Olen yli nelikymppinen mies ja aviossa. Meillä on
melkoinen ongelma, vaimollani ja minulla. Vaimoni on
alkanut juoda, salaa ja usein, paljon, eikä myönnä
mitään. Hän on ollut pitkään työttömänä, joten syytä
siinä mielessä löytyy, eikä parisuhteemmekaan ole ollut
hyvä enää pitkään.
Itse olen vielä kiinni työssä, mutta muuten alkaa patterit
loppua. En jaksa käydä turhauttavaa taistelua vihollista
vastaan, jota toinen ei edes tunnusta olevan
olemassakaan.
Aihe on ikävä, mutta halusin kuitenkin tuoda sen
keskusteluun, koska en ole varmaan ainoa.
melkoinen ongelma, vaimollani ja minulla. Vaimoni on
alkanut juoda, salaa ja usein, paljon, eikä myönnä
mitään. Hän on ollut pitkään työttömänä, joten syytä
siinä mielessä löytyy, eikä parisuhteemmekaan ole ollut
hyvä enää pitkään.
Itse olen vielä kiinni työssä, mutta muuten alkaa patterit
loppua. En jaksa käydä turhauttavaa taistelua vihollista
vastaan, jota toinen ei edes tunnusta olevan
olemassakaan.
Aihe on ikävä, mutta halusin kuitenkin tuoda sen
keskusteluun, koska en ole varmaan ainoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alkoholismi on totta vie vaikea asia käsitellä ja
ymmärtää. Vaikea ymmärtää, vaikka siihen olisi
vähän perehtynytkin.
Olen nainen, mutta ei se tuossa alkoholismi-
sairauden ympärille rakentuvassa kuviossa ole
merkityksellistä. Itse elin useampia vuosia
alkoholistin rinnalla, joitakin vuosia sitten
erosin, kun en jaksanut. Mutta ennen eroamme tein
kaikkeni "auttaakseni, tukeakseni ja hoitaakseni"
alkoholisoitunutta puolisoani. Kävimme yhdessä A-
klinikalla, yksin kävin perheneuvolassa ja
lopulta itseäni parhaimmin auttoi Kalliolan
klinikan järjestämä läheiskurssi. Siellä vasta
ymmärsin oman osani puolisoni rinnalla tukijana
ja hoitajana. Ryhmä, johon minun ei koskaan
tullut mentyä, on alkoholisairastavien läheisille
tarkoitetut ryhmät, niistäkin olen kuullu paljon
positiivista. Tällaisia ryhmiä kokoontuu useilla
paikkakunnilla, ja jos tuntuu vaikealta mennä
tutulla paikkakunnalla, voi mennä lähimmälle
vieraalle.
Miksi näin pitkästi ???...Siis asia jota tässä
ajan takaa; hae apua ja tietoa itsellesi. Siten
voit parhaimmin auttaa puolisoasi. Nimittäin on
hyvä oppia näkemään, mikä on hyödyllistä
auttamista ja mikä vain juomisen
mahdollistamista. Ja oma henkinen hyvinvointikin
on tärkeää, siksi ei kannata jäädä polttelemaan
pattereitaan yksin, sillä todellakin saman
kokeneita on paljon nemmän kuin osaamme
kuvitellakaan.
vaimosi on jäänyt yksin avioliitossa-ja siksi
yrittää täyttää tyhjän tilan alkoholilla
kuitenkin niin että et huomaisi sitä-vaimollasi
on todella raskasta -jokin on vialla -elämänne on
tylsää-yritä itse yehdä aloitteita että olisi
jotain mukavaa elämässä-eikä vain tv-katselua ja
syömistä-huomaa hänet ja arvosta naisena-jos se
auttaisi.
Älä missään tapauksessa ota syyllisyyttä toisen
juomisesta itsellesi, mikäli et viinaa väkisellä
hänen kurkkuunsa kaada.. Se joka juo, keksii
kyllä juomiselleen jos jonkinlaisia selityksiä
huomiotta jäämisestä lähtien - kutsuin niitä
aikoinaan 1001 selityksen tarinoiksi.
Tärkeintä on, että hoidat itseäsi. Hankit tuosta
perheenne taudista tietoa - faktatietoa, jota saa
esim. AA:n, AlAnonin tai A-klinikan kautta. Äläkä
lähde mukaan juomisen mahdollistamiseen esim.
uskomalla noita selityksiä, joita saat
kuullaksesi. Mikäli vaimosi itse tahtoo hoitoon,
tue häntä pyrkimyksessä, tervehtymään ei voi
pakottaa eikä terveeksi rakastaa - valitettavasti.
On varsin itsekästä sanoa ja jopa toistaa, että
sinun tehtäväsi on todellakin hoitaa vain
itseäsi, mutta se on kylmä tosiasia, millekään
muulle et mahda mitään kuin sille miten sinä
selviät. Alkoholismi aiheuttaa läheisille
helposti mm. läheisriippuvuutta, joka on ihan
yhtä hirvittävä tautina ja syö perhettänne samaan
tahtiin kuin juominenkin.
Mielenterveystoimiston ja AA:n kautta saat
asiantuntija-apua, alkoholistien läheisryhmissä
pystyt purkamaan itseäsi ja näet, että et ole
tilanteessa yksin. - Ja tukeudu ystäviisi, älä
ainakaan salaa heiltä tilannettasi, sillä jonain
päivänä voit tarvita heitä enemmän kuin nyt
uskallat ajatellakaan.
Alkoholismi on tauti, jonka pauloihin ei
yhdenkään toivoisi joutuvan, siihen hukkuu
kerralla niin moni läheinenkin.
Itseäni ja perhettäni ei auttanut lopulta mikään
muu kuin ero - sekään ei ollut helppo ratkaisu.
mee himaas!
Omaan kokemukseen pohjautuen voinen kertoa, ettei
pajon oo tehtävissä varsinkaan jos sun vaimos ei
haluu lopettaa juomista. Tunnustaako se edes ett
se on sille jonkinlainen ongelma? Niin kauan kun
se ite tykkää, että sill ei oo mitään ongelmaa
juomisen kanssa niin sitä ei käy auttaminen. Ei
auta kun ottaa lusikka kauniisti käteen ja rupee
miettii mitä sä omalta elämältäs haluut. Haluut
sä olla aviossa alkoholistin kanssa ja kantaa
sitä kautta kaikki ne seuraukset mitä se tuo
tullessaan vai onks kenties aika mennä eteenpäin
elämässä...
Mä ite tein sen ratkaisun, ett menin eteenpäin ja
löysin uuden terveen ja toimivan suhteen
sellaisen ihmisen kanssa joka kunnioittaa itseään
ja mua. Viina on hyvä renki mutta huono isäntä.
Älä anna vaimos lannistaa suo ja jos se uhkailee
esim. itsemurhalla jne. niin se on sen elämä ei
sun. Jokaisen täytyy ottaa vastuu omista
teoistaan eikä kaataa niitä toisten niskaan.
Toivottavasti löydät jonkin ratkaisun ja
varsinkin sellaisen johon itse voit olla
tyytyväinen ja jonka kanssa voit elää. Lykkyä
pyttyyn!
Anne aikaa. Kyse voi olla tilapäisestä
hairahtumisesta jos tilannetta on jatkunut... no
sanotaan alle vuosi.
Anna huomiota. Rakasta vaimoasi.
Ole unohtivanasi hänen alkoholin käyttönsä, MUTTA
TEE AINA SELVÄKSI ETTÄ TIEDÄT HÄNEN JUOVAN, ETTEI
SITÄ TARVITSE SALATA JA TUNTEA SYYLLISYYTTÄ,
siitä lähtee keskustelu ja tie tiedostamiseen
(sano vaikka että otetaanko toiset kun kerran
otetaan).
Sitten voit valita... hyväksytkö naisen joka juo
ja haluatko elää hänen rinnallaan vai haluatko
eroon viinasieposta. Viimeisenä keinona tee
tiettäväksi jollet siedä enää tällaista peliä.
Sitä ennen anna mahdollisuus. Jotkut
alkoholismiin taipuvaiset harrastavat lyhyitä
juomiskausia (minä, alle 0,5 vuotta kerrallaan)
ja pääsevät siitä irti ja ovat raittiita taas
vuosikaudet.
Voisit keksiä jotain yhteistä harrastusta joka
veisi mielenkiintoa muihin asioihin ja teidän
yhdessäoloonne, toisaalta vaimollasi pitäisi olla
omaakin tekemistä.
Älä syyllistä, mutta olisi hyvä jos vaimosi
menisi juttelemaan johonkin ellei vähennä
juomistaan. Vaikka perheterapeutille, mieluummin
tietysti alan asiantuntijalle, mutta
alkoterapeutin mainitseminen voi toistaiseksi
olla liikaa vaimollesi.
Pikku hiljaa, ja lopulta suorat sävelet, ei muu
alkoholistiin tepsi.
Kiitokset neuvoista, kaikille. Olen käynyt mielessäni läpi
monet noista jutuista ja tiedän, että erilaista apua on
saatavilla.
En syytä kaikesta vaimoani, se olisi liian helppoa. Hänen
juomisensa johtuu pitemmältä ajalta kuin tiedänkään ja
toisaalta varmasti myös lähempää. Tilanne on vain
joskus niin absurdi, etten tiedä huutaisiko ja jatkaisi – vai
lähtisikö. En haluaisi jättää rakasta ihmistä pulaan, mutta
onko se enää sama ihminen, jonka kanssa olen elänyt.
Joskus tuntuu että ei ole.
Toistaiseksi ainakin jaksan ja yritän, mutta pahalta
näyttää. Kiitokset kuitenkin kommenteista, joissa oli
minulle paljon ajattelemisen aihetta.
Viestistäsi ei selvinnyt onko teillä lapsia.
Sillä jos on, niin alkoholistin lapsena sanon
sinulle, että jos et vielä ole tehnyt mitään
asioiden eteenpäinviemisenä, niin aloita heti.
Lapset kärsivät, paljon enemmän kuin ikinä
uskotkin, lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, he
jopa valehtelvat jne. Aloita toimiminen heti.
, onneksi.
taidat olla sohva-santeri
kaljapatteri-kalle
johan siinä vaimo tulehtuu
menkää matkalle
tehkää vaikka lainaa sitä varten
harrastakaa elokuvia
teatteria jne jne...
luonto on halpa ja hyvä
harraste...
kirjasto...