kerran epäilimme pillerein pettäneen viime vuonna ja mies sekosi ihan täysin ja puhui vaan vauvoista. testi oli kuitenkin tuolloin nega. siitä lähtien aloimme puhua vauvasta. jätin pillerit 3kk sen jälkeen, kun päädyimme molemmat siihen ratkaisuun, että tulee jos tulee.. no heti ensimmäisenä kk tuli positiivinen. menin ihan outoon olotilaan. en tahtonutkaan koko asiaa! miestäkin alkoi epäillyttää lohduttaessaan minua.. menimme lääkärille. sovimme, että jos oloni ja mielemme ei kohentuisi 2viikon aikana, katsoisimme keskeytyksen vaihtoehtoa. olin ne 2vk ihan sekaisin, vihasin itseäni ja pelkäsin jatkuvasti. koin etten ollut valmis. ultrasta selvisi kuitenkin, että se oli kohdun ulkopuolella ja se "hoidettiin" pois. sen rv6 3 aikana minulla ei ollut minkäänlaista vauvakuumetta, olin niin häkeltynyt ja peloissani. nyt tästä on jo aikaa ja taas on kuume iskenyt. tuntuu, kuin olisi umpikujassa.. haluan, mutten halua. mies tuntuu elävän ihan minun tahdon mukaan tässä asiassa. ikävöin ystäviä, joilla olisi lapsia ja tukisivat minua. niitä ei ole yhtään, kelle purkaa tätä pettymystä itseäni kohtaan.
kuumetta on yhä, mutta pelkäisin jos olisin raskaana.
kuumetta on yhä, mutta pelkäisin jos olisin raskaana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen jotain psykiatrista hoitoa ja mieltä tasapainottavaa harrastusta, kuulostaa niin epävakaan persoonan jutuilta..ei pahalla.
en nyt ihan uskoisi mielenterv. liittyvää olevan. sinun olisi ehkä pitänyt vain mieltää ajatus. kai jokainen on käynyt jonkinlaisen kriisin odottaessaan.