VARIKSEN LAULU
Tauonnut myrsky oli aamulla
ja kaatuneet rungot lojuivat maassa.
Metsurin silmät olivat kuin haamulla.
Koko yön hän oli uurastanut firman töissä,
kiipeillyt tolppiin turvavöissä ja
raivannut puita pois valtateiltä.
Nyt vuorossa olisi palsta oma,
pieni, mutta rakas, kovasti soma.
Ja hän istui rauhassa päällä kannon,
kun kuuli ääntä: teki varis ilmiannon,
se lauloi laulun, variksen laulun.
Kas, oli liito-orava paikalle tullut,
lentänyt läpi metsän kuin puolihullu,
ja se katseli outoa näkyä, pääsi huokaus sen suusta,
ei ollut enää mäntyä, koivua, ei edes vanhaa kuusta,
Jo liito-oravaa ketuttaa, reunalla hakkuualueen.
Mutta tiedä ei lentävä orava, että syy ei ole nyt se paha,
monitoimikone tai kirves ja vesuri eikä edes raivaussaha.
On luonto näyttänyt luonnon merkit,
ja jälkiä korjaavat metsuri-Erkit!
Vaan varis on viisas ja se hyvin tietää,
oravan aatokset ja mitä se sietää.
siksipä lentää luo orava-polon,
järjestää sille paremman olon, kun kertoo syyn puiden tuhoon.
Karhea laulu on variksen kovin,
ei moni kuuntele sitä kuin pienen tovin ja
sitten jo korvansa peittää.
Mutta orava kuuntelee, tarkasti, kuulee:
puut ovat vaarassa kun kovasti tuulee,
ei kaikkien juuret voimaa sen kestä.
* * *
Tauonnut myrsky oli aamulla
ja kaatuneet rungot lojuivat maassa.
Metsurin silmät olivat kuin haamulla.
Koko yön hän oli uurastanut firman töissä,
kiipeillyt tolppiin turvavöissä ja
raivannut puita pois valtateiltä.
Nyt vuorossa olisi palsta oma,
pieni, mutta rakas, kovasti soma.
Ja hän istui rauhassa päällä kannon,
kun kuuli ääntä: teki varis ilmiannon,
se lauloi laulun, variksen laulun.
Kas, oli liito-orava paikalle tullut,
lentänyt läpi metsän kuin puolihullu,
ja se katseli outoa näkyä, pääsi huokaus sen suusta,
ei ollut enää mäntyä, koivua, ei edes vanhaa kuusta,
Jo liito-oravaa ketuttaa, reunalla hakkuualueen.
Mutta tiedä ei lentävä orava, että syy ei ole nyt se paha,
monitoimikone tai kirves ja vesuri eikä edes raivaussaha.
On luonto näyttänyt luonnon merkit,
ja jälkiä korjaavat metsuri-Erkit!
Vaan varis on viisas ja se hyvin tietää,
oravan aatokset ja mitä se sietää.
siksipä lentää luo orava-polon,
järjestää sille paremman olon, kun kertoo syyn puiden tuhoon.
Karhea laulu on variksen kovin,
ei moni kuuntele sitä kuin pienen tovin ja
sitten jo korvansa peittää.
Mutta orava kuuntelee, tarkasti, kuulee:
puut ovat vaarassa kun kovasti tuulee,
ei kaikkien juuret voimaa sen kestä.
* * *
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaan kuluu hetki, myös kuluvi toinen
Ja kurrella retki on aikamoinen
Kun etsii se uuden sopivan kolon
Ja viimein sen löytää, lohduttaa oravapolon.
Ehkä pirttinsä uusi ei rakas kuin mennyt
Mutta mukava kuusi, myöntää ”rukkanen” sen nyt.
Voi olla että Luoja jotakin erityistä tarkoitti
Kun Liito-oravan kotometsästään karkoitti.
Ikimetsiä vielä on jäljellä ripaus
Liito-oravalle siellä nyt onnen hipaus
Se elämänkumppanin löysikin sieltä
Tulee pieniä kurreja korpeen, kaukana tieltä.
Kaunista.
Kaunista ja lyyristä!
...oli jatko alulle, jonka jutun perusteella pistit. Kauniille alulle kaunis loppu. Eikä moottorisahahoitoa ;-)