Kun lapset olivat aivan pieniä ja avioliitto oli alunperin epäonnistunut ja pelkkää kaaosta ajattelin, että kun eroan ja jatkan elämää lasten kanssa niin sitten kaikki sujuu hyvin.
Kyllä se arki on ihan hyvin sujunut yksinhuoltajana, mutta on kyllä ollut todella työntäyteistä. Työelämän ja kotielämän ja opiskelun sovittaminen on ollut yhtä palapeliä ja raadantaa.
Ajattelin että, sitten kun lapset ovat isompia, niin pääsen vähän helpommalla kun osaavat jo itsekin huolehtia vähän itsestään ja loppuu päiväkotiin kärräämiset ym.
Ja sitten kun opiskelut loppuu, voin keskittyä pelkkään työelämään eikä tarvitse enää tehdä kahta duunia opiskella ja käydä lisäksi töissä.
Kun lapset tulivat teineiksi, minun pitää entistä enemmän tehdä työtä. Kaikki elämisen kustannukset ovat nousseet kattoon, ruokakustannukset huikeat vaikka itse yötä päivää leivotaan ja pakastetaan.
Opiskelu ja harrastuskustannukset lisääntyneet ihan älyttömästi ja vaatteita ei enää löydä niin helposti kirppikseltä kuin aikaisemmin.
Opiskelijoiden kirjoihin menee ihan tuntuvia summia kuukausittain.
Sitten kun lapset lähtävät armeijaan ja muuttavat pois kotoa, niin ..... mitä sitten ?
Kyllä se arki on ihan hyvin sujunut yksinhuoltajana, mutta on kyllä ollut todella työntäyteistä. Työelämän ja kotielämän ja opiskelun sovittaminen on ollut yhtä palapeliä ja raadantaa.
Ajattelin että, sitten kun lapset ovat isompia, niin pääsen vähän helpommalla kun osaavat jo itsekin huolehtia vähän itsestään ja loppuu päiväkotiin kärräämiset ym.
Ja sitten kun opiskelut loppuu, voin keskittyä pelkkään työelämään eikä tarvitse enää tehdä kahta duunia opiskella ja käydä lisäksi töissä.
Kun lapset tulivat teineiksi, minun pitää entistä enemmän tehdä työtä. Kaikki elämisen kustannukset ovat nousseet kattoon, ruokakustannukset huikeat vaikka itse yötä päivää leivotaan ja pakastetaan.
Opiskelu ja harrastuskustannukset lisääntyneet ihan älyttömästi ja vaatteita ei enää löydä niin helposti kirppikseltä kuin aikaisemmin.
Opiskelijoiden kirjoihin menee ihan tuntuvia summia kuukausittain.
Sitten kun lapset lähtävät armeijaan ja muuttavat pois kotoa, niin ..... mitä sitten ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On muuten ihan totta, että lasten aiheuttamat kulut kohoavat tähtitieteellisiksi murrosiän loppuvaiheissa. Silloinhan he kuluttavat aikuisen ihmisen verran, mutta vastaavaa rahamäärää ei ainakaan yksinhuoltajan talouteen mistään lennähdä. Päiväkotivuodet olivat leikintekoa tuohon "loppuspurttiin" nähden.
Mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Itseltäni muutti tytär omiin oloihinsa viime syksynä, ja poikakin on jotenkin "tullut isoksi" kuluneen talven aikana. Sekä taloudellisella että henkisellä puolella on tapahtunut merkittävä askel parempaan, helpompaan, kevyempään.
Kyse on myös asioiden arvottamisesta. Vaikka teinivuodet olivatkin tiukempia taloudellisesti, nautin niistä ajoista ehkä kaikkein eniten koko äitiurani aikana! Nuoret ihmiset ovat niin ihania, heistä saa energiaa ja uusia ajatuksia.
Mutta etenkin yksinhuoltajan kannattaa muistaa, että omaa aikaa pitää järjestää vaikka "kiven silmästä" . Sitku-elämä on opittu tapa, jolla hukkaa vähitellen koko elämänsä pois. Kun lapset ovat toisellakymmenellä, asia on enää järjestelykysymys.
Tsemppiä, kyllä se siitä valkenee! Mutta älä enää ajattele että näin varmaan käy joskus. Päätä, että teet tänään jotain asian eteen!
Kun lapset muuttavat pois kotoa
mitä sitten?
harjoittele jo pikkuhiljaa etukäteen
muuten et osaa sitku
ex-anoppini on esimerkkinä äidistä
jolla ei ollutkaan muuta kuin poikansa
pitää edelleen kiinni kuin kouluratsastaja ohjista -hymy-
Toisaalta minua huvitti ja toisaalta ei, kun luin tekstisi. Joitakin asioita tunnistin itsestänikin, valitettavasti.
Tuli mieleen tuo opiskeluaika, minäkin ajattelin, että kyllä sitten helpottaa kun valmistun ja pääsen töihin...jee :))
Tässä sitä nyt sitten pyristellään oravanpyörässä... ja helpottiko...kissan viikset..
Pitäis vaan muistaa ajatella, että eläisi tätä päivää, muuten tämä on aivan turhaa ponnistelua.
Milloin sitä eläisi sitten jos ei tänään, koska tänään meillä on mahdollisuus.
Pahimmassa tapauksessa tämä sitku-elämä jää eläkeikään ja silloin se voi olla jo liian myöhäistä.
Pakko meidän on ajatella omaakin itseämme, vaikka lapset ovatkin tärkeitä.
Sitku lapset ovat muuttaneet kotoa, en halua olla yksinäinen,kiukkuinen Muija, joka turhautuneena vaeltaa kotosalla.
Tuli mieleen iäkäs nainen vanhainkodissa, joka oli katkera edesmenneelle miehelleen siitä, ettei ollut saanut lupaa käydä kirkonkylällä ostamassa mieluista hamekangasta jonnekin juhlaan.
Olisi ollut niin yksinkertaista vain päättää itse, että haluaa sen kankaan ja käydä ostamassa se kun rahakin oli.
Niin pienestä se on monesti kiinni.:)))