onko täällä ihmisiä, joilla ei ole isää jota
onnitella isänpäivänä?
kirjoitin aikaisemmin isästäni, joka kuoli
viinaan pari vuotta sitten, ja sain ihanaa
palautetta teiltä ihmisiltä, kiitos siitä! <3
haluan etenkin näin isänpäivänä muistuttaa
kaikkia kellä on isä, sanomaan hänelle onnea, ja
kuinka tärkeä ihminen hän sinulle on. vaikka
olisit riidoissa isäsi kanssa, niin yritä sopia
asia. muistakaa sanoa kaikille, kuinka tärkeitä
he ovat, sillä sekään ei välttämättä ole
mahdollista ihan jokapäivä. niinkuin itselleni
kävi...en muistanut sanoa tärkeitä asioita
isälleni, jotka nyt painavat mieltäni..
mutta rakastakaa isiänne ja muita
perheenjäseniä!!!
onnitella isänpäivänä?
kirjoitin aikaisemmin isästäni, joka kuoli
viinaan pari vuotta sitten, ja sain ihanaa
palautetta teiltä ihmisiltä, kiitos siitä! <3
haluan etenkin näin isänpäivänä muistuttaa
kaikkia kellä on isä, sanomaan hänelle onnea, ja
kuinka tärkeä ihminen hän sinulle on. vaikka
olisit riidoissa isäsi kanssa, niin yritä sopia
asia. muistakaa sanoa kaikille, kuinka tärkeitä
he ovat, sillä sekään ei välttämättä ole
mahdollista ihan jokapäivä. niinkuin itselleni
kävi...en muistanut sanoa tärkeitä asioita
isälleni, jotka nyt painavat mieltäni..
mutta rakastakaa isiänne ja muita
perheenjäseniä!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
on tavallaan isä mutta se ei oikein varmaan
välitä. se ei koskaan pidä yhteyksiä, eikä halua
tehdä mitään mun kans. ei ole kuulemma varaa
tehdä mitään tai jotain. sitten se vielä
valehtelee.
empä ole mäkään isääni nähnyt 17 vuoteen
tsemppiä sulle, on varmaan vähän vaikeet, koita
pärjätä.. :) mun isä kuoli kun mä olin
kolmetoista.. mä ymmärrän sua.. keep ya head up
sista.. :)
Mä oon 19 miehenalku, enkä muistakaan, millon oon
nähnyt isääni viimeksi. On siitä varmaan yli
kymmenen vuotta. Mun äidin ja isän tiet eros, kun
mä olin 1v ja siitä lähtiin äiti on kasvattanut
mut. Isä kävi sillon kun mä olin ihan pieni
useinkin kattoo, mut sit jostain 3-vuotiaasta
eteenpäin käynnit harveni ja lopulta loppuivat
kokonaan.
Nykyään mun isällä on oma perheesä toisella
paikkakunnalla, johon kuuluu vaimo ja 2 lasta
(tyttöjä, jo 16-17v) ja joita mä en ole ikinä
nähnyt.
Isänpäiväkortin lähetin viimeks kolme vuotta
sitten ja oon kovasti miettinyt, kannattasko mun
nyt lähettää, kun se ihminen on mulle oikeestaan
ihan tuntematon, vaikka kyllä ulkonäöltä jotenkin
muistan.. Sit oon miettiny sitäkin, et mä
haluisin ehkä vielä tavata sitä joku kaunis
päivä.. Ja nähä mahd. siskopuoleni. Mut mun äiti
on sanonu, et mun isä oli ns. sulkeutunu ihminen,
eikä haluu paljo ulkopuolisii tavata. Uskonkohan
mä tälläkertaa äitiäni, johon oon aina
luottanut.. Siis ei haluis ees tavata omaa
poikaansa!? Mä en tiiä, mitä mä teen...
toisaalta se on niin tuntematon, mut haluisin
nähä hänet vielä ennen, kun hän on jo vanhus tai
kuolee.. Antakaas jotain kommenttii?!
Ei kai siitä haittaakaan ole, jos edes yrittäsit
kysellä, haluuko isäs sua tavata...Tästä ollaan
yhden kaverin (jätkä sekin) kanssa paljon puhuttu,
sillä on kun on sama tilanne sun kanssas...isä on,
mutta etäiseksi jäänyt. Itse olen ns. 'onnellisen
perheen' (=molemmat vanhemmat vielä paikalla)
tytär, ja sua kyllä muutaman vuoden nuorempikin...
Mutta siinä oot oikeessa, aikaa ei ole ikuisesti.
Isi on kuules töissä, ollut jo kaksi viikkoa ja
on vielä viikon. Ei tule kotiin ei. Sitä se on
kulkurin elämä.
Kenen biisi..."Kulkuri olen luonteeltain.." Muita
sanoja en muista.
se on kai Leevi and the Leavingsin biisi.
Sen sanat menee näin, jos kiinnostaa
Mä olen kierrellyt ympäri maailmaa,
sillä kulkuri olen luonteeltain
Olen lempinyt ainakin miljoonaa,
mutta rakastanut aina yhtä vain
Oi Nadjani mun,
olit patjani mun,
silloin kun mä sammuin hotellihuoneeseen
Oi Tatjanani mun,
tuskin koskaan onnistun saamaan
viisumia luokses uudelleen
Mä olen unohtanut mielestäni kaiken muun,
kun katsoit minuun silmin syvän sinisin
Sinun kirsikanpunaisen suppusuun,
peitin kiihkeästi hellin suudelmin
Oi Nadjani mun...
luin ja vastasin kirjoitukseesi pyhäinpäivän
aikaan. Joskus vaan käy niin että isän kanssa jää
onnentoivotukset ja kauniit sanat sanomatta.
Elämä vaan on niin arvaamatonta joskus. Jos luit
vaikka onnettomuudesta, joka sattui nyt
viikonloppuna Hausjärvellä. Viisi isää on nyt
vailla onnentoivottajaa lopullisesti. Joskus
asiat menevät niinkin päin, että isät jäävät
tänne ja lapset lähtevät.
Niinkuin miettivät isänpäivänä asemaansa nekin
lapset tai minkä ikäiset tahansa, jotka
vanhempansa ovat muuten jättäneet muiden
kasvatettaviksi.
Silti olen sitä mieltä, että isä ja äidin "päivä"
on tärkeä, muistutttaa se ainakin siitä että joku
on joskus antanut minulle elämän. Eikö se ole
aika suuri juttu?
kiitos jälleen palautteesta..
mä tunnen oloni aika pahaksi, koska eilen en
käynyt haudalla. olin lähdössä, mutta jalat ei
vaan vienyt perille..tänään menen antamaan
isälleni ruusun haudalle, ja toivottamaan
rakkaudella isänpäivää.
näin eilen illalla tähtiä, paljon pieniä, mutta
yhden suuren, joka hymyili minulle, sanoin
tähdelle että rakastan sua isä, sillä mun isä oli
tähti, ja tulee aina olemaan..
sä varmaan tiet miltä must tuntuu ku oot sen jo
kokenu. mun faija kuoli just pariviikkoo sitte
autokolaris. auto kieri ympäri mut kyll sen
kaveri sselvis hengis. meen tänä viikonloppun a
hautajaisiin ruottiin. puolisiskot asuu ruottis
ku faijaki asu sie. en ees ehtiny sanoo kuinka
paljo mä sitä rakastin. kaikkein eniten vituttaa
ku mä meinasin soittaa sille just päivää ennen ku
se kuoli mut unohdin. se niin sattuu. painotan
justiin sitä asiaa et te kaikki joilla on isä
olkaa onnellisii. tää oli ensimmäinen isäin päivä
ilman mun faijaa. kannattais teiänki joila vie on
isä tajuta et se voi ensin soittaa sulle ja
seuraavana päivänä poliisi voi tulla sun ovelle
ja sanoo et on ollu onnettomuus jossa se on
kuollu. ottakaa kantaa. ja rakastakaa isiänne!
Toi on ikävää ja masentavaa!!! mut sullakin on
elämä edessä ja kannattaakin aloittaa jotenkin
alusta jos voi ja toivon että sulla on joku jätkä
tai muuten läheinen mies puoleinen ystävä joka
lohduttaa sua, ja on sun vierellä ainakin nyt ku
ei tunnu hyvältä!!!
oiski mulla joku joka vois lohduttaa. mut ku ei.
ei mul oo jätkäkaverii ja nyt ei enää isääkää. ei
mulla oo ikinä oikeestaan ollu miehiä jotka ois
ollu mulle läheisii muuta ku mun faija. kiitti ku
vastasit mun viestiin ku kukaa muu ei sitä tehny.
Wiköhän jokainen saa sen oman kullan joskus
viereen ja joskus se on se jota ei oo
huomannukaan!!! Ja miten niin ei sul oo koskaan
ollu ketään? Ehkä et oo huomannu jos joku on
yrittäny flirttailla sulle tai jotain!!! ja
kuvaile itteäs luonnetta ja näköä, ehkä moni sen
perusteella voin alkaa sun kanssa mailailla?!?
no on mulle monetki flirttaillu mut ku niiden
kaverit ei tykkää oikee must. mul on liian vahva
luonne niille. sen takii ne haukkuuki aina välil
mut ny se on sit hellittäny ku mä en ikinä näytä
jos muhun sattuu. mä vaan auon päätäni takasi ja
nauran niille. se ärsyttää niitä. mut ei kukaa
oikee uskalla olla mun kaa jos kaverit on lähel.
menee maine kai. mut mä sen tien et jos niiden
kaverit ei ois lähettyvil ni ei ne niin kaukasia
ois. mä jotenki vaan osaan vaistota sen mitä ne
ajattelee. ja usein mä oon oikees. viimeki
viikol. yks tuli mulle puhumaan ja heti
seuraavana päivänä mä olin sille ku ilmaa. ja
tietenki en takii koska sen kaverit oli
huomauttanu sille siitä. se niin vituttaa aina
välil ku ne ei voi antaa asian vaan olla. mut
kumminki... mä oon kans kuullu et se puhuu musta
kotonaa joka päivä. et paukku teki sitä ja paukku
teki tätä. mun mutsi on samas paikas töis ku sen
mutsi. no en mä kumminkaa usko et mulla ja sillä
on mitää tulevaisuutta. ja pahoin pelkään et se
on just sen kavereitten takii. kyll kai joku vois
mulle mailata tai tykätä musta mut mä uskon et se
ei tuu tapahtuun ny hetkeen. mul on astrologises
kartaski asioita mun oikeesta elämästä. se on
niin outoo siin kerrottiin mun faijani
jkuolemastaki ja se just 4 viikkoo sit kuoli. se
niinku van kerto kaiken mun elämäst just niinku
mä oon sen eläny. se kerto kans et mun onnelliset
vuodet alkaa sitte ku mä oon 22 vuotta. nyt mä
elän huonointa aikaa ja voin sanoo sen mä kylläki
huomaan. no saa ny nähä jos mä löydän jonku. ehkä
sitte joskus.
moi!
mun isä kuoli vähän yli vuosi sitten ja
isänpäivänä kuoli oma sisko..mulla on mun isää
tosi ikävä ja kuin myös siskoakin..oli tosi
inhottava isänpäivä..no tsemppii kaikille,ja
niillä joilla on vanhemmat elossa niin olkaa
onnellisia äläkääkä vaa huutako niille....