. Sitäpaitsi poikaystäväni todella haluaisi aloittaa korkeakouluopinnot jo syksyllä, nyt näyttää siltä, että nekin siirtyvät ainakin puolella vuodella. ONKO REILUA?
No miksei se sun itkupillisi ruvennut sitten sivariksi - ai niin, sinne palvelukseen olisikin MÄÄRÄTTY puoleksitoista vuodeksi.
Ei armeijan käymisessä ole kysymys itsemääräämisoikeudesta. Se on määritetty laissa.
Kyllä minunkin mielestäni sinulta ja poikakaveriltasi puuttuu moraalinen selkäranka. Oikeuksia ja vapauksia on mukava ottaa ja vaatia, mutta oletko koskaan kuullut yhteiskunnan velvoitteista?
Minusta sinun ja sinun kaltaistesi on turha enneustella millainen sota seuraavaksi tulee, koska ei intoa ja halua maanpuolustukseenkaan riitä. Onko kaikkeen ratkaisu antautua ja joutua vieraan vallan alle. Lukaisepa vähän nykyhistoriaa, niin tiedät miten miehitettyjen valtioiden kansalaisille on käynyt. Haluatko sinä esim. tulla koko pataljoonan raiskaamaksi, haluatko, että et saa puhua äidinkieltäsi, omaisuutesi takavarikoidaan, joudut asunnostasi taivasalle....???
Onko sinun tapauksessasi kyse vain siitä, että olet ns. miehenkipeä kun poikakaverisi on poissa?
Mielestäni on reilua - kunnon miehet käyvät armeijan sen enempiä parkumatta. Siksi toiseksi korkeakouluopinnoissa ja sen jälkeisessä elämässä tulisi olemaan hyötyä esim. aliupseerikoulutuksesta.
Taas näitä isänmaallisia kiihkoilijoita...
EI, kyse ei ole mistään miehenkaipuusta. Tottakai kotona on hieman yksinäisempää, mutta en minä siihen kuole. Ihan poikaystäväni parasta ajattelin, koska kuulemma armeija ei alokkaita kovin paljon kunnioita, joten miksi hekään armeijaa.
Vaikka Suomi ryhtyisikin sotaan, niin eiköhän ne vieraan maan pataljoonat joka tapauksessa tulisi ja ryöstäisi ja raiskaisi samalla kun vallottaisivat, koska hei herätkää ihmiset, EI SUOMELLA OLE MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA, menetettäisiin vaan puolet sotilaista ym.
Mistäköhän sinä sinä sen voit tietää, onko mahdollisuuksia vai ei?
Mistä olet saanut "kuulemma" tiedon, että alokkaita ei paljoa kunnoiteta? Armeija on kurinalainen laitos, jossa kaikkia kohdellaan samalla tavoin, mutta ei neitimäisesti silkkihansikkain.
Voi ihme, mikä itkijätär sinä olet. Ajattelet ihan poikaystäväsi parasta. Sinä ja poikaystäväsi kuulutte siihen sarjaan nuoria, joiden pitää saada tässä nyt heti ja kaikki. Mihinkään ei ole velvoitteita, mutta vaatimuksia kyllä sitä enemmän. Muuta vaikka Venäjän puolelle, kun näyttää siltä, että itssenäisyydellä ei ole mitään merkitystä. Itsenäisyy ja itsemääräämisoikeus on muutakin kuin sossun luukku, missä käydään itkemässä ja vaatimassa rahaa tyhjän tekemisestä.
Kosovo opetti, että Suomen puolustusdoktriini toimii yhä. Jenkkiarmeija ei saanut teknoaseineen tuhottua ilmasta käsin kuin murto-osan Serbiarmeijan panssariaseesta ja maavoimien kalustosta. Hyvin puolustautuvan paikallispuolustukseen nojaavan maan miehittäminen vaatii edelleenkin maavoimien hyökkäystä, mikä vaatii puolestaan ihan tavallisia jääkäreitä ja panssarivaunuja - KIVÄÄREITÄ JA SINKOJA. Ja sitten jos puolustajalla sattuu olemaan iskukykyinen armeija, sodasta tulee kaikkea muuta kuin helppo. Viime kädessä Suomi pitäisi vallata hehtaari hehtaarilta, ja tuskinpa idän uhka Venäjä haluaa nykymaailmassa uhrata sellaisen määrän miehiä, mitä tämä todellisuudessa vaatisi (n. 5 - 10-kertainen ylivoima puolustajaan verrattuna, eli n. 2 miljoona ukkoa pitäisi sitoa projektiin...) Ei Suomen armeijaa turhan takia pyöritetä.
Ydinaseet sitten? Miksi Venäjä ottaisi koko maailman vihat niskoilleen ja tuhoaisi Suomea ydinaseilla, jos se haluaisi hyötyä Suomesta jollakin tavalla. Sitä paitsi Suomeen osuvan ydinaseen laskeuma leijuisi osaksi Venäjälle.
Hyvä sotaleski... et ilmeisestikään ole perehetynyt kovinkaan paljoa nykyaikaiseen sodankäyntiin. Että jospa keskittyisit niihin vähiin yhteisiin aikoihin, joita sinulla on nyt puolisosi kanssa...
Ja sitä paitsi, mitä pahaa on siinä, jos kansalainen joutuu uhrautumaan mitättömät 9 KUUKAUTTA oman kotimaansa hyväksi. Aika vaatimaton uhraus.
Afganistan miehitettiin Neuvostoliiton toimesta 80-luvulla. Koko tämän ajan Afgaanisissit pitivät pintansa ja aiheuttivat miehittäjälle tuhoja - NL:n ylivoimasta ja huippuaseistuksesta huolimatta. Lopulta NL joutui vetäytymään, koska tilanne oli sietämätön.
Vaikka esim. Venäjä onnistuisikin - miljoonia sotilaita uhraamalla - miehittämään Suomen, ei se täällä pitkään viihtyisi. Sissisota on Suomen kaltaisessa korpien peittämässä maassa ikävä uhka miehittäjälle.
Ja tässä ei ole mitään isänmaallista kiihkoilua, vaan aika normaalia nykysodankäynnin luonteen analyysia. En ole tietenkään mikään kenraali tietämykseni tasolta, mutta harrastellut maailman kriisien tutkimista jonkun verran vuosien saatossa.
Kyllä minusta sen verran kiihkoilijaakin löytyy, että minä - toimistossa istuva antisankari - menen ennemmin rintamalle jos maata uhkaa vaara kun katson vierestä miehittäjän vyörymistä maahan...
Silloin 70-luvulla oli nuo palvelusajat 240 tai 330 vrk. Minut pakotettiin tuohon 330 vrk palvelukseen. Vaihtoehtona sotaoikeus (oli sillon vielä olemassa). En edes harkinnut kieltäytymistä. Kieltämättä v****tti sillon, mutta jälkeenpäin ei. Kaks kertaa käyny kertaamassa 5 6 vrk. Asenne puolustusvoimia kohtaan ihan ok. tällä hetekellä, enkä silti mikään sotahullu ole.
Joo, kyllä me varmasti pystyttäis pitämään suomen metsät ja suot hyvin puolustettuina tolla meiän ihan käsittämättömän loistavalla armeijalla, jopa venäjää vastaan. Mutta mitä me niillä soilla tehtäis, asutuskeskukset ne on jotka merkkaa.
Asutuskeskukset taas vaikkapa toi naapurimaan armeija pystyisi nopeasti valtaamaan. Suomen ilmavoimat on lähinnä vitsi, koska ne on niin pienet. Onhan ne hornetit hyviä, muttakun tuolla naapurilla on 100 kertainen ylivoima, taistelu ilmaherruudesta kestää ehkä sellaset vähän alle viis minuuttia (arvaa kumpi voittaa) Ja sen jälkeen tulee laskuvarjomiehiä helsinkiin ja tankkeja lentokentille. Helsinki on vallattu muutamassa tunnissa (lukuunottamatta muutamia vastarintapesäkkeitä, joilla nyt ei käytännössä ole mitään merkitystä)
Eli, voidaanhan me toki puolustaa niitä soita ja metsiä, mutta kauanko me halutaan siellä metsissä pysyä, onko sulla muija tai lapsia, odotteletko sä siellä metsässä jonkun suuren sotapäällikön käskyjä. Samaan aikaan kun muijas ja mahdolliset lapses on jossain vallatussa asutuskeskuksessa....
Tuon naapurimaan armeija ei ole kuuluisa ystävällisyydestään, eli sissisota kävisi varmasti kalliiksi siviiliväestölle.
Sellanen vielä, että mitä me oikein puolustetaan, nykyisiä poliitikkojako, vaiko ehkä rahaa, EU:ta, perhettä vai mitä, mikä teiän mielestä on se syy miks sotaan lähtisitte... vai lähtisittekö?
Ilmeisesti alkuperäisen kirjoittajan poikaystävä palvelee SPOL:lina 9 kuukautta, se ei AUK eikä RUK, se siis opettaa lähinnä toimimaan vartiana -> ei suurta hyötyä korkeakouluopiskelijalle.
Kunnon miehet palvelee armeijassa, mahdollisesti, mutta paljonpa siitä on iloa. Kunnioita toki niitä jotka tälle maalle aikanaan itsenäisyyden taisteli. Mutta paljon on tapahtunut sen jälkeen. En usko että kovinkaan monelle tää maa on enään taistelemisen arvoinen.
Tää ei oo enään sellanen paikka, missä tavallisen ihmisen on hyvä olla. Itsenäisyys on myyty Brysseliin (tilalle ostettiin vähän saksalaista ilmatilaa), jatkossa aletaan maksamaan itäeuroopan maiden kehittämisestä. Köyhyyttä ja työttömyyttä riittää, varsinkin nuorilla, niillä samoilla nuorilla joitten kuvitellaan innosta hihkuen säntäävän tätä maata puolustamaan. Aika hiljasta voi olla...
Suurin ero 80 luvun afganistanin ja suomen välillä on elintaso. Ne Afgaanisissit ei olleet koskaan omistaneet mitään, ne oli köyhiä paimentolaisia ja sitäkautta tottuneet elämään ilman mitään. Lisäks niillä oli uskonto, tavallaan ne puolusti Islamia ja pääsi sodassa kuollessaan paratiisiin niitten tavanomaisten 60 neitsyen luokse.
Rautalangasta:
Afganistan
Sotilaat tottuneet kurjuuteen.
Fanaattiasia uskonnollisuudessaan.
Ei korkeastikoulutettuja tai muuten sellaisia että voisivat pienellä vaivalla muuttaa muualle.
Paikallisilla kokemusta ainoastaan sorrosta ja kurjuudesta, joten kaikki muutokset olisivat parempaan suuntaan ja mitään hävittävää ei oikastaan ollut.
Käytännössä uskonnosta ja vaihtoehtojen puutteesta johtuen afgaanien taistelutahto oli äärimmäisen korkea. Siviilitappioista ei välitetty eikä omakaan kuolema ollut kovin merkittävä asia. Sotaa ei siis olisi voitu voittaa ilman täydellistä kansanmurhaa tai jotain vastaavaa erittäin radikaalia toimintaa.
Suomi
Sotilaat tottuneet ylellisyyteen.
Ei uskontoa tai mitään muutakaan yhdistävää seikkaa.
Paljon korkeasti koulutettuja joille muutto johonkin muuhun maahan olisi erittäin helppoa, eikä edes mitään pakolais statusta tarvittaisi.
Muille kuin noille edellä mainittuille korkeakoulutetuille, onko täällä oikasti mitään sellaista minkä puolesta kannattaisi kuolla.
Jollain on kyllä paljon rahaa, mutta ei todellakaan niillä jotka sinne rintamalle olisivat joutumassa. Yleisesti suomalaisille perheellä on väliä, yhdistettynä tuohon helppoon muuttamis mahdollisuuteen...
Käytännössä: Resurssien eroista johtuen venäjä menettäisi ehkä muutaman tuhat miestä suomen kaupunkien nopeassa valtauksessa. Sissisotaa voitaisiin toki käydä, mutta kuinka kauan viitsittäisiin, ennenkuin yksikerrallaan yritettäisiin etsiä perheet ja lähteä vaikka ruotsiin (jos ei siis olisi tehty niin jo sodan alussa tai vähän ennen) olisiko suomalaisilla siinä sissisodassa mitään voitettavaa?
No jos tehdään täsmäisku ja vallataan pari kaupunkia, niin aika vaikea niitä on pitemmän päälle puolustaa, jos Suomen kenttäarmeijasta vaikka edes kolmasosa eli n. 130.000 ukkoa on aseissa. Katsos, ehkäpä idea ei olekaan pelkästään siellä metsässä käkkimisessä, vaan sieltä käsinhän voi vaikka yrittää hyökätäkin jonnekin... tai yleensäkin tehdä jotain.
Itsekin olen aikanaan AUK-koulutuksen saanut, enkä usko, että tällä vähäisellä sotilaskoulutuksellani kykenen esittämään kovin syvällistä strategista analyysiä eri skenaarioista, mitä voi tapahtua minkäkinlaisen hyökkäyksen kohdatessa. Mutta oletan, että ainakin kansainvälisesti pätevän koulutuksen saaneet ja kansainvälisilläkin kentillä pyörineet kotimaiset kenraalimme tietävät, millä keinoilla Suomea puolustetaan. Tokkopa nuo ihan huvikseen pyörittävät nykyisenlaista armeijaa ilman mitään visiota erilaisista maata pahimmillaan uhkaavista uhkakuvista. Ehkäpä jopa hekin ovat keksineet strategisen täsmäiskun mahdollisuuden, vaikket sinä olisi sitä heille erikseen kertonutkaan. Toisekseen liittoutumattomankin Suomen puolustuskyky on usein arvioitu kansainvälisten asiantuntijoiden taholta erittäin hyväksi. Kaipa nekin jostain jotain tietävät.
Mitäkö minä Suomessa puolustaisin? No, olen saanut tähän mennessä peruskoulutuksen, lukio-opetuksen ja korkeakoulututkinnollisen ilmaista opetusta, terveydenhuollon, turvallisen ja rauhallisen kasvu- ja elinympäristön sekä yleisesti hyvät lähtökohdat elämään ja mahdollisuuden kouluttautua, yrittää ja tehdä työtä. Enköhän minä ole jotain tälle maalle velkaa. Ennemmin kuolen saappaat jalassa jos joku idän uhka yrittää tuhota edes Suomen verran länsimaista sivistystä, kuin pakenen jonnekin ruotsalaisten elätettäväksi. Ennemmin taistelen henkeni uhalla puolustaakseni perheeni mahdollisuuksia samaan, mitä itse olen saanut nauttia. En ole vanhanaikainen nurkkapatriootti enkä mikään yltiöisänmaallinen. Mutta sen verran vanhanaikaisen kunniantuntoinen, että teen sentään jotain jos niin vaaditaan. Sen olen perheellenikin velkaa.
Mene sinä vain Ruotsiin, minne niin kovasti olet sodan tullessa menossa. Jos luulet, että Ruotsi ja vaikka koko Länsi-Eurooppa mielellään majoittaa muutaman miljoonaa suomalaista pakolaista ihan silkkaa hyväntahtoisuuttaan...
Totta kai kaikella on rajansa. Jos koko maa miehitetään, selvähän se on, ettei vuosikausia mikään sissijoukko pysy kasassa. Mutta sellaista nyt ei käytännössä tapahdu, sillä koko maan miehittäminen on melkoisen vaikeaa.
Eipä sitä kovin syvällistä strategian analyysiä tarvitakaan. Riittää että on edes osapuilleen luvut tiedossa. Tosiasia on, että naapurilla on kaikilla mittapuilla mitattuna yksinkertaisesti liian suuri ylivoima.
Muistaakseni muuten suurin osa noista suomen kansainvälisillä kentillä pyörineistä kenraaleista olisi ajamassa Suomea Natoon... miksiköhän...?
Sehän nyt on ihan itsestäänselvyys, että miksi tuota nykyisenlaista armeijaa pyöritetään. Selityshän on raha. Hyvinvarustettuun palkka- armeijaan joka olisi riittävän kokoinen puolustamaan koko maata ei ole rahaa. (Tietenkään poliitikot eivät laske tämän nykyjärjestelmän kustannuksiin sitä että nuoret tuhlaavat siellä vuoden, jolta ajalta he eivät tuota verotuloja...)
Ja toki suomalaiset voisivat sitten hyökkäillä niistä metsistään. Tottahan se on, että kyllä siitä vihollisellekin tappioita tulisi.
Mutta:
-Suurinta osaa suomen armeijasta ei ole koulutettu kaupunkitaisteluihin.
-Taistelut käytäisiin suomalaisten asuttamilla alueilla->naapuri voisi käyttää tykistöä suht vapaasti, suomalaiset taas...
-Naapurilla olisi täydellinen ilmaherruus (Tätä et kai sinäkään voi kiistää)
Lopputulos, suomalaisten hyökätessä tappiolukemat olisivat järkyttävät.
Ja toki, olemme saaneet koulutuksen ja kaikkea muuta hienoa, lisäksi olemme saaneet eurooppalaisittain erittäin alhaiset palkat yhdistettynä korkeisiin veroihin, ostovoimaan suhteutettuna korkeat asumismenot, lisäksi suurella todennäköisyydellä meillä molemmilla on tuttuja jotka ovat päässeet nauttimaan massatyöttömyydestä, lisäksi tuo mainitsemasi ilmainen terveydenhuolto on lähes romahdus pisteessä (jos arvauskeskukseen eksyt niin sitten ei tarvitse pelätä tätä seuraavaa), eli tiedätkö muuten missä kunnossa vanhustehoito on nykyään... jos et, niin et haluakaan tietää.
Pakolaisasia taas, laitetaan se mieluiten toistepäin. Mille maalle ei kelpaisi miljoona hyvin koulutettua ja kielitaitoista suomalaista.
Ei tietenkään kaikki samaan paikkaan, mutta mitä minä olen uutisista ymmärtänyt, niin koulutetut ja kielitaitoiset ihmiset kelpaavat käytännössä ihan mihin maailmankolkkaan tahansa ja siihen ei todellakaan vaadita mitään pakolaisstatusta.
Lisäksi, minä ajattelen ennemminkin, että olen perheelleni velkaa sen, että vien sen pois sodan jaloista.
Sillon jos itseä huvittaa kuolla jonkun niinkin typerän asian kuin "kunnian" vuoksi, niin kannattaa miettiä, että huvittaako noita lapsia kasvaa orpoina sen saman "kunnian" vuoksi... ("Kunnian" takiahan noita islamilaisia naisiakin kuolee, onko kysymyksessä ehkä sama "kunnia"?)
Niin, melkein unohdin. Oletko koskaan kuullut minkään maan puolustusta haukutun JULKISESSA puolustuskyvyn arvioinnissa. Katsos kun noitten asiantuntijoiden lausunnoilla voi olla myös poliittisia tarkoitusperiä. Lisäksi puolustuskykyä arvioidaan muutenkin suhteessa Todellisiin uhkakuviin.
No jos luulet tietäväsi kaikki mahdolliset Suomea uhkaavat uhkakuvat ja kaikki keinot, millä Suomea olisi eri tilanteissa tarkoitus puolustaa, niin hyvä ja onneksi olkoon. Paljon enemmän olet sitten AUK:ssa oppinut kuin minä. Minä luotan siihen, että ne ihmiset, jotka työkseen saavat miettiä näitä hyödyntäen kaiken käytettävissä olevan asiantuntemuksensa, osaavat itse tehdä tarvittavat puolustuspoliittiset ja strategiset ratkaisut. Ja jos sitten kykenet tietämään kaiken muun lisäksi senkin, ettei mikään mahdollinen kotimainen puolustusstrategia toimi, niin pakene ulkomaille, jos siltä tuntuu.
Kävin yhdessä Suomen vilkkaimmista julkisen sairaanhoidon toimipisteistä pääkaupunkiseudulla pari kuukautta sitten loukattuani itseni. "Romahduspisteessä" oleva terveydenhoitojärjestelmämme toimi niin, että pääsin lääkärin vastaanotolle n. parinkymmenen minuutin jonottamisen jälkeen. Röntgeneineen ja tarpeellisine hoitoineen koko homma oli ohi 1,5 tunnissa. Sain hyvää hoitoa asiallisilta ammattilaisilta lyhyessä ajassa. Ei jäänyt mitään valittamista.
Kun valtaosa maailman väestöstä asuu köyhyysrajan alapuolella, pitäisin Suomessa asumista kohtalaisen pienenä pahana useimpiin vaihtoehtoihin verrattuna. Jos luulet olevasi huonossa asemassa joutuessasi asumaan Suomessa, käypä vaihteeksi asumassa jossain sellaisessa maassa, jossa on oikeasti pahoja ongelmia julkisten palveluiden, rikollisuuden, huumeiden, väestön eriarvoisuuden, ym. takia. Itse asiassa sinun ei tarvitse asua kuin hetki jossain sopivassa brittiläisessä isossa harmaassa ja haisevassa teollisuuskaupungissa. Näet jotain uutta, mitä et ole Suomessa saanut kokea. Trust me on that. Tai no joo, jos sinulle maailma merkitsee yleensäkin pelkkää Länsi-Eurooppaa, ja jos halpa veroaste ja kovat palkat on ainoa asia, millä on mitään väliä, muuta vaikka Monacoon. Ei Suomessa kenenkään ole pakko asua, jos täällä on niin kamalan kurjaa. Muuta ulkomaille vaikka heti huomenna. Mitä vähemmän iänikuisia ruikuttajia on maassamme, sen paremmin menee ainakin minulla. Kun me nykyiset pullamössösukupolvet olemme saaneet kaiken hopeatarjottimelta, on niin helppo olla kiittämätön ja haluta aina vain lisää ja lisää. Jos jostain sen paratiisin löydät, missä mitään ongelmia ei ole, niin kerropa minullekin sitten.
Sitä odotellessasi voit purnata vaikka kavereille. Minua ei kiinnosta jankata tästä enää yhtään.
Täytyy ottaa kantaa; Kyllä Puolustusvoimat on tehnyt PR työnsä näemmä valitettavan huonosti kun kerran joillekin Suomalaisille näyttää jääneen tuollainen asenne; taikka sitten jutun aloittaneen "sotalesken" täytyy olla jonkun vieraan vallan propagandaosastolta:)
Suomella on uskottava puolustus, sen naapurivaltiommekin voivat tunnustaa. Nyt elämme syvässä rauhan tilassa ja lähialueilla ei ole mitään suuria selkauksia, joten eihän sitä armeijan toimintaakaan paljon arjessa näy. Mutta Suomen puolustusvoimat toimii huippunykyaikaisella kalustolla, henkilökunta on korkeasti koulutettua ja motivoitunutta tehtäviinsä, tietysti poikkeuksiakin löytyy niinkuin meistä ihmisistä aina. Itsehän olen ko. laitoksessa töissä niinkuin varmaan jo selvisikin ja tietysti henkilökunnan kuva puolustuskyvystä on aivan toisenlainen kuin maallikoiden koska luonnollisestikaan puolustukseen liittyviä asioita ei voi eikä ole sallittua esitellä liiemmälti. Mutta tietoa kyllä löytyy jonkin verran myös internetistä jos vain haluaa aiheeseen perehtyä. Mielestäni on erittäin ajattelematonta väittää puolustuskykyä heikoksi tuntematta asiaa tarkemmin; tietysti asia on siinä mielessä ongelmallinen että varusmiehenä palvelevatkin näkevät useimmiten vain murto-osan PV:n toiminnasta, eivät kokonaisuutta.
Arvoisa "sotaleski" , sinun kannattaisi olla miehestäsi ylpeä koska hän on päässyt erikoiskoulutukseen, tuossa vaiheessa se voi tuntua joutumiselta mutta kun palataan asiaan jonkin ajan kuluttua voi tuntua toisenlaiselta, myös oma kokemus kun palvelus loppui oli ettei koskaan enää mutta kuinkas kävikään; No työympäristönähän tämä on kyllä mukava. Oma palvelusaikani oli kyllä muutoin mielenkiintoinen mutta raskas ja välillä stressaava ; tosin ymmärrän sen koulutuksen hyvin koskapa juuri sotatilanteessa sitä kestävyyttä tarvitaankin, sekä fyysistä että psyykkistä. Opiskella elämässä voi ja ehtii aina myöhemminkin, kun on oikeus elää vapaassa turvallisessa Itsenäisessä Suomessa, Siitä kiitos Veteraaneillemme ja Suomen Puolustusvoimille. Toivokaamme kuitenkin, että saamme aina elää rauhan aikaa ja tehdä rauhan työtä; Sen Puolustusvoimat parhaansa mukaan turvaa, ja koskapa sodista on niin kauan aikaa tuntuu Rauha tänä päivänä jo itsestäänselvyydeltä, ehkä siksi sitä ei aina muistetakaan arvostaa...
Kaikkea hyvää "sotaleskelle" ja kaikille Varusmiehenä palveleville:) Sekä PV:n henkilökunnalle myös:)
Kiitos asiallisesta viestistä :)
Myös minun vaarini taistelivat talvi- ja jatkosodassa, molemmat vieläpä jäivät henkiin, tosin nyt ovat jo poisnukkuneet.
Osaan arvostaa itsenäistä maatamme, vaikkakin olen edelleen sitä mieltä, ettei Suomen voimavarat voi mitenkään riittää esim. Venäjän kanssa taistelemiseen. Mutta hei, mitäpä minä tiedän...
Puolustusvoimien toiminta on varmasti kunniakasta ja monille palkitsevaa. Itse palvelusajasta olen kuullut lukuisilta tuttavilta ja sukulaisilta ym. melkeinpä vain yhden positiivisen asian; ruoka armeijassa on hyvää.
Hyvää jatkoa myös Sinulle ja toivotaan todella, että rauha säilyy :)
Taidat valehdella pahemman kerran, jos olet nyt parikymppinen, niin vanhempasi ovat todennäköisesti viisissäkymmensissä tai alle, joten ukkisi/vaarisi voisivat olla suurinpiirtein päälle seitsemänkymppisiä. Olisko sulle yllätys, että he ovat olleet pikkupoikia sodan aikana, eivätkä vielä edes palvelukseen kutsuttujen iässä. Heidän isänsä sen sijaan kuuluvat ikäluokkaan, joka puolusti maatamme.
Opettele valehtelemaan paremmin ja lue vaikkapa Suomen historiaa, ettet köpsähdä nöin tökerösti.
Taidat nyt vain ajatella pimppasi kautta koko tätä poikakaverisi armeijassa oloa.
Ikävää, että tuollaisia ihmisiäkin löytyy :(
On ERITTÄIN loukkaavaa syttää, että valehtelisin tällaisesta asiasta.
Isoisäni syntymävuosi on 1907, joten laskepa siitä. Ja kerroinhan jo, että hän ei enää ole elossa. Hän kuoli 85-vuotiaana.
Että ei tainnut olla ihan pikkupoika sodan aikana. Miksi minun ylipäätään pitäisi valehdella? Varmasti monilla on vieläkin elossa isoisä, joka on ollut rintamalla. Kyllä niitä sotaveteraaneja vielä löytyy.
En ole missään vaiheessa kertonut omaa ikääni, enkä kerrokaan.
Sinulle sanoisin, että grow up.
Avasin tämän keskustelun, jotta saisin vastauksen kysymykseeni, koskien lakipykäliä ja kuulisin muiden kokemuksia armeijasta.
Monikin on kertonut sinulle lakipykäliä ja sen, miten ja mistä palvelusaika muodostuu. Samoin sen, mitä etua on suorittaa asepalvelus ns. kunnialla. Sinä kuitenkin vain jänkkäät sitä, miten poikakaverillasi pitäsi olla itsemääräämisoikeus tässä asiassa, ja miten hän ei siellä halua olla. Silloin kun ollaan koulussa, niin suuri osa itkee sielläkin oloa, myöhemmässä vaiheessa töissäkin olo on ihan pepusta....kunnes löytää itsensä työttömänä kortistosta. Siinä vaiheessa työssä oleminen oliskin jo ihan kivaa ja muistot työpaikasta eivät ole kamalia. Ihan sama homma tässä intin käymisessä on. Jätkät vinkuu kun kaikki muutkin vinkuu, tyttöystävät valittaa kun joutuu olemaan yksin. Odotas kun menee puolikin vuotta, niin ei se aika tunnu ollenkaan niin kamalalta. Jätkätkin kertoo kaljoilla käydessään mielellään armeijamuistoja.
Sen arvostelun, millainen tuleva sota on tai miten puolustuskykyinen Suomen armeija on, voisit jättää joillekin asiantuntijoille. Luultavasti olet iältäsi kaksikymmentä ja jotain, et itse ole ollut armeijassa (?), joten elämänkokemuksesi noilta aluelita on pakostakin niin suppea, että et tiedä niistä mitään.
Minunkin mieheni intissä ollessaan itki, kuinka kauheaa siellä on, mutta kun sieltä pääsi, niin alkoi "kultaisten aikojen" muistelu kavereiden kanssa... =) Kyllä te miehet jaksattekin puhua intistä! Tuntuu, että jutut pursuavat välillä korvista ulos. ;)
Juuh, jätetään tuo sodan jauhaminen niille, ketkä siitä jotain oikeasti tietävät. =)
Mielestäni ainoastaan yksi henkilö on vastannut kysymykseeni lakipykälistä.
"...mitä etua on suorittaa asepalvelus ns. kunnialla."
Niin, kunniasta on eri ihmisillä eri käsityksiä. Eikä sinun käsityksesi kuten ei miehenikään ole se ainoa oikea. Mielestäni armeijan pitäisi kunnioittaa asevelvollisten mielipiteitä, kyse on kuitenkin heidän elämästään.
Islamin uskoisissa maissa näyttää olevan kunniakasta tappaa oma vaimo/sisko jos hänet on vastoin tahtoaan raiskattu ts. suvun kunnia on häpäisty.
Se kunniasta.
Miksi vedät islamin uskon ja sen ilmiöt mukaan keskusteluun asepalveluksesta Suomessa? Aiemmissa teksteissäsi jo näytit "tietosi" Puolustusvoimista ja puolustuskyvystä. Tyttö hyvä, rauhoitu, kyllä mies kuin mies kestää asepalveluksen ja tulee sieltä ehjänä kotiin. Lomat kuitenkin pyörivät paremmin kuin esim. kymmenen vuotta sitten.
Asepalveluksen aloittavilta ja suorittavilta kyllä kysellään mielipiteitä. Asepalvelushan on nähnyt aikamoisen "remontin" viime vuosina myös palveluksen pituutta koskien. Omasta kokemuksesta ja tämän hetkisenkin tilanteen tietäen, että helpompaan suuntaan ollaan menty. Esim. itänaapurissamme palvelusaika lasketaan vuosissa, ja pojat lähetetään lähialueille ihan tositoimiin, joten eikös miehesi kuitenkin aika helpolla pääse?
Kunnia on monitahoinen kysymys. Yksi kunniallinen teko on suorittaa lain vaatima asepalvelus ja tarvittaessa asettua puolustamaan kotimaataan sekä rauhan, että sodan aikana. En pidä kunniakkaan kenellekään miehelle, että vaimo itkee ja panikoi jaksamista näinkin helpossa asiassa. Mainitsit tuolla jonkun kommentteihin , että grow up.
Edelleen: en minä itke tai panikoi.
En tiedä miksi sinusta on niin vaikea uskoa, että ajattelin vaan mieheni parasta. Jos hän haluaa asepalveluksen kestävän lain säätämän minimiajan 6kk, eli kävisi armeijan "kunnialla loppuun", niin miksei tätä hänelle suoda?
Jokaiselle ihmiselle voisi sanoa, että grow up, koska henkinen kasvaminen jatkuu koko elämän, myös sinulla, ainakin toivottavasti.
Onko miehesi kenties "ämmä" tai holhouksen alla oleva, koska sinun täytyy ajatella hänen parastaan?
Aivan naurettavaa tuo sinun vuodatuksesi. Luuletkos, että sinun mielipiteesi menee ohi lain. Kyllä sinun varmaan täytyy mennä komppaniaan puhumaan poikaystäväsi puolesta!
Ei tässä kukaan mitään vuodata, kysyin vain jos joku tietäisi mitä laki asiasta sanoo. Poikaystävälläni kun ei ole mahdollisuutta päästä internettiin tällä hetkellä.
Sinänsä hienoa huomata minkälaista velvollisuudentuntoa nämä kirjoitukset valtaosaltaan kuvastavat. Mutta vastaukset sotaleskelle eivät välttämättä ole asiallisia.
Tässä on hyvä huomata sana asevelvollisuus. Ja velvollisuus on yleensä oikeuden kääntöpuoli ja velvollisuus merkitsee tietynlaista pakkoa. Kun joku on velvoitettu johonkin (vaikkapa nyt tähän asepalvelukseen), merkitsee se samalla sitä, että hänet voidaan pakottaa suorittamaan velvollisuutensa. Asevelvollisuus ei koske pelkästään 6:tta kuukautta, vaan sitä aikaa, minkä se koulutus kestää, johon kukin katsotaan sopivaksi.
Oikeus on esittää toivomuksia haluamastaan koulutuksesta, mutta lopullinen valta täytyy tietenkin olla sillä taholla (puolustuvoimilla), jotka meidän kaikkien turvallisuudestamme vastaavat.
Olisi kyllä kohtuullista, että palvelukseen astuessaan tietää täsmälleen milloin pääsee pois, sen sijaan että suunnitelmat muuttuvat matkan varrella.
Jos joku haluaa haaskata aikaansa yhtään enempää kuin minimiajan, se toki heille suotakoon.
Luulisin, että armeijasta kyllä pääsee 6kk:llakin, jos tekee itsensä tarpeeksi epäkelvoksi, esim. kuntotesteissä keskivertoa huonompia tuloksia, käyttäytyy umpimielisesti haastatteluissa. Tästä tosin voi joutua kärsimään, mutta pääseepä 6:lla kuulla.
...että ne jättää kenkkuilijan ihan vain kettuillakseen pidemmäksi aikaan inttiin. Eli: jos olet hyvä, jäät sinne. Jos olet huono, ehkä jäät, ehkä pääset 6kk:lla.
Armeijassa ei todellakaan pideta yhtään ylimääräista aikaa,jos alokasaikana näytät sopivasti "huonon"asenteesi.
Oma asenteesi ratkaisee palvelusajan pituuden.Ne on aivan tyytyväisiä,kun käy minimiajankin.Sekin on monille saavutus.
Minun olisi pitänyt olla 11kk.,mut sanoin siinä vaiheessa suoraan,ettei käy.Mihin vaaditaan pisempi koulutus,niin sinne halutaan hyviä ja asenteen omaavia henkilöitä,ei luusereita.
Rupes tympiin se vähäisempikin palvelusaika,joten käytöstä muuttamalla tuli vapautus.Ei iske kertaamiset.Tosin 8kk ehollista.Lievimmäläkin teoilla pääsee kyllä pois.Se on paska puhetta,että sit saat lykkäystä ja menet myöhemmin, ei tarvitse mennä.
Armeijan tarkoitus on vittuilla alokkaille vähän enemmän,mitä itselle on vittuiltu alokasaikana.Sotaa ajatellen armeijalla ei ole mitään merkitystä.
Mutta ei hätää.Armeija ja asenteet muuttuu.Nyt pääse naiset halutessaan armeijaan,kohta muuttuu kaikille vapaehtoiseksi.Vielä kun mennään ajassa eteenpäin,niin pitää käydä pääsykokeissa,oletko tarpeeksi hyvä asepalvelukseen.
Vielä vähän.Kenekään ei tarvitse totella jonkun pätemistarpeessa olevan lopin asiattomia käskyjä.
Heti kun on kuitannut itsensä sisään varuskuntaa on palvelusaika 12KK, tämä sitten alennetaan osalla.
Sitä ei siis pidennettä, päin vastoin.
Poikakaverisi käy kapteenin ja jonkun muun upseerin juttusilla alokasaikana. Vähintään toisessa haastatteluista kysytään onko tyttöystävää.
Tämä vaikuttaa sekä positiivisesti että negatiisesti palvelusaikaan.
Jos on herkkä suhde meneillään niin palvelusaika pyritään pitämään 6kk:ssa. Mutta jos poikakaverisi kertoilee siellä että loistavasti menee vaikka ollaankin erossa niin....
Kaveria voidaan pitää myös homona kuten ilmeisesti minua pidettiin koska ei ollut tyttöystävää eikä minussa näkynyt vikoja. Noh se ehkä pelasti 12kk reissuilta, ei ryhmänjohtajiksi haluta homoja.
Mutta pointti on että puolustuvoimat ei halua että suhteita menee rikki paljon koska se on lähes aina syy itsemurhiin joita tapahtuu paljon.
Ja mitä luin noita muita tekstejä niin sinulla ei ole mitään tietoja suomen tai venäjän asevoimista joten älä tee oletuksia. Suomi esittää uskottavaa ja vahvaa puolustusta julkisesti mutta samalla se pitää eräät kortit visusti piilossa.
Niin ja kun poikaverisi tulee intistä lomalle hän EI halua kuulla yhtään huoliasi tai murheita sillä hänellä on niitä itselläänkin riittävästi. Helppoahan siellä kotosalla on istua...
Meillä kun on sellainen suhde, että toisen huolia ja murheita kuunnellaan vaikka ei aina jaksaisi. Kyllä minäkin olen niitä paljon kuunnellut vaikka itseäkin on väsyttänyt.
Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja asuneet yhdessä puolet siitä ajasta.
Sitäpaitsi ei minulla niitä huolia ja murheita ole, hänhän sitä inttiä joutuu käymään. Kyllä minä aivan hyvin yksin pärjäilen illat kotona.
Aika monilla on sellainen suhde, että toisen huolia ja murheita kuunnellaan, mutta armeija-aikana se muuttuu niin, että "kotona istuja" kuuntelee "sotilaan" murheet ja kotona istuja ei valita omista oloistaan, vaan kertoo murheista kysyttäessä!
Eikä kannata suuttua, jos poikakaverisi ei välttämättä haluakkaan lomilla kiehnätä kyljessäsi vaan makaa mieluummin sohvalla katsomassa tv:tä ja haluaa omaa rauhaa.
Sillä varsinkin alokas-aikana armeijassa ei paljon sohvalla makoilla tv:tä katsomassa. Toisten alokkaiden kanssa sen sijaan jaetaan kaikki koulutustapahtumat ja metsässä rymyämiset.
Avomieheni ei katsele paljoa tv:tä, ehkä pari ohjelmaa viikossa.
Ja puhelimessa hän ainakin sanoi, ettei muuta odotakaan kuin että saa "kiehnätä" minun kyljessäni :)
Tietysti kuuntelen hänen murheensa mutta myös hän kyselee jatkuvasti miten minä voin kotona, vaikka sanonkin, että minulla on kaikki ihan hyvin. Hänestä olen huolissani.
Enpä usko, että voit ennustaa tuntematta miestäni ja suhdettamme miten hän käyttäytyy kun tulee perjantaina kotiin tai mitä hän haluaa tehdä. But I have a pretty good idea about that ;)
Jotenkin saan sinusta sellasen käsityksen, että olet sitä mieltä, että kun ihminen (mies tai nainen) menee armeijaan, hän muuttuu täysin. Ja kun hän tulee lomille, hän saa tehdä mitä huvittaa, sulkea muut (jotka mahdollisesti myös kärsivät hänen poissaolostaan, joillain alokkailla on jo lapsiakin) ulkopuolelle, vetäytyä sohvalle tuijottamaan tv:tä tms. He saavat heittäytyä itsekkäiksi ja kaikki pitäisi antaa heille anteeksi, koska hei, he ovat sentään armeijassa! Itse olen hieman eri mieltä :)