Taidelukion naiset, ne todella...

En ole koskaan oppinut vastakkaisesta sukupuolesta niin paljoa kuin ollessani taidelukiossa oppilaana vuosia sitten. Meitä oli luokalla 22, naispuolisia 18, toinen toistaan kauniimpia, kukin omalla persoonallisella tavallaan. Eräs heistä on nyttemmin kohtuullisen tunnettu kotimaisen elokuvataiteen saralla. Tässä tarinassa yritän kertoa, kuinka minusta kasvoi mies heidän koulutuksessaan. Jokainen taiteellinen henkilö on myös jonkinsorttinen persoonallisuus ja tämäkös loikin meille luokan pojille aikamoisen haasteen, eräs kun tahtoi rakastella romanttisesti kynttilän loisteessa, kun taas luokan hurjapää tahtoi roolileikkejä syttyäkseen roihuun ja millaiseen, sitä ei veltolla ruiskulla sammutettukaan.
Koulun opetusohjelmaan kuului teatteri- ja musikaaliesityksiä ja puvustosta löytyikin hauskoja asuja, joita käytettiin joskus muihinkin esityksiin kuin koulun julkisiin..
Harjoittelimme kerran erästä musikaalia, jossa osana oli tyttöjen can can esitys. Saimme myös hyvän yleiskuvan luokan parhaista sääristä ja reisistä, ehdottomasti upeimmat olivat Sarilla, luonnonkauniilla brunetilla, jonka upea lauluääni olisi vienyt hänet vaikka kuinka pitkälle, ellei traaginen onnettomuus olisi riistänyt häntä keskuudestamme ennen ylioppilaskirjoituksia.
Valmistauduimme viikon päästä odottavaan ensi-iltaan ja riensin pukuvarastolle etsimään silinterihattuja. Avasin varaston oven ja säikähdin, koska Sari oli edessäni pukeutuneena pelkkään kureliiviin ja stay-up sukkiin. Sari istui vanhassa nojatuolissa jalat kyynärnojille levitettyinä tyydyttäen itseään silmät suljettuina. Hän ei kuullut oven avautumista ja siksi sainkin tilaisuuden jatkaa kiihottavan esityksen seuraamista. Näin miten hoikka sormi työntyi syvälle vakoon ja ilmestyi sieltä kiiltävänä vain upotakseen uudelleen sisälle. Toinen käsi hieroi vuoroin rintoja hakeutuen välillä haaroväliin. Tätä jatkui pitkän tovin, enkä ymmärtänyt miten Sari ei havainnut läsnäoloani. En kestänyt enää pakotusta housuissani vaan päästin veitikan piinasta avaamalla vetoketjun ja aloitin nopeatahtisen runkkauksen. Sari havahtui tähän ja äännähtäen kääntyi penkillä sivuttain peittäen äsken niin herkullisesti näytillä olleet paikkansa. Itse olin kaulaan saakka tulenpunainen, häpesin tilannetta,joka sinänsä oli silkkaa komediaa.
Tempaisin vetoketjun kiinni niin hätäisesti, että osa kivespussin nahasta jäi väliin. Tuskanhuutoni oli sydäntäriipaiseva. Sari tuli auttamaan unohtaen alastomuutensa. Yhdessä saimme vetoketjun auki. Sari katsoi kivestä, "ei tullut haavaa, se on siis yhä käyttökelpoinen." ja tarttui jo velttoon kaluuni alkaen hieroa sitä juhlakuntoon. Sekunneissa se saavutti täyden toimintakyvyn ja lennätti siemenlastin Sarin kasvoille; miten kaunis hän olikaan, vaikka sperma valui hänen nenänvarttaan ja poskeaan pitkin alaspäin. "Anna anteeksi, en voinut sille mitään" kykenin vain vaivoin huokaisemaan. Sari pyyhki kasvojaan pöytäliinalla, "olet minulle nyt yhden velkaa" ja usko pois perin velkani aina, tavalla tai toisella. Katselin ,kun Sari hymyillen pukeutui ja vilkutti poistuessaan pukuvarastosta, jonne jäin vielä hetkeksi etsimään silinterihattuja, joita näyttämöllä oltiin jo aikaa kaivattu....