...sinä teet tätä minulle? vilkuilet, osoitat kiinnostusta, mutta kun rohkenen lähestyä, pyytää ulos, jotain, sinä juokset karkuun. taas menee vähän aikaa, kunnes se taas alkaa, flirttailu. pari kertaa on asiat muka puhuttu selviksi, sinä olet hetero, olet aivan varma siitä. mutta aina se alkaa uudestaan. tätä on jatkunut jo kauan. toivon että pääsisin irti sinusta, niin monet pettymyksen kyyneleet olen vuoksesi itkenyt. miksi aina aloitat vaikka minun tunteeni tiedät? tietäisitpä miten sinun leikittelysi minua raastaa. ehkä tiedätkin ja nautit tilanteesta. MITÄ SINÄ MINUSTA HALUAT!!!???
miksi
mix
272385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Haluanpa osallistua tähän keskusteluun sen verran, että kysyn: mitä on flirttailu? Minusta se ei ole mitään sen kummempaa kuin flirttailua, ei mitään sellaista, mihin pitäisi suhtautua sen vakavammin, ellei sitä esitetä niin, ettei tulkinnan varaa jää paljoakaan = varsin suoraa puhetta, jolloin se ei mielestäni ole enää flirttailua. Jotkut flirttailevat joka toisen vähänkään kiinnostavan ihmisen kanssa, jotkut ovat varovaisempia vaikka olisivat kuinka kiinnostuneita.
Tämä voisi selittää sitä, miksi ihmisten välille syntyy niin helposti väärinkäsityksiä.
Minä voisin puolestani osallistua "keskeneräisenä" tulokkaana asiaan myös. Olen vuosikausia taistellut tunteideni kanssa, olen aina tiennyt mitä tunnen, silti yritin pitkään ja urhoollisesti olla miesten kanssa. Aina sama, ei viisari värähtänyt, särkyneitä sydämiä miehille, selvittelyjä, sisäisiä ristiriitoja, ahdistusta.. Lukemattomia kertoja olen ihastunut korviani myöten naisiin, muutamalle olen uskaltautunut varovasti ilmaisemaan asian. Toisinaan ko. henk. on pelästynyt omia tunteitaan, toisinaan olen itse säikähtänyt, olenko TODELLA sellainen, olenko se todella minä, kenelle voin kertoa..kenelle en..Joskus olen ahdistunut tunteistani ja identiteetistäni niin paljon, että olen vetänyt kaiken takaisin, olen vakuutellut omaa heterouttani, tehnyt kaikkeni todistaakseni sen.. Vaikka tiedän etten ole, enkä voi sitä täysin kätkeäkään. En haluaisikaan enää kätkeä, joillekin olen kertonut.
Mutta tänään..olen kai jumittunut liiaksi vielä kotiin, liian läheiseksi, suku pui taas asiaa, miten minun ikäiselläni pitäisi jo olla hyvä miessuhde..ja miten täytynee hyväksyä onneton poikkeavuuteni, miten siihen on vain alistuttava. Minussa vaihetelevat tunteet säälistä, surullisuudesta ja ahdistuksesta puhtaaseen ärsytykseen. Olen nytkin ihastunut naiseen, mutta olen vain tyytynyt ihailemiseen ja unelmointiin, sillä en uskalla tehdä enempää...ellei Hän sitten tulisi luokseni ja ottaisi aloitteen :)
Mutta haluan sanoa Sinulle, että flirttailijasi ei ehkä tahallaan aiheuta sinulle tuskaa, hän ei vain kenties ole valmis, ei vapaa itsensä kanssa. Toivon kaikkea hyvää ;)
Mä tajusin noin kolme vuotta sitten olevani kiinnostunut naisista. Olen ollut pariin naiseen aivan rakastunutkin mutten ole asian eteen muuta tehnyt kuin unelmoinut,ihaillut ja elättänyt toiveita. En yleensäkään tutustu ihmisiin helposti kun oon tosi ujo,enkä oikein keksi sanottavaakaan. Miten sen muuten edes näkee onko nainen kiinnostunut vai ei? Mä en oo viel koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja se pelottaa mua. Kertominen on ollut aika vaikeeta mut se on helpottanu oloa. Parhaille kavereille oon kertonut että tykkään naisista ja ne on sanonu että sä oot sellanen ku oot ja me pidetään susta omana ittenäs.
Sinuna menisin johonkin tilaisuuteen, jossa jo etukäteen tiedät olevan vain naisista pitäviä naisia. Se rauhoittaa monella tavalla. Näet, että on muitakin. Ja niitä muita on kaikenlaisia, eri ikäryhmistä, erinäköisiä ja -luonteisia. Hauskoja, yksinäisiä, älykköjä, viinaan meneviä, keskustelijoita, runollisia...
Ehkä jopa löydät kumppanin itsellesi, mutta todennäköisesti ainakin kavereita.
Seta järjestää muitakin tapaamisia kuin tansseja. Toivottavasti maantieteellinen etäisyys ei muodostu esteeksi. Selaa nettiä ja pistä ekskursio ainakin kesälomalistallesi.
Minustakin olisi mahdotonta ehdotella puolitutuille yhtään mitään, se vaikuttaa tungettelevalta ja toisaalta on aika luonnollista varjella itseään pettymyksiltä. Mukava kuulla, että kaverisi tukevat sinua.
Voishan sitä mennä johonkin tilaisuuten mut en tie et uskallanko. Kun mulla on aina ikäisteni naisten lähellä pelokas ja ehkä vähän vaivautunutkin olo. Mistä sekin johtuu mutta sitä on ollut jo monta vuotta. Kaupungillakin pelottaa kävellä jonkun tyttö porukan ohi, yleensä kierränkin kaukaa kaikki porukat ja koulut. Aina kun meen jonkun porukan ohi tulee pyörryttävä olo ja hoen vaan mielessäni että älä nyt vaan kaadu siihen keskellä tietä tai tee mitään noloa ja onko vaatteet hyvin vai ei, ja puristan käsiä nyrkkiin. Kun oon näkö etäisyydeltä pois oon taas ihan ku ennen. On sitä joskus poikienkin lähellä mutta ei läheskään niin paljon. Onko mitään tietoo että mistä se johtuu?
...tuo reagointi pienoista ujoutta? Vertaisryhmät ovat aina tärkeitä, kautta elämän, mutta luulen, että lapsille ja nuorille kaikkein eniten. Pärjääminen ja hyväksytyksi tuleminen suhteessa niihin jännittää, kovastikin.
Jos yhtään lohduttaa, niin iän myötä helpottaa. Olen itse ollut kamalan ujo nuorena ja kaikki, missä kuvittelee "esiintyvänsä" oli tuollaista kuin kuvaat. Rutiini auttaa, ts. kun panee itseään kiusaaviin tilanteisiin, kylmästi vaan, sen sijaan, että keskittyy varjeleman itseään, huomaa kaksi juttua: kamala ei tunnu enää niin kamalalta, ja lisäksi on oppinut keinoja hoidella tilanteita, vaikka ne olisivatkin edelleen kiusallisia. Heh, näin aikuisena mulle vieläkin saa kylmän hien auditorioiden katederit ja vastaavat, joille pitää onnistua nousemaan kompastumatta, muu kyllä sujuu.
Niissä Setan tilaisuuksissa on yleensä eri ikäisiä, ei vain nuoria, ehkä se helpottaisi oloasi? Tietyssä iässä nuoret saattavat vaikuttaa aika armottomilta, vaikka sisältä olisivat kuinka arkoja.
Olen mä jo vähän yrittäny laittaa itteeni sellaseen kiusaavaan tilanteeseen, on se vähän auttanutkin.
Viimeks jouduin kiusalliseen tilanteeseen kun olin uskaltanu tutustuu yhtee uuteen tyttöön meijän koulussa. Kerran sit koulun jälkee mä olin sen tytön ja yhen kirsin(molemmat on umpi heteroja) kanssa ulkona odottamassa kyytii pois koulusta.
No tää tyttö ja kirsi sai yht äkkiä päähän jonkun pusu keskustelun. no siin keskustelus tuli sit ilmi et mä en oo koskaa pussannu ketään ja siit tää tyttö(ketä en kovin tuntenu) innostus tosi paljon.
no tää kirsi sit heitti et ootko sä koskaan nähny tyttöjen pussaavan toisiaan ystävänä. Mä sanoin en, ja siit se tyttö innostu niin et ne pussas siin mun nokan edes. sit se tyttö pyys et mä pussaisin myös sen ja kirsin kans. Mä sanoin et mä en haluu.
ne jankkas sitä siin sit jotai vartin kunnes ne päätti yrittää väkisin. siin hossäkäs toinen sit yritti pitää kii ja toinen pussat mut ei ne kummiskaa naamaan niit pusujaan saanu.
No ne luavutti sit jonku ajan päästä ja sano et viimeistää päättäjäises mun olis pussattava niitä.
Mä menin sit kotiin kun kyyti saapu ja olin ihan paiseissa et mitä mä teen ja miten vältän sen pussaamisen. kun se päättäjäinen sit parin päivän päästä tuli, ei se tyttö ollu koulus eikä se kirsi sitä enää muistanu. Pääsimpähän karkuun siitäkin. Ei vaan jääny kovinkaan hyviä muistoja siitäkään päivästä.
"Näytökset" ja testit lyö helposti jarrut päälle, ihan ymmärrettävää. Toisaalta, pusut on kivoja, eivät kovin vakavia juttuja, niihin voisi pikkuhiljaa suhtautua meillä Suomessakin leppoisasti. Eivät ne pusut useinkaan tarkoita paljon muuta, kuin myönteisyyttä (tai jotain kokeilun halua). Minä tykkään pusuista poskelle tai suulle, ihania sallituissa rajoissa, mutta kielarit ovat täysin eri juttu.
kyl ne pusut varmaan ihan kivoi on. Mut en mä siin viittiny pusua antaa kun pelotti vaa et jos sen tekeekin väärin tai jottai muuta semmosta. Sen oman kullan kans vois sit pusutella, kunhan seki joskus sit paikalle tupsahtaa.
neiti...jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia niin laita viestiä [email protected] mulla samanlaisia.....
koska flirttailu tuottaa mulle mielihyvää...sitä jotain mitä ei jostain juuri sillä hetkellä saa..jota haluaa..sen tunteen saa silmiä vilkuttelemalla ihmiselle jonka tietää siihen positiivisesti reagoivan.
Ei ihmiset ole aina siellä tekeekseen muille pahaa - vaan joskus jopa helpottaakseen omaa oloaan.
jos tietää toisen tunteet, aloittaa moinen peli aina uudestaan ja uudestaan. itse en koskaan tekisi niin. vaikka tiedän että et ole tarkoittamani henkilö, niin sanon sinulle että ajattele muitakin kuin itseäsi!!!
Sanotaan, että flirttailu voi piristää päivää ja sillä voi itsensä lisäksi ilahduttaa toisiakin. Sitä ei pitäisi ottaa niin vakavasti. Ehkäpä flirttailu merkitsee eri ihmisille eri asioita. Joku voi flirttailla huvikseen, toinen ihan tosimielellä - ja joku vielä ottaa kaiken todesta, vaikkei se siksi olisi tarkoitetukaan.
Jollekin flirttailu voi olla taantumista lapsenmieliseen leikkiin... Se voi olla yllättävää, huvittavaa, jännittävää. Se voi olla joskus silmäpeliä, muilta salaa vaihdettuja hymyjä, joskus huumorilla höystettyä sanailua... Se voi liittää hetkiseksi yhteen ihmisiä, joilla ei muuten ole edellytyksiä sen pitemmälle. Se voi purkaa jännitystä tai saada sitä aikaan. Se voi olla kehittävääkin.
Flirttailu vaatii onnistuakseen edes jonkinlaista tunneälyä. Jos tietää jonkun tunteet, niin voihan se silloin olla väärin, jos ei välitä siitä, että sillä voi myös loukata. Se on ikävää.
ymmärrän kyllä, jos ei tiedä toisen ajatuksista ja tunteista (siis sen, jonka kanssa flirttailee) mutta jos on keskustellut asianosaisen kanssa ja hän on kertonut tunteistaan, että haluaisi enemmänkin kuin sitä silmäpeliä, niin minusta ei pitäisi enää lisätä toisen tuskaa jatkamalla, kun ei kuitenkaan ole tosissaan. ehkä tarkoitit tunneälyllä juuri sitä, en tiedä.
Eihän sitä voi aina saada sitä mitä haluaa. Joskus voi olla ihan hyvä tyytyä flirttailuun, sillä onhan se nyt parempi kuin ei mitään. Tuosta tuskasta minä en ymmärrä... Tarkoitatko, että haluat saada kaiken, vähempi ei riitä eikä käy? Ehkä minulla ei ole tarpeeksi tunneälyä = vähän samaa kuin sosiaalinen lahjakkuus, jonkinlainen ihmistuntemus, tilannetaju? Itse olen otettu, jos joku viitsisi vaivautua edes flirttailemaan minun kanssani. No, tosiasiassa saattaisin olla kiusaantunut. Itse en harrasta flirttailua, koska siinä voi epäonnistua niin helposti.
ihastunut korviani myöten tähän ihmiseen, ja tottakai se tuottaa tuskaa jos ei saa ihastuksensa kohdetta. haluaisi unohtaa, mutta toinen pitää fiiliksiä yllä flirttailemalla. ei hyvä! minäkään en yleensä harrasta flirttailua, en muuten kuin silloin jos olen tosissani ihastunut ja haluan enemmänkin.
Ehkä sinä pidätkin juuri siitä flirttailusta, koska sanot, että se on se asia, jonka takia et voi unohtaa häntä. Jos hän lakkaisi flirttailemasta, voisit unohtaa, etkä enää välittäisi hänestä... Niinkö? Jos hän ei flirttailisi, hän ei olisi enää oma itsensä, se ihminen, johon olet ihastunut. Haluaisitko muuttaa hänet toisenlaiseksi, niin ettei sinun enää tarvitsisi välittää hänestä? Eikös se ole ihan hölmöä? Jos haluat hänet, eikö kannattaisi toivoa, että hän flirttailisi vieläkin enemmän? Ehkä sinulla olisi sitten jotakin mahdollisuuksiakin...
minä TIEDÄN että hän ei ole tosissaan ja silti jatkaa. minä tunnen häntä jonkin verran, ei se flirttailu ole ainoa asia minkä takia olen häneen ihastunut. haluaisin tutustua paremminkin, mutta tiedän että hän haluaa vain pitää silmäpeliä. me olemme samassa työpaikassa joten tapaamisia ei voi välttää. ehkä minun pitää sanoutua irti tämän takia, koska en kestä enää kauaa.
Minä ymmärrän lirtsit ja silmäpelit jos on tosiaan ihastunut tai toinen kiehtoo jollain tavalla. Mutta kuulostaa aika törkeältä hänen puoleltaan jatkaa sitä edelleen, vaikka olet ottanut asian esille ja hän on kommentoinut "olevansa hetero". Sinun pitäisi kyllästyä häneen kunnolla voidaksesi unohtaa...mutta miten, minä en ole oikea henkilö sanomaan, kun tuskailen itsekin.
Yritä kestää... ;')
En usko, että kukaan voi pelkkää ilkeyttään flirttailla kenenkään kanssa. Kyllä hän on varmaan ainakin vähän kiinnostunut sinusta. Ehkäpä se ei tosiaankaan lohduta jos haluatkin enemmän. En vieläkään ymmärrä, miksei vähempi voisi olla parempi kuin ei mitään... Minä en tajua sinun tuskaasi ja kärsimystäsi, joten en ihmettele, jos ei hänkään. Entäs jos yrittäisit olla vaan välittämättä?
..nautin todella paljon, jos minua kiinnostava ihminen vaivautuu flirttailemaan kanssani.
Minusta se on jo paljon!
..en minäkään usko, että joku flirttailisi pelkästään ilkeydestä..;)
Flirttailuhan on huomionosoitus toiselle ihmiselle!
Oi joi, kumpa hän edes flirttailisi minulle!
Se mitä hän sinusta haluaa on itsetuntonsa kohotusta. Voi olla että hän on pohjimmiltaan pikkuisen kiinnostunut sinusta, mutta ei niin paljon että tekisi asialle mitään. Ei hän tarkoita sinua loukata, luultavasti ei edes tajua loukkaavansa, ja sen takia jatkaa. Hänelle se on vain leikkiä, pientä hupia.
Mistäkö tiedän? Olen ollut samassa tilanteessa, sekä sinä flirttaajana että "uhrina". Flirttaajana onneksi viimein tajusin mikä itsekäs aasi olin ollut kun vastapuolena oli todella herkkä nuori nainen, uhrina viimein hermostuin siihen ihmiseen kokonaan ja sanoin suorat sanat tyyliin että tuo loppuu nyt, minun kanssani et pelleile enää. Tehosi, olemme hyviä kavereita nykyään eikä kummallakaan ole enää mitään vetoa toista kohtaan. :)
Itse olen, ja olen kai yhä, se flirttaava osapuoli.. henkilö jolle flirttaan on hyvinkin kiinnostunut minusta.. Mutta itse en tiedä tunteistani. Välitän kyllä tästä henkilöstä todella paljon. Ja meillä on ollut "peliä" jo aika pitkäänkin.. Mutta en tiedä mihin flirttailullani pyrin.. Olen monesti torjunutkin hänet (sanomalla että olen hetero, en ole varma tunteistani jne), mutta sitten se on mennyt uudestaan flirttaamiseen.. välillä mietin että olen todella kamala ihminen.. Mutta sitten taas.. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa minun epäröintejäni.. En ole vieläkään täysin varma tunteistani..
Flirtti on kai usein vain leikkiä tai halua kiinnittää huomio mutta se voi olla myös eräänlaista valtapeliä, jossa kiedotaan toinen pikkusormen ympärille ja nautitaan toisen hämmennyksestä, tietoisesti tai tiedostamatta. Ikävä kyllä, kaikki eivät ole viattomia näissä asioissa.
ratkaisun. kirjoitan hänelle kirjeen: haista p**** ja jätä minut rauhaan, jos et tarkoita mitään. alkaa jo mennä tosissaan hermot tämän jutun kanssa...=/
suora kontakti puree usein parhaiten :)! Sitä vartenhan suu ja viestintävälineet on keksitty. Rohkeutta!