Onko teillä kokemusta?? Toimiiko?? Haikein
mielin jätin maailman ihanimman pojan
Saksaan...ei oo mahiksii tavata, kuin ehkä
lomilla ja kesällä...ehkä. Mikä auttaa
kaipuuseen?!? Voih...enpäs teidä kestänkö
enää,pakko karata! Ja nyt on vasta kulunut 2
päivää =´)
mielin jätin maailman ihanimman pojan
Saksaan...ei oo mahiksii tavata, kuin ehkä
lomilla ja kesällä...ehkä. Mikä auttaa
kaipuuseen?!? Voih...enpäs teidä kestänkö
enää,pakko karata! Ja nyt on vasta kulunut 2
päivää =´)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyl ne voi toimia, jos ei kumpikin on täysillä
mukana. Ongelmia tietty tulee, mut... Tietty jos
ootte molemmat about 12 vee, voin sanoo et tuskin
jaksatte odottaa siihen asti et pääsette muuttaan
yhteen, mut jos ootte lähempänä täysikäsyyttä ni
sitä parempi.. Ja etenkin jos tulevaisuuden
suunnitelmia voi muuttaa siten, että pääsette
mahdollisimman pian ees samaan maahan. Tehkää nyt
jonkinlainen suunnitelma tulevaisuudesta, ja sit
kun tulee vaikeita hetkiä, ei tunnu niin
ylipääsemättömän vaikeelta. Sillon ei tuu
ajatelleeks pelkästään sitä kuinka suuri
välimatka on Suomen ja Saksan välillä vaan myös
sitä, että ei se matka oo läheskään koko totuus.
Tsemppiä vaan...
Mielentila parani jo selvästi! Eh...ei me 12
vuotiaita olla, 17 vuotiaita =) Kyllä mä tiiän
että tällainen ei kyllä helpolla onnistu...mutta
jätkä on ainakin jossain vaiheessa tulossa
suomeen =) Ja kirjoittelee...
jos molemmilla riittää vahvuutta ja uskoa, että
pian taas nähdään jne. niin kyllä kestää!
itse olen nyt kaukosuhteessa.ihana pojuni asuu
220 kilsan päässä, joka tuntuu jo melko lyhyeltä,
pääsen sentään hänen luokseen alle 2 tunnissa!
sun kohdalla voisin sanoa näin: kaverini
seurusteli tytön kanssa, joka asui
malesiassa.välimatka oli tosi huikea.heidän
välillään oli sitä oikeaa rakkautta.vähän aika
sitten,kaverini vanhemmat erottivat hänet ja
tytön toisistaan.vain uskonnon takia.
siis, jos itse saat päättää, ja olet varma siitä,
miltä susta tuntuu, ja että jaksatko oottaa tätä
poikaa, ni onnistuu kyllä! ole kärsivällinen,
pidä paljon yhteyttä!
vaikeuksia on aina.niiltä ei voi välttyä.mutta ne
vain yhdistävät enemmän.tiedän varsin hyvin
kokemuksesta.onnea teille!!
(itse olen nyt pojuni kanssa seurustellut
kohtapian 4 kk...tunnettu ollaan puoli
vuotta.tuntuu tosiaan,että tätä ihmistä jaksaisi
koko loppu elämänsä...ja kuka estää?)
..kyl se voi toimii...tai ainakii ite toivon
sit...tapasin kesäkuus "sen oikean"...tää herra
asuu vaa Englannis...mut ollaa nyt koht pidetty
yhteyksii jo puol vuotta (soittelemal ja
tekstailemal)...jos kumpakaa ei välittäis
kummastakaa ni en usko et oltais ees oltu
yhteydes näin pitkää...tää mies täyttää koht 21
ja ite oon 18...
me ei kummiskaa seurustella....juteltii et se ois
toisaalt ihan hassuu koska asutaa kummiskii eri
maissa....mut uskon et mun tulevaisuus tulee olee
ton miehen seuras...koska koulu loppuu koht..sen
jälkee oon luvannu "mun" rakkaalle et muutan
Englantii...
kyl sen ikävänkii jotenkii kestää...vaikka välil
se tuntuu suunnillee tappavan sinut...mut sit ku
tulee joku ihana viesti missä lukee i love
u....se antaa taas voimii oottaa sit seuraavaa
näkemist..vaikka se viesti lisää kyl sit
ikävääkii...
toivon sulle voimii jaksaa sit ikävää....ja
toivottavast teijän juttu onnistuu....
jos haluut kirjotella ni mun osote
on:[email protected]