mitä järkeä?!?

Nii-i....

mutta sinun kannattaisi miettiä että miksi tyydyt
vain haaveilemaan tästä unelma pojasta/-
tytöstä.Jos on aivan hirveä jännittäjä niin on
myös muita keinoja osoittaa kiinnostustaa tätä
kohtaa...you know?tai sitten ett ole vielä valmis
kohtaamaan ihastustasi todellisuudessa?voit myös
pelätä pettyväsi tähän todellisuudessa joten ett
ota sitä ratkaisevaa askelta?

mä olin kerran todella rakastunut yhteen poikaan.
se oli mun seurakunnasta, ja näin sitä aina
nuortenilloissa. se oli aina iloinen, nauro,
hymyili, jutteli ja säteili valoa. rakastuin
häneen todella palavasti.

ihailin häntä salaa noin vuoden, ja sitten päätin
pyytää häntä kahville kanssani. en tiedä, miten
sain siihen rohkeutta, mutta niin kävi. mutta
vastaukseni oli "ei". hän ei halunnut herättää
minussa odotuksia. petyin tietenkin. silloin
tajusin, että hän ei ollut missään nimessä
kiinnostunut minusta, eikä siksi halunnut
herättää odotuksia minussa. se satutti. rakastin
häntä todella paljon.

sinä iltana päätin unohtaa hänet. hävitin kaiken,
mitä minulla oli hänestä: tekstiviestit,
puhelinnumeron, kuvat... en mennyt enää
nuorteniltoihin. kyllä minä hänet sitten
unohdinkin. mutta se vei aikaa, ja satutti.

kesällä tapasin kihlattuni. hän rakastui minuun,
ja teki kaikkensa saadakseen minut. hän oli niin
sinnikäs, että en halunnut sanoa, että ei
kiinnosta. lähdin hänen matkaansa, ja nyt ollaan
kihloissa. en ole ikinä ollut näin onnelinen :)

ihastuminen ei todellakaan ole niin ihanaa.
varsinkaan kun tietää, ettei toinen rakasta. se
satuttaa paljon. mutta se kasvattaa myös.
ihastuminen kuuluu kasvuun, ja se opettaa meitä
rakastamaan. ehkä minäkään en olisi olult valmis
menemään nyt kihloihin, ellen olisi ollut
ihastunut niin monta kertaa :)

Kyllähän sitä haaveidenkin voimalla "elää". Se on
ihan normaalia, ihmiset nyt vain ovat
sellaisia.. :)Ei se unohtaminen käy ihan vain
nappia painamalla, siksi sitä vain jatkaa kunnes
se menee ohi. Sitä kun on sattunut syntymään
ihmiseksi joka omaa "erikoislaatuisen" tunne-
elämän.. Minkäs sitä ihminen itselleen voi.. =)
Pärjäilkäämme.

...jos voisimme aina rakastaa niitä, jotka
rakastavat meitä. Mutta näin vain ei
valitettavasti ole.

Jos et todellakaan kehtaa mennä juttelemaan, niin
mistä tiedät kiinnostaako häntä? Ota asiasta
selvää - kysy vaikka kellonaikaa. Tai sitten
pientä silmäpeliä. Rakkaudesta saat voimaa!

Jos häntä ei todellakaan kiinnosta, ehkä petyt,
mutta olet nyt ainakin varma.

Katsele uusia ihmisiä! Voi olla, että joku
todella välittää sinua, mutta et ole huomannut
sitä, koska olet vain keskittynyt tähän yhteen...?

Äläkä unohda haaveitasi - ne ovat suloisia ja
ihania ja fantasiat ja päiväunet tuntuvat monesti
hyvin todellisilta ja saavat hymyilemään pitkäksi
aikaa! Haaveilua älä lopeta! :)